Rikhard Vilkman
Rikhard Vilkman (7. helmikuuta 1893 Sysmä – 19. maaliskuuta 1976[1]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen Armeijan riveissä.[2][3]
Perhetausta ja Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Vilkman ja Loviisa Rantala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Hilma Aleksandra Siistisen kanssa, joka kuoli vuonna 1941 ja toisen kerran Vilkman avioitui vuonna 1943 Suoma Helena Anttilan ent. Lindgren kanssa. Vilkman kävi kansakoulun.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkman työskenteli metsätyönjohtajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 21. tammikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkman saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan koulutusaliupseeriksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonaan, josta hänet 8. maaliskuuta 1918 siirrettiin joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 14. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin radalle.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkman palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, josta muodostettiin ensin Kajaanin sissipataljoona ja myöhemmin Pohjanmaan jääkäripataljoona. Hän toimi pataljoonassa joukkueenjohtajana 3. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 30. lokakuuta 1920, mutta astui takaisin palvelukseen jo 1. maaliskuuta 1921 ja hänet sijoitettiin Helsingin komennuskomppaniaan, missä hänet määrättiin aluksi Yleisesikunnan ja 1. tammikuuta 1938 alkaen puolustusministeriön komennusjoukkueen johtajaksi.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkman osallistui talvisotaan puolustusministeriön komendantin apulaisena. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes myöhemmin siirrettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan taloudenhoitajan apulaiseksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin talousupseeriksi Jalkaväkirykmentti 57:ään ja hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Vuonna 1941 hänet siirrettiin muonitusupseeriksi 15. Divisioonan esikuntaan, missä hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet siirrettiin Sotatalousesikunnan komento-osaston talousupseerin apulaiseksi ja keskuskanslian päälliköksi. Edellä mainituissa tehtävissä hän palveli sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen samassa tehtävässä vuoteen 1945 saakka, jolloin hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Puolustusvoimain pääesikuntaan. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1947.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.