Bob Hoskins

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Robert William Hoskins)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bob Hoskins
Bob Hoskins elokuvan Ruby Blue (2007) kuvauksissa.
Bob Hoskins elokuvan Ruby Blue (2007) kuvauksissa.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert William Hoskins
Syntynyt26. lokakuuta 1942
Bury St Edmunds, Englanti
Kuollut29. huhtikuuta 2014 (71 vuotta)
Lontoo, Englanti
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Robert William ”Bob” Hoskins (26. lokakuuta 1942 Bury St Edmunds, Englanti29. huhtikuuta 2014 Lontoo, Englanti) oli englantilainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, televisiossa ja elokuvissa. Hänen läpimurtoroolinsa oli minisarjassa Pennejä taivaasta, mutta hän keskittyi 1980-luvun jälkeen pääasiassa elokuvauraansa. Hoskins voitti urallaan muun muassa Baftan, Golden Globen ja Cannesin elokuvajuhlien parhaan miesnäyttelijän palkinnon elokuvasta Mona Lisa. Muita Hoskinsin elokuvia olivat Pitkä pitkäperjantai, Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, Super Mario Bros., Danny the Dog ja Mrs. Henderson esittää.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert William Hoskins syntyi 26. lokakuuta 1942 Bury St Edmundsissa, minne hänen äitinsä Elsie Lillian oli evakuoitu Lontoosta toisen maailmansodan pommitusten takia. Sodan jälkeen he palasivat Lontooseen, missä Robert-isä työskenteli kirjanpitäjänä ja Elsie-äiti keittäjänä lastentarhassa.[1] Bob oli perheen ainoa lapsi. Hän jätti koulun 15-vuotiaana ja työskenteli sen jälkeen muun muassa vahtimestarina, ikkunanpesijänä ja tulennielijänä.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoskinsin ura alkoi vuonna 1968 sattumalta, kun hän oli ystävänsä mukana teatterin koe-esiintymisessä. Hoskinsia luultiin hakijaksi, ja hän sai lopulta koeluvun jälkeen näytelmän pääroolin.[1] Seuraavien kymmenen vuoden aikana hän vakiinnutti paikkansa teatterissa ja televisiossa.[3] Hänen läpimurtonsa oli vuonna 1978 esitetyssä Dennis Potterin minisarjassa Pennejä taivaasta. Hän oli siitä ehdolla Baftan televisiopalkintoon.[4] Hoskinsin varhaiset elokuvatyöt, kuten vuoden 1972 Up the Front, jäivät vähälle huomiolle, mutta hänen roolinsa gangsterina vuoden 1980 elokuvassa Pitkä pitkäperjantai auttoi hänet myös elokuvamaailman tietoisuuteen. Hoskins oli siitä ehdolla parhaan miespääosan Bafta-palkinnon saajaksi.[5] Hänen 1980-luvun alun tunnetuimpiin teatterirooleihin kuuluu Richard Eyren ohjaama Guys and Dolls Lontoon kansallisteatterissa.[1]

Hoskins keskittyi melkein koko 1980-luvun elokuvauraansa eikä esiintynyt televisiossa kuin muutamia kertoja. Hänen 1980-luvun elokuviaan olivat muun muassa Kunniakonsuli (1983), josta hän oli ehdolla parhaan sivuosan Bafta-palkintoon Francis Ford Coppolan Cotton Club (1984), Terry Gilliamin Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985), jossa hän teki lyhyen komediallisen roolin, komedia Ihana vapaus (1986) ja Kaipaus (1987).[2][6] Neil Jordanin vuoden 1986 elokuvasta Mona Lisa Hoskins oli ehdolla Oscar-palkintoon. Siinä hän esitti umpirakastunutta entistä rikollista.[3] Elokuvasta hän voitti parhaan miespääosan Baftan, Cannesin parhaan näyttelijän palkinnon ja Golden Globen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa.[5]

Hoskins näytteli Robert Zemeckisin ohjaamassa vuoden 1988 elokuvassa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?. Osittain animoidussa elokuvassa hän esitti temperamenttista yksityisetsivää. Sen jälkeen Hoskins teki ensimmäisen ohjaustyönsä, lähes kokonaan Tšekkoslovakiassa kuvatun ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuneen elokuvan Sotavyöhyke.[3]

Hoskinsin ura kävi pohjalla 1990-luvun puolivälissä, kun hän esiintyi useissa elokuvissa, joita yleisesti pidetään huonolaatuisina. Hoskinsin tuon ajan elokuvia olivat muun muassa Super Mario Bros. (1993), jossa hän näytteli nimihahmo Mariota ja Salainen agentti (1996).[1] Hänen toinen ohjauksensa Sateenkaari (1995) oli myös monien mielestä pettymys.[3]

Hoskinsin viimeisten vuosien roolitöitä luonnehti eräänlainen herkkyys. Hän näytteli muun muassa kaihoisaa nyrkkeilyvalmentajaa elokuvassa Työtä vuorotta (1997) ja Viimeisessä kierroksessa, joka kertoi ystävistä, jotka valmistautuvat levittämään kuolleen ystävänsä tuhkat. Brutaalimpaa puoltaan Hoskins esitti elokuvassa Danny the Dog (2005). Judi Denchin vastanäyttelijänä hän oli elokuvassa Mrs. Henderson esittää (2005), ja hän esitti elokuvassa Sparkle yksinäistä ihmistä, joka rakastuu vanhuusiällään, kun taas elokuvassa Made in Dagenham (2010) hän esitti sympaattista ammattiliittolaista, joka puolusti Fordin naistyöntekijöitä.[2]

Hoskinsin viimeiseksi elokuvaksi jäi Lumikki ja metsästäjä (2012), jossa hän oli yksi kääpiöistä. Hän ilmoitti vuonna 2012 lopettavansa uransa vuotta aiemmin diagnosoidun Parkinsonin taudin takia.[2] Hoskins kuoli keuhkokuumeeseen 71-vuotiaana 29. huhtikuuta 2014.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoskins oli kahdesti naimisissa, ja hän sai neljä lasta: kaksi ensimmäisen vaimonsa Jane Liveseyn ja kaksi toisen vaimonsa Linda Banwellin kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mayer, Geoff: Guide to British Cinema. Westport, CT: Greenwood Press, 2003. ISBN 0-313-30307-X. Google-kirjat (viitattu 14.5.2014). (englanniksi)
  • Smith, Richard Harlan: ”Bob Hoskins”. Teoksessa Allon, Yoram & Cullen, Del & Patterson, Hannah: Contemporary British and Irish Film Directors. London: Wallflowers Press, 2001. ISBN 1-903364-22-1. Google-kirjat (viitattu 14.5.2014). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Anderson, John: Bob Hoskins, Actor Who Combined Charm and Menace, Dies at 71 The New York Times. 30.4.2014. The New York Times Company. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Gilbey, Ryan: Bob Hoskins obituary The Guardian. 30.4.2014. Guardian News and Media Limited. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
  3. a b c d Smith, s. 150–151.
  4. Bob Hoskins dies of pneumonia aged 71 BBC News. 30.4.2014. BBC. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
  5. a b Mayer, s. 190–191.
  6. BAFTA Awards Search British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]