Ron Weasley

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harry Potter -hahmo

RON COS.jpg
Rupert Grint Ron Weasleyn roolissa elokuvassa Harry Potter ja Feeniksin kilta.

Ronald Weasley
Sukupuoli mies
Hiusten väri punaiset
Silmien väri siniset
Tupa Rohkelikko
Ikä 11–36
Ammatti koululainen (myöhemmin aurori)
Syntymäpaikka Kotikolo, Englanti
Lojaalius Albuksen kaarti
Näyttelijä Rupert Grint
Ensiesiintyminen Harry Potter ja viisasten kivi

Ronald "Ron" Bilius Weasley (s. 1. maaliskuuta 1980)[1] on kuvitteellinen henkilö kirjailija J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa. Ron esiintyy ensimmäisen kerran kirjasarjan ensimmäisessä osassa Harry Potter ja viisasten kivi päähenkilö Harry Potterin parhaana ystävänä ja on yksi kirjojen tärkeimmistä henkilöhahmoista. Ron on pitkä ja hontelo, ja hänellä on Weasleyn perheelle tyypilliset kirkkaanpunaiset hiukset. Hänellä on siniset silmät, suuret kädet ja jalat, pitkä nenä ja paljon pisamia. Kuten Harry ja tämän toinen ystävä Hermione Granger, Ronkin kuuluu Rohkelikko-tupaan. Hän jää usein kuuluisan Harryn maineen varjoon, mikä aiheuttaa toisinaan kitkaa ystävysten välille. Elokuvissa Ronia esittää Rupert Grint.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron on kirjoissa usein koominen hahmo, joka keventää ilmapiiriä vakavissa tilanteissa. Hän on sarkastinen, intohimoinen, äkkipikainen ja huono kätkemään tunteensa. Hän on fiksu mutta ei kuitenkaan koskaan akateemisesti suuntautunut – koulutyönsä hän jättää usein suosiolla Hermionen tarkastettavaksi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Ron on aina uskollinen ystävä Harrylle ja Hermionelle ja vetää monesti sarkastisilla kommenteillaan näiden jalat takaisin maan pinnalle heidän innostuessaan liikaa jostakin asiasta. Ronin herkkä kohta on hänen alemmuudentunteensa. Kasvettuaan isoveljiensä varjossa hän kaipaa huomiota ja tunnustusta joskus liiallisuuksiinkin asti, eikä asiaa paranna se, että hänen paras ystävänsä on kuuluisuus. Kuten muutkin perheenjäsenensä, Ron nauttii kinastelemisesta, ja varsinkin Hermionen kanssa keskinäinen naljailu on olennainen osa heidän välistään kommunikointia. Teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio vinoilu Hermionelle turhamaisen komeasta mutta täydelliseksi perikelmiksi osoittautuneesta opettaja Gilderoy Lockhartista kohoaa jopa Ronin mielipuuhaksi – luultavasti siksi, ettei hän uskalla vinoilla samasta asiasta äidilleen, joka on vielä ihastuneempi Lockhartiin kuin Hermione.

Taikuus ja kyvyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron perii aluksi Charlie-veljensä vanhan taikasauvan, ja sen rikkouduttua toisen kouluvuoden alussa Harryn ja Ronin tehdessä lentävällä autolla pakkolaskun Tällipajuun sauva pysyy kasassa vain teippauksen ansiosta eikä sillä saa aikaiseksi hienoja taikoja. Sauvan vaurioituminen kuitenkin pelastaa pojat kieron opettajan Gilderoy Lockhartin juonitteluilta Salaisuuksien kammion käytävässä.

Vanhan sauvan lopulta räjähdettyä Ron saa oman, yksisarvisen häntäjouhen sisältävän sauvan.

Elokuvissa Ron on kuvattu kolmikosta kenties vähiten fiksuksi, mutta kirjoissa hän on suurin piirtein yhtä älykäs kuin Harrykin. Hän on keskinkertainen oppilas koulussa eikä hänellä ole erityisiä taikakykyjä, mutta toisaalta hän oppii kirjojen kuluessa uusia taitoja kehittyen lopulta eteväksi taikuudenkäyttäjäksi etenkin taistelutilanteissa.

Ronilla on myös taktista pelisilmää, minkä todistaa hänen kyvykkyytensä šakinpeluussa – šakissa hän voittaa jopa Hermionen. Tämä on erityisen tärkeää ensimmäisessä kirjassa, jossa kolmikko joutuu raivaamaan tiensä läpi jättimäisen velhošakkilaudan, ja Ronin pelitaito osoittautuu korvaamattomaksi.

