Robert Hanssen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Hanssen

Robert Philip Hanssen (s. 18. huhtikuuta 1944, Chicago, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen FBI-agentti, joka kärsii parhaillaan elinkautista vankeusrangaistusta entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän hyväksi vakoilusta. Hanssenin sanotaan olleen Yhdysvaltojen historian vahingollisimpia vakoojia.[1]

Hanssen oli liittynyt FBI:hin vuonna 1976. Oman kertomuksensa mukaan hän alkoi vakoilla Neuvostoliiton hyväksi vuonna 1984.

Pidätys ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanssen pidätettiin 18. helmikuuta 2001 epäiltynä Yhdysvaltojen valtionsalaisuuksien myymisestä Moskovalle. Hanssen oli myynyt salaisuuksia yli 1,4 miljoonalla dollarilla, sekä käteisenä että timantteina, kaikkiaan viidentoista vuoden ajan. Hanssenin toiminta aiheutti ainakin kahden amerikkalaisagentin kuoleman Venäjällä.[2]

Hanssenin lakimiehet ja syyttäjä saivat tehtyä sopimuksen, jonka mukaan Hanssen välttää kuolemantuomion, jos hän kertoo viranomaisille kaikki tietonsa ja tunnustaa syyllisyytensä kaikkiaan viiteentoista vakoilusyytteeseen. Hanssen allekirjoitti sopimuksen ja tunnusti syyllisyytensä 6. kesäkuuta 2001. Sopimuksen mukaisesti häntä ei tuomittu kuolemaan, vaan hänelle langetettiin 10. toukokuuta 2002 elinkautinen vankeusrangaistus ilman ehdonalaisen vapauden mahdollisuutta.

Hanssen on tällä hetkellä huipputurvallisessa ADX Florence -vankilassa Coloradossa. Hanssen viettää muidenkin kyseisen vankilan vankien tapaan 23 tuntia vuorokaudesta pienessä, ahtaassa ja täysin äänieristetyssä vankisellissä, jonka kaikki huonekalut ovat betonia.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Hanssenin tapauksesta on tehty kaksi elokuvaa. Televisioelokuva "Master Spy: The Robert Hanssen Story", jossa Hanssenia esitti William Hurt sekä "Breach", jossa Hanssenia esitti Chris Cooper.

Toimittaja David Vise kirjoitti Hanssenin tapauksesta kirjan The Bureau. Visen työnantaja The Washington Post paljasti myöhemmin, että Vise osti omaa kirjaansa internetistä 16 000–18 000 kappaletta ilmeisesti paisuttaakseen myyntilukuja.[3]

Hanssen mainitaan myös Dan Brownin kirjassa Da Vinci -koodi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]