Rikhard Plantagenet
Rikhard Plantagenet (1411–1460) oli englantilainen York-suvun edustaja. Hänellä oli vahva perinnöllinen oikeus Englannin kruunuun, sillä hän polveutui kahdesta Edvard III:n pojasta, Edmund Langleysta (isänisä) ja äitinsä Anne Mortimerin kautta Clarencen herttuasta Lionelista. Jälkimmäinen oli Edvard III:n toiseksi vanhin aikuisuuteen selvinnyt poika, millä perusteella Rikhard vaati kruunua. Vuonna 1453 hallitseva kuningas Henrik VI sairastui ja Rikhardista tuli Englannin lordiprotektori. Kuninkaan tervehtymisen jälkeen Rikhard ei kuitenkaan suostunut luopumaan vallasta, koska väitti oman vaatimuksensa valtaistuimelle olevan voimakkaampi. Tästä alkoi ruusujen sota, kamppailu kruunusta Lancasterin ja Yorkin sukujen välillä.
Rikhardista ei koskaan tullut kuningasta, vaan hän menehtyi Wakefieldin taistelussa. Hänen vanhin poikansa, Marchin jaarli Edvard, onnistui myöhemmin tuhoamaan koko Lancaster-suvun laillisen perimyslinjan sukupuuttoon ja nousi kuninkaaksi nimellä Edvard IV. Edvardin kuoltua hänen veljensä, Gloucesterin herttua Rikhard, vangitsi ja luultavasti surmasi hänen poikansa (niin kutsutut Towerin prinssit) ja nousi kuninkaaksi nimellä Rikhard III. Lancasterien viimeinen kruununtavoittelija Henrik VII löi Rikhard III:n vuonna 1485 ja nai Yorkin Elisabetin, Edvard IV:n tyttären, jolloin Tudor-suku astui valtaan ja ruusujen sota käytännössä loppui.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