Hänet kuvataan usein kolmikosta käytännönläheisimmäksi, ja lisäksi Ron tuntee tietyt asiat taikamaailmassa paremmin kuin Harry ja Hermione, koska hän on kasvanut täysverisessä taikaperheessä.

Ron valitaan viidennessä kirjassa Rohkelikon huispausjoukkueen pitäjäksi eli maalivahdiksi. Hänen torjuntataitonsa vaihtelee rajusti, kunnes lopulta kun Harrysta tulee kuudennessa kirjassa joukkueen kapteeni, hän on kaatavinaan Felix Felicis -onnenjuomaa Ronin aamumehuun juuri ennen peliä. Hermione raivostuu moisesta mutta pojat vähät välittävät – ja Ronin peli on kautta aikojen paras. Voiton jälkeen selviää että onnenjuomapullo on edelleen sinetöity, Harry oli vain käyttävinään sitä Ronin nähden, jolloin hermoillut pitäjä saikin niin lujan itseluottamuksen kuin ikinä mahdollista: nyt hän ei voisi hävitä – eikä hävinnyt! Hermione mököttää asiasta pitkään: hän ei yleensäkään pidä koko pelistä ja hänestä temppu oli alhainen.

Eräs Ronin vähiten huomattu mutta lopputaisteluissa jopa olennaiseksi osoittautuva taito on imitaatiokyky: Ron pystyy matkimaan muiden ääniä jopa täydellisesti. Näin esimerkiksi silloin, kun he Malfoyn kellarissa taistelivat Matohäntää vastaan: samalla kun Ron tukki kädellään Matohännän suun hän matki taitavasti tämän ääntä pitääkseen muut kuolonsyöjät poissa. Vielä täydellisemmin hän onnistui silloin kun hän ja Hermione tunkeutuivat Salaisuuksien kammioon hakemaan basiliskin hampaita hirnyrkkien tuhoamista varten: kammion ovet aukesivat vain kärmeskielisellä käskyllä – mutta Ron oli kuullut Harryn antavan sellaisen kolmekin kertaa, viimeksi medaljonkia tuhottaessa, ja onnistui imitoimaan käskyn täydellisesti: ovet aukesivat ja luudanvarren avulla käynti kammiossa onnistui.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Weasleyn perhe

Ron kuuluu yhdeksänhenkiseen Weasleyn puhdasveriseen velhoperheeseen. Hänen isänsä on Arthur ja äitinsä Molly Weasley. Hänellä on viisi isoveljeä: Bill, Charlie, Percy, Fred ja George sekä pikkusisko Ginny. Ron on perheen toiseksi nuorin lapsi ja nuorin perheen pojista. Weasleyt asuvat Etelä-Englannin Devonissa Saukkonummen kylän lähettyvillä vanhassa, hiukan erikoisen ja ränsistyneen näköisessä Kotikolo-nimisessä talossa. Koska Arthur Weasley on huonopalkkainen taikaministeriön virkamies ja Molly Weasley kotiäiti, perhe on hyvin köyhä. Tämä aiheuttaa usein mielipahaa Ronille, jolle köyhyys on nolo asia. Muun muassa Draco Malfoyn perheen rikkaus ja tämän solvaukset Weasleyn perhettä kohtaan suututtavat Ronin herkästi. Toisaalta Weasleyn perheen perhe-elämä on yleisesti ottaen onnellista. Ron tosin haaveilee enemmästä huomiosta jäätyään usein vanhempien veljiensä varjoon, ja tämä huomionkaipuu ajaa hänet muutamaan otteeseen ristiriitoihin varsinkin Harryn kanssa.

Ron on kaukaista sukua Mustien suvulle, joskin nämä ovat määrätietoisesti sulkeneet Weasleyt keskuudestaan näiden verenpetturuuden takia. Mustien enemmistö ei halua olla missään tekemisissä jästien, jästisyntyisten tai näiden suojelijoiden kanssa, kun taas Weasleyt ovat aina olleet hyväntahtoisia jästejä kohtaan. Muita kaukaisia sukulaisia ovat muun muassa Nymfadora Tonks, Draco ja Narcissa Malfoy sekä Bellatrix Lestrange.

