Rikostutkimus
Rikostutkimus on poliisitoiminnan osa-alue, jonka tarkoituksena on tapahtuneiden rikosten selvittäminen sekä niiden tekijät. Rikostutkimuksen päätyttyä rikostutkija siirtää rikosjutun syyttäjälle, mikäli katsoo sen rikoslain mukaan aiheelliseksi. Rikostutkija on velvollinen siirtämään jutun syyttäjälle, mikäli tapahtunut rikos on yleisen syytteen alainen, mutta lievempiin asianomistajarikoksiin voidaan soveltaa sovittelua. Rikostutkimus tarkoittaa entistä rikospoliisia, joka on nykyisin vanhentunut nimitys, koska poliisitoimi ja syyttäjälaitos on erotettu omiksi erillisiksi organisaatioikseen.
Rikostutkimus on ensisijaisesti jälkikäteistä ajoittuen rikoksen tekohetken jälkeiseen aikaan (repressiivistä), mutta se voi olla ennaltaehkäisevää (preventiivistä) kohdistuessaan esimerkiksi jo tunnettujen rikoksentekijöiden valvontaan ja yleisön opastamiseen varokeinoihin rikoksia vastaan.
Lähteet [muokkaa]
- Pieni Tietosanakirja III, s. 720. Rikospoliisi. Helsinki: Otava, 1951.
- Tietojätti 2000, s. 716. Rikostutkimus. Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5809-x.
