Romy Schneider
Sivulta puuttuu | Romy Schneider | |
|---|---|
 Romy Schneider saksalaisessa postimerkissä |
|
| Syntymäaika | 23. syyskuuta 1938 |
| Syntymäpaikka | Wien, Itävalta |
| Aktiivisena | 1953–1981 |
| Kuolinaika | 29. toukokuuta 1982 (43 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Pariisi, Ranska |
| Oikea nimi | Rosamarie Magdalena Albach-Retty |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Harry Meyen 1966–1975 Daniel Biasini 1975–1981 |
| Merkittävät roolit | keisarinna Sissi – Sissi-trilogia (1955–1957) Tärkeää... on rakastaa (1975) Une Histoire simple (1978) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Palkinnot | |
|
Kaksi César-palkintoa |
|
Romy Schneider, oikealta nimeltään Rosamarie Magdalena Albach-Retty, (23. syyskuuta 1938 Wien, Saksa (nyk.Itävalta) – 29. toukokuuta 1982 Pariisi, Ranska) oli saksalainen näyttelijä. Hänet muistetaan erityisesti pääroolistaan Sissi-elokuvasarjassa.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Romy Schneider syntyi näyttelijäperheeseen: hänen vanhempansa Wolf Albach-Retty ja Magda Schneider olivat molemmat näyttelijöitä, samoin kumpikin isoäiti Rosa Albach-Retty ja Maria Schneider. Erottuaan miehestään 1945 Magda Schneider alkoi ajaa tyttärensä näyttelijänuraa[1]. Romy Schneider teki elokuvadebyyttinsä 1953 länsisaksalaisessa elokuvassa Sireenien kukkiessa. Vuonna 1955 valmistui Sissi-trilogian avaava elokuva Sissi, jossa teini-ikäisellä Schneiderilla oli päärooli. Voimakkaasti romantisoitu elokuvasarja perustuu löyhästi Itävallan keisarinnan Elisabetin nuoruusvuosiin. Trilogia teki Romy Schneiderista maailmankuulun tähden, ja Sissin rooli leimasi häntä koko hänen loppuelämänsä ajan. Nuoren näyttelijän äiti Magda esiintyi monessa tyttärensä varhaisessa elokuvassa, niin myös Sissi-sarjassa ruhtinatar Ludovikana.
Ensimmäisen ranskalaiselokuvansa Christine (1958) kuvauksissa Schneider rakastui vastanäyttelijäänsä, ranskalaiseen Alain Deloniin, ja he kihlautuivat 1959. Noina vuosina näyttelijä myös kotiutui Ranskaan.[2] Vaikka kihlaus purkautui muutamaa vuotta myöhemmin, he näyttelivät yhdessä useissa elokuvissa vielä suhteen kariutumisen jälkeenkin, muun muassa eroottisessa trillerissä Vaarallinen loma (1969)[1] ja Joseph Loseyn ohjaamassa Trotskin salamurhassa (1972).
1960-luvulla Schneider kokeili siipiään myös Hollywoodissa, jossa hänen Sissi-leimansa kuitenkin haittasi uran kehittymistä. Hän näytteli Jack Lemmonin kanssa elokuvassa Vuoroin vieraissa (1964) sekä Woody Allenin ja Peter O'Toolen kanssa elokuvassa Hei, Pussycat! (1965). Ranskassa Schneider kuitenkin menestyi ja sai muun muassa kaksi parhaan näyttelijättären César-palkintoa. 1970-luvulla Romy Schneider teki etupäässä vakavia draamarooleja, joskaan kaikkia hänen elokuvavalintojaan ei pidetä onnistuneina[1].