Koulun jälkeinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. K. Rowling on paljastanut haastattelussa, että Ron työskentelee aikuisikään ehdittyään aurorina.[2] Hän myös auttaa George-veljeään Weasleyn WelhoWitsit -yrityksessä, josta tulee suuri menestys.[3]

Ihmissuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hermione Granger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronin ja Hermionen välinen suhde on monimutkainen. He käyvät usein toistensa hermoille, vaikka ovatkin hyvät ystävät, ja heillä on sarjan aikana pariin otteeseen pitkäaikaisiakin epäsopuisia hetkiä. Itse asiassa Ron on kuitenkin ihastunut Hermioneen. Vinkkejä Ronin ja Hermionen välisestä kemiasta voi löytää jo toisesta kirjasta, kenties aiemminkin. Kun Hermione on kangistettu eikä Ron haluaisi seurata Harryn mukana hämähäkkejä Kiellettyyn metsään, hän katsoo Hermionen tyhjää penkkiä ja saa näkymästä tahdonvoimaa. Teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki Ronin ja Hermionen välillä on iso riita, jonka aikana Harry jopa pelkää, että nämä eivät koskaan saisi tehtyä sovintoa – riita saadaan lopulta kuitenkin päätettyä sopuisasti. Kaksikko kiistelee usein keskenään, toisinaan hyväntahtoisesti ja toisinaan verenhimoisesti, minkä monet lukijat ovat tulkinneet molemminpuoliseksi mielenkiinnoksi.

Kirjoissa Ron usein ärtyy jonkun muun osoittaessa mielenkiintoa Hermionea kohtaan. Hän on erittäin mustasukkainen huispaustähti Viktor Krumille tämän pyydettyä Hermionea partnerikseen Kolmivelhoturnajaisten joulutanssiaisiin, ja käyttäytyy myöhemmin yrmeästi myös Cormac MacLaggenia kohtaan tämän ollessa Hermionen seuralainen Horatius Kuhnusarvion joulukutsuilla. Kuudentena kouluvuotena myös Hermionen mustasukkaisuus alkaa heräillä Ronin alkaessa seurustella Lavender Brownin kanssa. Tämän voi päätellä siitä, että Hermione tulehduttaa välinsä Ronin kanssa jälleen kerran. He saavat sovittua riitansa ja myöhemmin Lavender jättää Ronin, koska epäilee tämän seurustelevan Hermionen kanssa.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Ron lähtee vakavan riidan päätteeksi pois Harryn ja Hermionen luota ja Hermione itkee päiväkausia Ronin perään eikä anna tälle heti anteeksi tämän palattua takaisin. Hirnyrkkinä toimiva Luihuisen amuletti piinaa Ronia tämän yrittäessä tuhota amuletin ja näyttää Ronille näkyjä, joissa Hermione on hänen sijaansa kiinnostunut Harrysta. Harry kuitenkin vakuuttaa Ronille, ettei tämä pidä paikkaansa. Kirjan lopussa Tylypahkassa tapahtuvan viimeisen taistelun lomassa Hermione ja Ron suutelevat Ronin tuotua julki huolensa kotitonttujen puolesta. Elokuvassa he suutelevat Salaisuuksien kammiossa. Epilogikappaleessa ilmenee, että yhdeksäntoista vuotta myöhemmin Ron ja Hermione ovat naimisissa. Heillä on kaksi lasta, Tylypahkaan ensi kertaa lähtevä Rose sekä tämän nuorempi veli Hugo.

Vuonna 2014 kirjailija J. K. Rowling arveli haastattelussa, että hän oli päättänyt Ronin ja Hermionen avioliitosta liian varhaisessa vaiheessa ja pitänyt liian lujasti kiinni tästä ratkaisustaan.[4]

Lavender Brown[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavender alkaa osoittaa kiinnostusta Ronia kohtaan näiden kuudentena kouluvuotena. Aluksi Ron ei edes huomaa häntä, mutta voitettuaan huispausottelun heidät nähdään suutelemassa Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Hermione suuttuu Lavenderin takia Ronille verisesti, lähettää hänen kimppuunsa nokkivia kanarialintuja, eikä puhu hänelle viikkoihin. Ron alkaa epäillä suhdettaan Lavenderiin, kun tämä alkaa roikkua hänessä. Erityisesti häntä tuntuu kiusaavan Lavenderin käyttämä lempinimi "Lonnukka" – jota taas Hermione käyttää pilkkasanana.

