Riku Rinne
| Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tarkennus |
Riku Rinne (s. 1963, Tampere) on suomalainen nuorisoevankelista, laulaja ja kirjailija. Hän on tullut tunnetuksi ensin Nokian herätyksen ylistyksenjohtajana ja myöhemmin kristillisen nuoriso- ja koululaistyönsä johdosta. Riku Rinne valittiin Evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokoukseen edustuskaudeksi 2008-2012 ja yleisvaliokuntaan.
Rinne valmistui tietoliikenneinsinööriksi vuonna 1987. Vuonna 1988, 25-vuotiaana, hän aloitti työn nuorten parissa kiertämällä aluksi kouluja insinöörintyön ohessa. Vuonna 1994 Rinne irtisanoi itsensä insinöörityöstä ja aloitti päätoimisen nuoriso- ja koululaistyön saaden elatuksensa tukirenkaalta. Rinne on kirjoittanut kirjoja sekä tehnyt gospelmusiikkia, radio-ohjelmia ja myös tv-ohjelmia. Häntä käytettiin saatananpalvonnan asiantuntijana Hyvinkään paloittelusurman oikeudenkäynnissä. Hän on käsitellyt aihetta myös kirjoissaan. Vuonna 2003 Rinteen työhön tuli mukaan Ari "Arska" Paloheimo.
Sisällysluettelo |
Toiminta [muokkaa]
Rinteen koulu- ja nuorisotyön toiminta on laajentunut vuosi vuodelta sisältäen tänä päivänä koululaisten elämänhallintavalistusta kristillisen arvomaailman pohjalta. Vierailuja tehdään kaikille kouluasteille (alakoulu, yläkoulu, lukio, ammattioppilaitokset) sekä järjestetään erilaisia koulutuksia opettajille ja opiskelijoille. Rinteen mukaan valtavan suosion ovat saaneet erityisesti vanhempainillat.
Rinteen vakiintuneita työmuotoja ovat myös Come Home -radio-ohjelma Radio Deissä, joka keskiviikko klo 21.35-22.35. Hänen kaksi tv-ohjelmaansa pyörii TV7 -kanavalla: Come Home -ohjelma nuorille sekä Come Home Kids lapsille. Lisäksi on TV- ohjelma Come Home Live ,joka pyörii vain netissä.
Rinteen mielipiteitä roolipeleistä ja metallimusiikista on aikoinaan pidetty hyvin konservatiivisina. Nykyään Rinne on kuitenkin korjannut väärät käsitykset ja väittämät. Rinne kertoo ettei ole koskaan kritisoinut itse roolipeliharrastusta vaan sanoo sen riippuvan asiasisällöstä. Myös hänen mielipiteitään metallimusiikista ja lasten viihteestä on lehdissä suurenneltu.[1]
Rinne kertoo olevansa evankelis-luterilainen, mutta on tunnettu erityisesti vapaiden suuntien, kuten helluntailaisten piirissä ja onkin korostanut armolahjojen merkitystä. [2]
Riku Rinne on vieraillut puhumassa noin tuhannessa koulussa ja seurakunnissa paitsi kotimaassaan myös Ruotsissa, Virossa, Venäjällä ja Albaniassa. Hän on väittänyt matkallaan ajaneensa riivaajia ulos albanialaisesta noidasta.[3]
Riku Rinteestä sekä muista Nokian herätyksen toimijoista kertoi vuonna 2003 valmistunut dokumenttielokuva Älkää peljätkö.[4] Riku Rinteen kirjatuotanto on saanut myös tunnustusta, vuonna 2001 hänen teoksensa KK – Kuolemankauppias valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi.[5]
Kirjallinen tuotanto [muokkaa]
- Syvyyden kuilusta (Riku Rinne ja Aki Jääskeläinen, Kuva ja Sana, 1994, ISBN 9515850088)
- Pimeys väistyy (Kuva ja Sana, 1996, ISBN 9515850223)
- Aika on lähellä! (1997, Kuva ja Sana, ISBN 9515850479)
- Varo, vihollinen! Jumalan rakkauden pyörremyrsky on tulossa! (Kuva ja Sana, 1999, ISBN 9515850614)
- KK – Kuolemankauppias (Kuva ja Sana, 2000, ISBN 9515850851)
- Äärirajoilla (Kuva ja Sana, 2004, ISBN 9515851203)
- Evankelistan testamentti (2006) (yhdessä Kalevi Lehtisen kanssa)
- Kohti kirkkaampaa kruunua (2009)
- Ettemme menettäisi yhtäkään (2011) - Nicky Cruz ja Riku Rinne
- KK - Äärirajoilla (2012), ISBN 978-951-585-120-8
Albumit [muokkaa]
- Pimeys väistyy (1996)
- Aika on lähellä (1997)
- Rakkaus huutaa yössä (1999)
- Riku Rinne & His Voice (2001)
- Ettemme menettäisi yhtäkään (2002)
- Extreme (2004)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Roolipelaaja, Maria Pettersson: Saatanalliset pelit. Haastattelussa Riku Rinne, 2008, nro 13, s. 26-27. (suomeksi)
- ↑ Karismaattisuus Opinto.net. Viitattu 17.4.2007. (suomeksi)
- ↑ Kuure, Tapio: Nuorisosatanismi ilmiönä Suomessa (PDF) 26.3.2001. Nuorisotutkimusseura. Viitattu 3.2.2013.
- ↑ Älkää peljätkö Suomen Elokuvasäätiö. Viitattu 17.4.2007. (suomeksi)
- ↑ Lehtonen, Lotta: Kuolemankauppiaan tarina hiljentää Kristillinen Kasvatus. Viitattu 17.4.2007. (suomeksi)
Sivulta puuttuu