Rivadavia-luokka (taistelulaiva)
| Rivadavia | |
|---|---|
 Rivadavia-luokan alus rakenteilla |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
28 000 t (standardi) 28 448 t (max) |
| Pituus | 181,3 m |
| Leveys | 30 m |
| Syväys | 8,53 m |
| Koneteho | 45 000 hv |
| Nopeus | 23 solmua |
| Miehistöä | 1 050 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
12 × 12" tykkiä 12 × 6" tykkiä 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
| Ilmatorjunta | 4 × 3" ilmatorjuntatykkiä |
Rivadavia-luokka oli Argentiinan laivaston taistelulaivaluokka, joka tilattiin Brasilian tilattua 1907 kaksi tai mahdollisesti kolme taistelulaivaa. Alusten nimet kunnioittavat Mariano Morenoa, joka oli ensimmäinen Argentiinan pääministeri sen itsenäistyttyä Espanjasta ja Bernardino Rivadaviaa, joka oli ensimmäinen Argentiinan presidentti.[1]
Aluksista ARA Rivadavia ja ARA Moreno laskettiin vesille 1911, mutta kolmatta ei koskaan tilattu, kun Brasilia ilmoitti jättävänsä kolmannen aluksensa hankkimatta.[2]
Tarjouskilpailu ja tilaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiinan laivastosta koottiin 1908 kontra-amiraali Betbederin johtama lähetystö, joka toimitti merkittävimmille brittiläisille telakoille tarjouspyynnön kahdesta taistelulaivasta ja mahdollisesta optiosta kolmannen tilaamiseksi. Lisäksi suunnitelmiin kuului kuuden hävittäjän ja kahdentoista torpedoveneen hankinta.[3]
Suunnittelu jätettiin avoimeksi, mutta sen tuli vastata viimeisimpiä innovaatioita tarjouksen tekevältä telakalta. Kaikkiaan tarjouspyyntö jätettiin viidelletoista telakalle Yhdysvalloissa, Britanniassa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Tarjoukset analysoitiin ja sopimus allekirjoitettiin 22. tammikuuta 1910 yhdysvaltalaisen Fore River Companyn kanssa, jolloin kilpailussa hävinneet suuttuivat liikesalaisuuksien vuotamisesta lopullista hanketta suunniteltaessa.[3]
Fore River voitti tarjouksensa edullisuuden perusteella (2 214 000 puntaa alus eli 224 000 puntaa edullisempi kuin lähin kilpailija) ja osittain Yhdysvaltojen poliittisen merkityksen vuoksi.[3]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarjouskilpailun kautta saatujen tietojen vuoksi alusten rakenteissa on havaittavissa monien tuon ajan parhaiden alusten piirteitä.[4]
Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten suojana oli panssaroitu pääkansi, jonka paksuus oli 3 tuumaa ammusvarastojen ja konehuoneiden kohdalla. Samoin aluksen kyljet oli rakennettu viistoiksi suojan lisäämiseksi. Ylemmän kannen panssarointi 1,5 tuumaa, jota suojasi etummaisen ja takimmaisen tornin väliä. Kylkiä suojasi 240 jalkaa pitkä panssarivyö, joka oli 8 jalkaa korkea, mistä 3,25 jalkaa oli vesirajan alapuolella aluksen ollessa normaalisti kuormattuna. Panssarin paksuin osa oli 11 tuumaa oli rajoitettu ylimpään kahteen jalkaan, joka oli valssattu viisi tuumaiseksi alareunaan mentäessä.[4]
Kylkipanssaroinnin yläpuolella 8-9-tuumainen vyö, jonka pituus oli 400 jalkaa ja joka oli kytketty kuusituumaiseen tykkikanteen. Panssarivyön keulan ja peränpuolella oli viiden ja neljän tuuman panssarointi. Aputykkien asemien panssarointi oli yhdeksän tuumaa ja tykkitornien etukilvet 12 tuumaa ja kolmen tuuman katto.[4]
Torpedoita vastaan alukseen oli rakennettu kolmituumaiset laipiot. Aluksen konehuoneiden ja ammusvarastojen lattiat oli suojattu 0,75 tuuman panssaroinnilla, jota ei oltu kopioitu mistään saadusta tarjouksesta. Lattioiden suojaamiseen käytetty teräs painoi noin 680 tonnia, joka oli pieni osa suojan 7600 tonnin kokonaismassasta eli suojaan käytettiin 27,4 % uppoumasta.[5]
Propulsiojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konehuoneiden sijoittelu oli lähes vastaava kuin Cunibertin uudessa Dante Alighierissä, joka oli juuri rakenteilla ja ilmoituksen mukaan maailman nopein taistelulaiva (23 solmua). Aluksiin asennettiin turbiinihuoneiden ja keskitornin ammusvarastojen väliin kaksi ryhmää kattiloita. Voimanlähteenä oli kolmiakselinen Curtis turbiinijärjestelmä, joka tuotti 39 000 hevosvoimaa ja 23 solmun nopeuden. Alusten Babcock-kattilat toimivat sekapolttoaineella.[6]
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten pääaseina oli kaksitoista 12 tuuman tykkiä sijoitettuina kaksoistorneihin. Tornien asettelu oli sekoitus yhdysvaltalaista ja eurooppalaista laivanrakennusta. Etummainen ja takimmainen torni olivat yliammuttavissa ja keskitornit ampuivat sivuille 100 asteen kulmassa kylkeen nähden, mutta ainoastaan teoriassa suupaineen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Tykit olivat muutettuja Bethlehem-versioita normaaleista Yhdysvaltain laivaston 12 tuuman Mk7 tykeistä ja niiden pituus oli 50 kaliiperia. Ammuksen paino oli 870 naulaa.[6] Alusten ammusvarastoissa oli 120 kranaattia kullekin 12 tuuman tykille.[7]
Alusten apuaseina oli kaksitoista 6 tuuman tykkiä, jotka oli asennettu kahta puolta alusta kuusi kummallekin kyljelle kasematteihin pääkannelle. Tykit olivat Betlehemin 50 kaliiperin aseita, jotka ampuivat 105 paunan kranaatteja maksimissaan kahdeksan laukausta minuutissa. Lisäksi alukselle asennettiin kuusitoista neljän tuuman yksittäin asennettuna. Tykeistä kaksi keulaan ja perään, pari kunkin tornin katolle lukuun ottamatta A- ja Y-torneja, joiden yli mahdollisesti ammutaan sekä kaksi etummaisen ja takimmaisen tulenjohtopaikan sivuille.[6] Aluksilla oli 300 laukausta kullekin 6 tuuman tykille.[7]
Aluksiin asennettiin vesirajan alapuolelle kaksi 21 tuuman torpedoputkea, joihin yhteensä 16 Whitehead-torpedoa.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Libertad-luokka – Seuraaja: EI |