Ron koettaa päästä vaivihkaa eroon Lavenderista, ja Ronin helpotukseksi Lavender jättääkin hänet Ronin loukkaantuessa. Tapaamisella sairaalasiivessä Ron hokee unissaan sanaa "Hermione" ja Lavender lähtee itkien pois. Sen koommin Lavenderilla ei ole otetta Roniin. Kirjasarjan lopussa Lavenderin kohtalo jää avoimeksi, kun Fenrir Harmaaselkä raatelee Lavenderin pahoin taistelussa. Jää epäselväksi, vammautuuko vai kuoleeko hän raatelussa. Viimeiset 2 lausetta eivät ole varmoja.

Fleur Delacour[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron ihastuu Fleur Delacouriin tämän valtavan kauneuden ja veelavaikutuksen vuoksi, mutta ei saa koskaan vastakaikua tunteilleen. Fleur menee naimisiin Ronin veljen Billin kanssa, mikä ei sittemmin enää näytä vaivaavan Ronia.

Rooli kirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter ja viisasten kivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter tapaa Ronin ensi kerran King's Crossin rautatieasemalla, kun hän törmää Weasleyn perheeseen näiden tullessa samaan aikaan laiturille, jolta Tylypahkan koulun juna lähtee. Ron ja Harry jakavat junassa osaston ja ystävystyvät matkan aikana.

Draco Malfoy ystävineen marssii kesken matkan sisään ja julistaa valinneensa Harryn ystäväkseen – sillä ehdolla että tämä hylkäisi "roskaväen" eli Ron Weasleyn. Harry vastaa jäisesti valinneensa jo ystävänsä, jolloin Draco ilmoittaa takavarikoivansa poikien makeiset ja kakut, mutta lähtee pois Ronin Kutka-rotan purtua Dracon toveria Gregory Goylea käteen.

Tästä alkaakin poikien ystävyys. Ronia kiehtoo aluksi Harryssa tämän kuuluisuus, kun taas Harry löytää Ronista vihdoinkin normaalin, hänestä pitävän ihmisen. Molemmat pääsevät koulussa Rohkelikko-tupaan, ja heistä tulee myös huonetovereita. Hermione Grangerin kanssa Ron ystävystyy vasta myöhemmin. Aluksi Ron vierastaa Hermionea tämän kirjaviisauden takia, mutta pelastettuaan Harryn kanssa Hermionen vuorenpeikon kynsistä kolmikon välille syntyy luja ystävyys. Kolmikko myöhemmin koettaa saada käsiinsä Tylypahkaan piilotetun, mystisen viisasten kiven, Ron auttaa Harrya ja Hermionea jatkamaan matkaa pelaamalla vaarallisen shakkipelin, jossa uhraa lopulta itsensä niin, että hänet lyödään tajuttomaksi. Kouluvuoden päättäjäisissä Albus Dumbledore palkitsee Ronin tupapisteillä ”parhaasta šakkipelistä, mitä on moneen vuoteen Tylypahkassa nähty”, mikä auttaa Rohkelikkoa voittamaan tupamestaruuden.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron käy veljiensä Fredin ja Georgen kanssa hakemassa Harryn kesäloman lopuksi kotiinsa Kotikoloon isänsä Arthur Weasleyn lentävällä Ford Anglialla. Tylypahkassa alkaa tapahtua kummia, ja Ron, Harry ja Hermione saavat tietää, että vaarallinen salaisuuksien kammio on avattu. Ron ja Harry juovat monijuomalientä muuttuakseen Draco Malfoyn tovereiksi Vincent Crabbeksi ja Gregory Goyleksi ja voidakseen näin kysellä epäilyttävältä Dracolta tämän tietoja salaisuuksien kammiosta. Myös Hermione yritti muuttua erääksi Luihustytöksi mutta epäonnistuu kun olikin ottanut tytön kaavusta tämän kissankarvan. Myöhemmin kammiossa elelevä hirviö kangistaa Hermionen. Harryn ja Ronin tarve saada selvitettyä kammion mysteeri kasvaa. Kaksikko lähtee Kiellettyyn metsään seuraten hämähäkkien jättämiä jälkiä. Se ei ole Ronille helppoa, sillä hän pelkää kuollakseen hämähäkkejä. Metsässä pojat joutuvat kuolemanvaaraan, mutta selviävät hengissä Weasleyn isän lentävän Anglian avustuksella. Harry ja Ron löytävät sisäänkäynnin salaisuuksien kammioon, ja selviää, että Ronin pikkusisko Ginny on tietämättään loitsittuna auttanut kammiossa asuvaa basiliskia terrorisoimaan koulua. Juonen takana on itse lordi Voldemort, tai pikemminkin tämän jälkeensä jättämä nuoruuden versio itsestään, joka elää kirotussa päiväkirjassa. Harry onnistuu tuhoamaan päiväkirjan, ja hän ja Ron saavat palkinnon erityispalveluksesta koululle.

