Robert Cray

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Cray

Robert Cray (s. 1. elokuuta 1953 Columbus, Georgia) on yhdysvaltalainen blues-kitaristi ja laulaja.

Hänen isänsä oli armeijan kantahenkilökuntaa, joten perhe asui eri puolilla Yhdysvaltoja Alabamassa, Georgiassa, Virginiassa, Pennsylvaniassa, Indianassa ja Kaliforniassa ja Saksassa. Lopulta perhe asettui asumaan Washingtonin Tacomaan.

Nuoruudessaan Cray kuunteli blues- ja soulartisteja kuten Ray Charles, Sam Cooke ja Bobby Bland sekä gospel-yhtyeitä kuten Soul Stirrers ja Five Blind Boys of Mississippi. Saksassa asuessaan Cray alkoi opetella pianonsoittoa, koska isä piti Ray Charlesia sopivana musiikillisena esikuvana.

Kitaransoitosta Cray innostui Beatlesien ja muiden vastaavien popyhtyeiden ansiosta. Hän soittaa Fender Stratocaster -kitaraa. Crayn tyyli on kekseliästä ja usein ”kireää”. Siinä on havaittavissa vaikutteita Magic Samilta, Buddy Guylta, Albert Collinsilta ja Johnny Watsonilta. Crayn laulutyyli puolestaan on pehmeämpi ja soinnukas. Se tuo mieleen Junior Parkerin, mutta siinä on enemmän gospel-vaikutteita.

Tacomassa Cray johti jonkin aikaa rockyhtyettä, mutta kiinnostui sellaisista Chicago-bluesia soittavista kitaristeista kuin jo mainitut Magic Sam ja Buddy Guy. Nähtyään Seattlessa texasilaisen kitaristi Albert Collinsin konsertin hän suostutteli lukionsa kutsumaan tämän soittamaan vuosiluokkansa valmistumisjuhlissa.

The Robert Cray Band perustettiin vuonna 1974. Tästä kokoonpanosta mukana seurasi basisti Richard Cousins. Yhtyeen esiintymisen Eugenessa vuonna 1977 näki John Belushi, jonka Dan Aykroydin kanssa perustama Blues Brothers otti osin vaikutteita Crayn yhtyeen blues and soul -tyylistä. Samaan aikaan Cray itsekin näytteli elokuvassa Animal House basistin osaa kuvitteellisessa R&B-yhtyeessä Otis Day and the Knights.

Crayn yhtye äänitti ensimmäisen albuminsa Who’s Been Talkin’ vuonna 1978 Tomato-levymerkille. Se julkaistiin kuitenkin vasta kahta vuotta myöhemmin ja levy-yhtiö lopettikin kohta toimintansa.

Toinen albumi Bad Influence julkaistiin vuonna 1983. Yhtyeen levy-yhtiö Yhdysvalloissa oli tuolloin High Tone Records. Levyllä on vaikutteita muun muassa Stax-yhtiön tuotannosta – erityisesti yhtyeen dynaamisessa soitossa, Crayn komppikitaraosuuksissa ja Dave Olsonin vakaassa rumputyöskentelyssä.

Suomessa The Robert Cray Band on esiintynyt Järvenpään Puistobluesissa vuosina 1986, 1991 ja 2005.


Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Who's Been Talkin'? (1980)
  • Bad Influence (1983)
  • False Accusations (1985)
  • Showdown! (1985)
  • Strong Persuader (1986)
  • Don't Be Afraid of the Dark (1988)
  • Midnight Stroll (1990)
  • I Was Warned (1992)
  • Shame + A Sin (1993)
  • Some Rainy Morning (1995)
  • Sweet Potato Pie (1997)
  • Take Your Shoes Off (1999)
  • Shoulda Been Home (2001)
  • Time Will Tell (2003)
  • Twenty (2005)
  • Live from Across the Pond (2007)
  • Live at the BBC (2008)
  • This Time (2009)
  • Cookin' in Mobile (2010)
  • Nothin But Love (2012)
  • In My Soul (2014)
  • 4 Nights of 40 Years Live (2015)
  • Robert Cray & Hi Rhythm /(2017)
  • That's What I Heard (2020)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lee Hildebrandin esittelyteksti The Robert Cray Bandin LP-levyllä Bad Influence (Demon Records, 1984).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kitaristiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.