Riihimäen varuskunta
Riihimäen varuskunta on Riihimäellä sijaitseva, vuosina 1910–1913 venäläiselle sotaväelle rakennettu varuskunta, joka kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Vanhojen punatiilisten kasarmirakennusten lisäksi varuskunnassa sijaitsee muun muassa arvokas varuskuntakirkko. Riihimäen varuskunta lakkasi olemasta hallinnollinen yksikkö 31. joulukuuta 2014, jolloin sen hallinto siirtyi Panssariprikaatiin Hattulaan.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varuskunnan perustaminen ja Viaporin kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riihimäen varuskunnan perustaminen tuli ilmeiseksi sen jälkeen, kun Venäjän keisarikunta alkoi pelätä saksalaisten maihinnousua Etelä-Suomeen Pietaria kohti suunnattavaa hyökkäystä varten. Venäjä oli menettänyt suuren osan Itämeren laivastostaan Venäjän–Japanin sodan aikana, jolloin se pyrki toteuttamaan Pietari Suuren merilinnoituksena tunnetun ajatuksen sulkea Suomenlahti etenevältä Saksan laivastolta rannikkotykein ja maajoukoin.
Viaporin kapinan aikana 1906 suomalaiset punakaartit räjäyttivät rautatiesillan, joka esti venäläisiä kuljettamasta joukkoja sotilasjunalla Viipurista Helsinkiin Viaporin kapinan kukistamiseksi. Näin tarve rautatieyhteyksien sotilaallisesta turvaamisesta nopeasti liikkuvan ratsuväen avulla tuli ilmeiseksi.lähde?
Sisällissodan aika ja Riihimäen vankileiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keväällä 1918 varuskunnassa sijaitsi punaisten vankileiri "tunnetuille punakaartin vastustajille". Saksalaisten edetessä huhtikuussa Helsingistä kohti Riihimäkeä punaiset pakenivat teloitettuaan vangit mielivaltaisesti.[2]
Vuoden 1918 sisällissodan aikana varuskunta oli aluksi Riihimäen punakaartin hallussa, jonka jälkeen se siirtyi saksalaisten hallintaan huhtikuun lopulla. Ennen lähtöään varuskunnasta punaiset teloittivat yhdeksän vankinaan pitämää valkoista. Tämän jälkeen valkoiset ampuivat paikkakunnalla yli 140 punaista, joista suurimman osan varuskunnan alueella.[3]
Sisällissodan jälkeen varuskunnassa toimi Riihimäen vankileiri, joka sittemmin tunnettiin myös pakkotyölaitoksena. Leirillä oli enimmillään noin 8 500 punavankia. Heistä kuoli teloituksissa, nälkään tai kulkutauteihin lähes tuhat. Kyseessä oli Suomen kuudenneksi suurin vankileiri.[3]
Viestirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurissa 1938 perustettu Viestirykmentti sijoitettiin 1944 Riihimäen varuskuntaan, jossa se toimi lakkauttamiseensa asti 31.12.2014.
Joukko-osastot ja -yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sisältää vielä Viestirykmentin aikaista tietoa (-2014). |
Viestirykmentin lisäksi Riihimäen varuskunnassa toimivat:
• Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosasto (El- ja informtekn-os/PVTT),
• Millog Oy:n Riihimäen toimipiste, käsittää entisen Elektroniikkalaitoksen (EL) toiminnot
• Johtamisjärjestelmäkeskukseen kuuluva Verkkopuolustuksen Koulutuskeskus (VPKK) sekä
• Puolustuskiinteistöjen (ent. PHRAKL) Riihimäen paikallistoimisto.
Osa Riihimäen entisestä varuskunta-alueesta on otettu muuhun käyttöön ja rakennuksia on myyty yksityisille: esimerkiksi entinen Viestimuseo ja aikaisempi komendantintalo etukasarmilla alueen eteläpuolella, jossa toimi pitkään Riihimäen kaupungin päiväkoti. Komendantintalossa oli Viestikoulun ryhmänjohtaja-aliupseerikoulu, ja siihen liittyi muun muassa ruokala ja pieni sotilaskoti.lähde?
Varuskunta täytti sata vuotta 26.11.2009 [4].
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varuskunnassa toimii myös Leijona Catering Oy:n Liesi-niminen varuskuntaravintola sekä sotilaskoti.
Riihimäen varuskunta-alueen ampumarataa käytettiin Riihimäen Erämessujen yhteydessä muun muassa hirvi-, luodikko-, trap-, peräkiekko-, riistamaali- ja pistooliammuntaan. [5] Ampumaradan toiminta päättyi Puolustusvoimauudistuksen myötä 31.12.2014. [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Riihimäellä huokaistaan: varuskunta pysyy kaupungissa Yle Uutiset. 8.2.2012 (päivitetty 9.6.2012).
- ↑ Boström H. J.: Sankarien muisto: Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja. Helsinki 1927.
- ↑ a b Riihimäen varuskunnan historia (Arkistoitu – Internet Archive) Riihimäen varuskunnan upseerikerho. Viitattu 15.2.2013.
- ↑ Varuskunta 100 vuotta [vanhentunut linkki]
- ↑ Riihimäen messut (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ([https://web.archive.org/web/20161105025035/https://www.rassi.fi/ampumaradat/ Arkistoitu – Internet Archive)[