Harry Potter ja Azkabanin vanki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronin rotta Kutka katoaa ja myöhemmin todisteet viittaavat siihen, että Hermionen uusi kissa Koukkujalka on syönyt tämän, mikä johtaa suureen riitaan ja Ronin ja Hermionen välien väliaikaiseen katkeamiseen. Ron antaa Hermionelle lopulta anteeksi, kun tämä alkaa saada hermoromahduksen oireita liiallisen opiskelutaakan takia. Ron löytää Kutkan elossa Hagridin mökistä, mutta rotta karkaa uudelleen. Ron, perässään Harry ja Hermione, jahtaa Kutkaa vaarallisen tällipajun luo, missä suuri musta koira hyökkää Harryn kimppuun. Ron heittäytyy Harryn eteen, jolloin koira raahaa Ronin tällipajun alla olevaan onkaloon. Harry ja Hermione seuraavat näitä pelastaakseen Ronin, mutta sisällä koira paljastuu vaaralliseksi vankikarkuriksi ja animaagi Sirius Mustaksi. Musta on kuitenkin hyvä, kun taas Kutka-rotta paljastuu Peter Piskuilan -nimiseksi animaagipetturiksi, jonka takia Harryn vanhemmat ovat kuolleet. Harry, Ron ja Hermione saavat pelastettua Sirius Mustan ankeuttajien kynsistä, joskin Ron loukkaantuu samalla ja joutuu koulun sairaalasiipeen. Piskuilan pääseen pakoon. Sirius lahjoittaa Ronille Kutkan tilalle pienen pöllön, jonka Ginny myöhemmin nimeää Posityyhtyseksi – Ron kutsuu pöllöään kuitenkin ”Possuksi”.

Harry Potter ja liekehtivä pikari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weasleyt kutsuvat Harryn kesälomalla huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Lisäksi Tylypahkassa järjestetään Kolmivelhoturnajaiset, joihin saapuu edustajia myös muista velhokouluista. Ron innostuu, kun kuuluisa huispaaja Viktor Krum saapuu Tylypahkaan. Hän myös ihastuu kauniiseen Fleur Delacouriin, joista kumpikaan ei kiinnitä Roniin huomiota. Kun Harry valitaan Tylypahkan koulun turnajaisedustajaksi, Ron kadehtii häntä siinä määrin että ajautuu hänen kanssaan riitoihin. Ensimmäisen koitoksen jälkeen Ron kuitenkin ymmärtää Harryn olevan hengenvaarassa, ja heidän ystävyytensä korjaantuu. Yllättävää päänvaivaa tuottavat turnajaisiin liittyvät joulutanssiaiset, joihin Ron ei ole löytää paria. Viktor Krumin pyytäessä Hermionea parikseen Ron seuraa mustasukkaisena sivusta. Toisen koitoksen aikana selviää Ronin olevan se, mitä Harry eniten kaipaisi. Harryn on pelastettava Ron järven pohjasta, missä hän onnistuukin.

