Robert de Craon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert de Craonin vaakuna

Robert de Craon (k. 13. tammikuuta 1147) oli temppeliherrain ritarikunnan toinen suurmestari. Hänet valittiin Hugo Paynsilaisen seuraajaksi vuonna 1136, ja hän toimi ritarikunnan johtajana kuolemaansa asti.

De Craon asui alun perin Akvitaniassa, mutta päätti muuttaa Palestiinaan kuultuaan Hugo Paynsilaiselta temppeliherrojen perustamisesta. De Craon tuli nopeasti tunnetuksi rohkeudestaan taistelukentällä ja hurskaudestaan uskonasioissa. Hugo Paynsilaisen kuoltua hänet valittiinkin ritarikunnan toiseksi suurmestariksi.

De Craon osoittautui erinomaiseksi organisaattoriksi, ja hänen aikanaan temppeliherroista tuli Lähi-idän huomattava valtatekijä. Paavi Innocentius II hyväksyi vuonna 1139 ritarikunnan säännöt, otti järjestön suojelukseensa ja vapautti heidät veroista.[1]. Temppeliherroille annettiin myös lupa käyttää punaista ristiä valkeassa kaavussa.

Sotilasjohtajana De Craon ei ollut yhtä menestyksekäs kuin hallintoasioissa. Hän onnistui lyömään Aleppon emiirin, mutta emiirin joukot iskivät pian takaisin ja tuhosivat osan temppeliherrojen joukoista. De Craon myös salli espanjalaisten temppeliherrojen laivaston hyökätä Lissaboniin, mutta tämäkin hanke päättyi tappioon.

De Craon kuoli tammikuussa 1147, ja huhtikuussa seuraavaksi suurmestariksi valittiin Everard des Barres.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Templar Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.12.2008.