Robert de Craon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert de Craonin vaakuna

Robert de Craon (k. 13. tammikuuta 1147) oli temppeliherrain ritarikunnan toinen suurmestari. Hänet valittiin Hugo Paynsilaisen seuraajaksi vuonna 1136, ja hän toimi ritarikunnan johtajana kuolemaansa asti.

Robert de Craon oli kotoisin Vitréstä. Hän oli Craonin herran Renaud de Bourgoingin kolmas poika ja nuorimpana lapsena hänen piti omistautua pappisuralle.[1] Hän päätti muuttaa Palestiinaan kuultuaan Hugo Paynsilaiselta temppeliherrojen perustamisesta. De Craon tuli nopeasti tunnetuksi rohkeudestaan taistelukentällä ja hurskaudestaan uskonasioissa. Hugo Paynsilaisen kuoltua hänet valittiinkin ritarikunnan toiseksi suurmestariksi.

Robert de Craon valittiin ritarikunnan senesalkiksi vuonna 1125. Kesäkuussa 1136 de Craon valittiin samana vuonna kuolleen ensimmäisen suurmestarin Hugo Paynsilaisen seuraajaksi. De Craonin kaudella ritarikunta vakiintui merkittäväksi toimijaksi Lähi-idässä.[1]

De Craon osoittautui erinomaiseksi organisaattoriksi, ja hänen aikanaan temppeliherroista tuli Lähi-idän huomattava valtatekijä. Paavi Innocentius II hyväksyi vuonna 1139 ritarikunnan säännöt, otti järjestön suojelukseensa ja vapautti heidät veroista.[2]. Paavi soi ritarikunnalle useita etuoikeuksia. Paavin antaman bullan Omne Datum Optimum määräyksellä temppeliherrat olivat yksin paavin käskyjen alaisia, heillä oli lupa rakentaa kappeleita, rukoushuoneita ja hautausmaita, heillä sai olla omat kappalaisensa ja lisäksi ritarikunta sai vapautuksen verojen sekä kymmenysten maksamisesta. Paavi Innocentius II myös vahvisti tavan, jolla ritarikunnan tulevat suurmestarit valittiin. Lisäksi paavi rohkaisi temppeliritareita taistelemaan vankkumatta kristinuskon vihollisia vastaan.[1] Temppeliherroille annettiin myös lupa käyttää punaista ristiä valkeassa kaavussa.

Robert de Craon suunnitteli preseptorien ja provinssien toiminta- ja hallintojärjestelmät. Lisäksi hän hallinnoi viisaasti lahjoituksia, joita ritarikunnalle alkoi tulvia joka puolelta. Lahjoituksia tuli niin ylenpalttisesti, että osasta piti kieltäytyä. De Craon ei esimerkiksi voinut ottaa vastaan osaa Aragonian kuningaskunnasta, jonka kuningas Alfonso I testamenttasi temppeliherroille.[1]

Sotilasjohtajana De Craon ei ollut yhtä menestyksekäs kuin hallintoasioissa. Hän onnistui lyömään Aleppon emiirin, mutta emiirin joukot iskivät pian takaisin ja tuhosivat osan temppeliherrojen joukoista. De Craon myös salli espanjalaisten temppeliherrojen laivaston hyökätä Lissaboniin, mutta tämäkin hanke päättyi tappioon.

De Craon kuoli tammikuussa 1147, ja huhtikuussa seuraavaksi suurmestariksi valittiin Everard des Barres.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d David Cobbold: The Masters of the Templar Order - Robert de Craon templiers.org. Arkistoitu 17.11.2016. Viitattu 24.1.2023.
  2. Templar Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.12.2008.