Harry Potter ja Feeniksin kilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronin ja muiden yllätykseksi hänet nimitetään viidennen kouluvuoden alussa Rohkelikon valvojaoppilaaksi yhdessä Hermionen kanssa.[5] Ronista tulee myös Rohkelikon huispausjoukkueen pitäjä, vaikka hän ei aina menesty lajissa niin hyvin kuin haluaisi. Ronin perheestään vieraantunut veli Percy kehottaa tätä lopettamaan ystävyyden Harryn kanssa, koska ei usko Harryn puheisiin Voldemortin paluusta. Ron ei kuuntele Percya ja myös puolustaa Harrya heidän koulutovereidensa epäillessä tämän valehtelevan Voldemortista. Kun Tylypahkan ilmapiiri käy kireäksi taikaministeriön ottaessa koulun hallintaansa Ron ja Hermione kannustavat Harrya perustamaan Albuksen Kaartiksi nimetyn puolustautumistaitoja opettavan, maanalaisesti toimivan kerhon. Romaanin lopussa Ron ottaa osaa Harryn, Hermionen, Ginnyn, Neville Longbottomin ja Luna Lovekivan yritykseen pelastaa Sirius Musta taikaministeriöstä. Siriuksen oletettu vankina pitäminen osoittautuu kuitenkin huijaukseksi, ja Voldemort kuolonsyöjineen yllättää kuusikon. Ron loukkaantuu taistellessaan, mutta toipuu.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavender Brown kiinnostuu Ronista Hermionen mielipahaksi. Seurustelusuhde Lavenderin kanssa johtaa välien katkeamiseen Hermionen kanssa, ja lisäksi Ron kokee vuoden aikana suuria itsetunto-ongelmia huispausjoukkueessaan. Syntymäpäivänään Ron joutuu hengenvaaraan syömällä ensin useitakin Harrylle tarkoitettuja lemmenjuomaa sisältäviä noidankattilakakkuja, jolloin Harry vie hänet tapaamaan juomamestari Kuhnusarviota. Tämä löytää vastalääkkeen ja tarjoaa asian hoitumisen kunniaksi viiniä, ja hätäinen Ron kumoaa viinilasin kurkkuunsa kun Harry ja Kuhnusarvio vasta kohottavat lasejaan maljaksi. Kyseiseen viiniin onkin sekoitettu Dumbledorelle tarkoitettua myrkkyä, mutta Harry ehtii juuri ja juuri pelastaa Ronin hengen. Paljon myöhemmin selviää, että Draco Malfoy oli pakottanut komennuskirouksen avulla Matami Rosmertan valmistamaan kyseisen myrkytetyn viinin. Tapauksesta järkyttyneenä Hermione antaa Ronille anteeksi, ja pian Ron ja Lavender eroavat. Aluksi Ron ja Hermione eivät usko Harrya tämän ollessa vakuuttunut Draco Malfoyn liittymisestä kuolonsyöjiin. Myöhemmin Harryn epäilys kuitenkin paljastuu oikeaksi, ja Ron ja Hermione Albuksen Kaartilaisten ohella ottavat osaa Tylypahkassa käytävään taisteluun sinne hyökänneitä kuolonsyöjiä vastaan. Ron ja Hermione lupaavat Harrylle tulevansa tämän mukaan etsimään Voldemortin hirnyrkkejä, joiden tuhoaminen on ainoa keino voittaa Voldemort.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisessä kirjassa Ron liittyy Harryn ja Hermionen mukaan etsimään Voldemortin hirnyrkkejä. Kolmikko matkaa ympäri Britanniaa, ja tarinan edetessä Ronin ja Hermionen läheisempi suhde alkaa kehittyä hyvään tahtiin. Harryn, Ronin ja Hermionen paetessa taikaministeriöstä Ron menettää ison palan vasemmasta käsivarrestaan ilmiintyessään epäonnistuneesti, mutta Hermione saa uhkaavan verenvuodon tyrehdytettyä. Kun kolmikko nyt on löytänyt hirnyrkkinä toimivan Luihuisen amuletin, nämä joutuvat vuorotellen kantamaan amulettia kaulassaan etsiessään keinoa tuhota se. Amuletti vaikuttaa negatiivisesti jo muutenkin ärtyneeseen Roniin, joka lopulta jättää suuren riidan jälkeen ystävänsä. Hän kuitenkin katuu tätä päätöstään heti lähdettyään ja yrittää palata takaisin, mikä osoittautuu vaikeaksi. Löydettyään viimein Harryn Ron pelastaa hänen henkensä. Ron myös lopulta tuhoaa Luihuisen amuletin, vaikka hirnyrkki koettaa estää tämän piinaamalla Ronia näyillä, joiden mukaan hän on epätoivottu lapsi ja jotka sanovat Hermionen olevan Ronin sijaan rakastunut Harryyn. Harry kertoo Ronille tämän olevan valetta. Tästä eteenpäin Ron seisoo Harryn ja Hermionen rinnalla loppuun saakka. Tarina päättyy hyvien ja pahojen joukkojen kohtaamiseen Tylypahkassa, ja taistelun tiimellyksessä Ron ja Hermione suutelevat. Epilogikappaleessa kerrotaan, että yhdeksäntoista vuotta myöhemmin Ron ja Hermione ovat naimisissa ja että heillä on kaksi lasta, Rose ja Hugo.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lisa Waite Bunker: Ronald "Ron" Weasley 20.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
  2. Haastattelu.
  3. Rowling Web chat.
  4. Wallius, Anniina: J. K. Rowling: Potter-kirjat olisi kannattanut päättää toisin. YLE Uutiset 2.2.2014.
  5. Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta, s. 200-201. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004. ISBN 951-31-2907-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]