Yksityiselämä [muokkaa]
Huolimatta menestyksekkäästä näyttelijäurastaan Romy Schneider oli yksityiselämässään onneton. Hänen kaksi avioliittoaan olivat epäonnistuneita ja päättyivät eroon. Liitosta saksalaisen näyttelijän Harry Meyenin kanssa vuosina 1966–1975 syntyi poika David (1966–1981). Meyen teki itsemurhan nelisen vuotta avioeron jälkeen. Vuonna 1975 Schneider meni naimisiin henkilökohtaisen sihteerinsä Daniel Biasinin kanssa, ja heille syntyi vuonna 1977 tytär, näyttelijä Sarah Magdalena Biasini.[3]
Sensaatiolehdistö seurasi Schneiderin elämää aktiivisesti, eikä hän välttämättä ollut saamastaan huomiosta pahoillaan. Näyttelijä muun muassa otatti 36-vuotiaana itsestään sarjan eroottisia valokuvia todistaakseen yhä olevansa kaunis. Schneider itse tiivisti huomiohakuisuutensa perusteet seuraavasti: ”En kykene mihinkään elämässä mutta mihin tahansa valkokankaalla.” Schneider kärsi alkoholismista ja lääkkeitten väärinkäytöstä, ja alkoholiongelma vain paheni hänen poikansa Davidin kuoltua onnettomuudessa 1981. Näyttelijä peilasi ongelmaansa valkokankaalla pienessä roolissa alkoholisoituneena naisena Claude Sautet’n elokuvassa Mado (1976).[1][2] Karikkoinen yksityiselämä toi Schneiderille Saksassa lisänimen ”tuskan kuningatar” (saks. Königin des Schmerzens)[4].
Romy Schneider kuoli 43-vuotiaana kotonaan Pariisissa. On huhuttu, että hän olisi tehnyt itsemurhan unilääkkeillä ja alkoholilla, mutta viralliseksi kuolinsyyksi on ilmoitettu sydänkohtaus.
Valikoitu filmografia [muokkaa]
- Sireenien kukkiessa (ohjaus Hans Deppe, 1953; Schneiderin esikoiselokuva)
- Sissi-trilogia (ohjaus Ernst Marischka)
- Sissi (1955)
- Sissi – nuori keisarinna (1956)
- Sissi – keisarinnan kohtalonvuodet (1957)
- Boccaccio ’70 (Luchino Viscontin ohjaama episodi, 1962)
- Oikeusjuttu (ohjaus Orson Welles, 1962)
- Kardinaali (ohjaus Otto Preminger, 1963)
- Vuoroin vieraissa (ohjaus David Swift, 1964)
- Hei, Pussycat! (ohjaus Clive Donner, 1965)
- Vaarallinen loma (ohjaus Jacques Deray, 1969)
- Ludwig II (ohjaus Luchino Visconti, 1972)
- Trotskin salamurha (ohjaus Joseph Losey, 1972).
- Likakätiset viattomat (ohjaus Claude Chabrol, 1975)
- Tärkeää... on rakastaa (ohjaus Andrzej Żuławski, 1975; César-palkinto)
- Une Histoire simple (ohjaus Claude Sautet, 1978; César-palkinto)
- Katherine Mortenhoen ostettu kuolema (ohjaus Bertrand Tavernier, 1979)
- Rakkauden aave (ohjaus Dino Risi, 1981)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Laura Parkkinen: ”Romy Schneider – Tuskan kuningatar”. MTV3.fi, 1.2.2008. Viitattu 17.5.2009.
- ↑ a b Susanne Gretter: ”Romy Schneider”. FemBio.org. Viitattu 17.5.2009.
- ↑ ”Romy Schneider – Her Story”. DivasTheSite.com. Viitattu 17.5.2009.
- ↑ Lisänimeen sisältyy viittaus nimitykseen ”sydänten kuningatar” (saks. Königin des Herzens), jota Frans Joosef käyttää Sissi-elokuvassa: ”Teillä on jotain enemmän, teillä on kansalaisten sydämet. Olette sydänten kuningatar.” – Laura Parkkinen: ”Romy Schneider – Tuskan kuningatar”. MTV3.fi, 1.2.2008. Viitattu 17.5.2009.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Hans-Jürgen Tast: Romy Schneider - Ein Leben auf Titelseiten. Schellerten 2008, ISBN 978-3-88842-036-8.
