Risedronihappo
| |
Risedronihappo
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (1-hydroksi-1-fosfono-2-pyridin-3-ylietyyli)fosfonihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | M05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C7H11NO7P2 |
| Moolimassa | 283,108 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 24 %[1] |
| Metabolia | Ei metaboloidu |
| Puoliintumisaika | 1,5 h[1] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Risedronihappo eli risedronaatti (C7H11NO7P2) on kolmannen sukupolven bisfosfonaattilääke, jota käytetään osteoporoosin ja Pagetin taudin hoidossa.
Vaikutusmekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risedronihappo, kuten muutkin bisfosfonaattilääkkeet sitoutuvat luun hydroksiapatiittiin. Ne estävät luukudosta hajottavien osteoklastien toimintaa haittaamalla niiden protonipumppuja ja aiheuttaa niiden apoptoosin. Siten risedronihappo estää luukudosta haurastumasta. Risedronihappoa käytetään Pagetin taudin sekä osteoporoosin hoitoon, naisilla vaihdevuosien jälkeen. Lääkeaine soveltuu myös kortikosteroidien aiheuttaman osteoporoosin hoitoon. Risedronihappo otetaan tyypillisesti kerran viikossa, joskus vain kerran kuukaudessa. Risedronihappo annostellaan tablettina, joskin se imeytyy melko huonosti.[1][2][3][4]
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risedronihappo on yleensä kohtuullisen hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia sivuvaikutuksia voivat olla pääkipu ja flunssan kaltaiset oireet, huonovointisuus ja vatsakipu.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Risedronate DrugBank. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Reiner Bartl, Bertha Frisch: Osteoporosis, s. 136. Springer, 2009. ISBN 978-3-540-79527-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2012). (englanniksi)
- ↑ Richard Finkel, Michelle Alexia Clark, Luigi X. Cubeddu: Lippincott's Illustrated Reviews: Pharmacology, s. 343. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781771559. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2012). (englanniksi)
- ↑ a b George R. Spratto, Adrienne L. Woods: Delmar Nurse's Drug Handbook 2012, s. 1541. Cengage Learning, 2012. ISBN 978-1-111-31065-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2012). (englanniksi)