Ron Lyle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ron Lyle
Ron Lyle boxer.png
Tiedot
Oikea nimi Ron Lyle
Painoluokka Raskassarja
Maa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Syntymäaika 12. helmikuuta 1941
Syntymäpaikka Dayton, Ohio
Kuolinaika 26. marraskuuta 2011
Kuolinpaikka Denver, Colorado
Otteluasento Oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 51
Voitot 43
Tyrmäysvoitot 31
Tappiot 7
Ratkaisemattomat 1
Ei tuomiota/
mitätöity
0

Ron Lyle (12. helmikuuta 1941 Dayton, Ohio26. marraskuuta 2011 Denver, Colorado[1]) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron Lyle kuului William ja Nellie Lylen 19-lapsiseen perheeseen. Hän oli perheestään ainoa, joka joutui rikollisille teille: hän ampui katujengitappelussa 21-vuotiaan Douglas Byrdin.[2]

Vankilavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankilassa ollessaan Lyle kiinnostui urheilusta. Hän kokeili muun muassa baseballia ja jalkapalloa mutta päätyi lopulta nyrkkeilyyn. Ensimmäisessä vankilan nyrkkeilyottelyssaan hän hävisi Texas Johnson -nimiselle miehelle. Tämä jäi hänen ainoaksi tappiokseen vankilan nyrkkeilyotteluissa.[2] Hän vapautui 7,5 vankilavuoden jälkeen vuonna 1969.

Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päästyään vankilasta Lyle ryhtyi harjoittelemaan Denver Els -salilla ja aloitti amatöörinyrkkeilyn Bill Danielsin huomassa. Ensimmäisen ottelunsa hän voitti kolmannessa erässä tyrmäämällä Fred Houpen. Hän otteli amatöörinä 14 kuukautta ja voitti 25 kertaa (17 tyrmäyksellä).[2] Tappioita hän kärsi vain neljä. Lyle nyrkkeili vaihtelevalla menestyksellä myös Yhdysvaltojen nyrkkeilymaajoukkueessa. Hän hävisi Neuvostoliiton Ivan Alexille mutta tyrmäsi saman maan Kamo Saroyanin ABC-televisiokanavan järjestämässä ottelussa.

Ammattilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyle siirtyi ammattilaiseksi tunnetun managerin Bill Danielsin suojissa. Valmentajana toimi Bobby Lewis. Lyle sai nopeasti voittoja uralleen, ja kohta hänen ammattilaistilastonsa olivat 19–0, joista 17 oli tyrmäysvoittoja.[2] Lyle otti tehokkaan tyrmäysvoiton Vicente Rondonista, Buster Mathiaksesta ja Larry Middletonista. Yllättäen voittoputki kuitenkin katkesi yksipuolisessa ottelussa Jerry Quarryä vastaan.

Lyle ei kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoi uraansa tyrmämällä monia huippuottelijoita (muun muassa Jose Luis Garcian, Oscar Bonavenan ja Earnie Shaversin). Ura sai ikävän käännekohdan Lylen kohdattua Muhammad Alin. Lyle hävisi Alille teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä oltuaan pahasti kiipelissä köysissä. Ura ei jatkunut voitokkaasti kuuluisan tappion Muhammad Alille Zairessa käydyssä The Rumble in the Jungle -kamppailussa yhdysvaltalaista "Big" George Foremania vastaan. Lyle iski Foremanin kahdesti neljännessä erässä lattiaan (Lylekin joutui kerran lattiaan neljännessä erässä) mutta viides erä oli Lylelle liikaa, ja hän hävisi ottelun tyrmäyksellä viidennessä erässä ajassa 2:28.[3]

Ottelun Gerry Cooneya vastaan Lyle hävisi ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Ura ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, vaan hän teki vuonna 1995 lyhyen paluun kehiin, lähinnä lämmittelyotteluihin, mutta päätti sitten uransa.

Foreman vs. Lyle -ottelu vuonna 1976 valittiin vuoden otteluksi (fight of the year).

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittyään Cooneylle Lyle lopetti nyrkkeilyn ja ryhtyi Las Vegasissa turvallisuusvartijaksi. Myöhemmin hän olisi halunnut otella vielä kerran George Foremania vastaan, mutta ottelu ei toteutunut.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ron Lyle menehtyi vatsataudin aiheuttamiin komplikaatioihin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Washingtonpoist.com, viitattu 27.11.2011 (lähde kuolinajalle)
  2. a b c d Boxrec .com  ?. Viitattu 26.9.2008.
  3. Boxrec .com  ?. Viitattu 26.9.2008.
  4. http://www.huffingtonpost.com/2011/11/26/ron-lyle-dead-heavyweight-boxing-contender-dies-70_n_1114213.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]