Riihimäen taidemuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riihimäen taidemuseo
Riihimäen taidemuseon sisäänkäynti Jarrumiehenkadun puolelta vuonna 2021.
Riihimäen taidemuseon sisäänkäynti Jarrumiehenkadun puolelta vuonna 2021.
Tyyppi taidemuseo
Sijainti Temppelikatu 8, 11100 Riihimäki
Perustettu 1994 ja avattu yleisölle 26. maaliskuuta 1995.
Ylläpitäjä Riihimäen kaupunki
Johtaja Katja Vuorinen-Parm
Kotisivut riihimaentaidemuseo.fi
Koordinaatit 60°44′11″N, 24°46′04″E
Kartta
Riihimäen taidemuseo

Riihimäen taidemuseo on syntynyt Tatjana ja Pentti Wähäjärven lahjoittaman taidekokoelman ympärille. Valtakunnallisesti merkittävään kokoelmaan kuuluu muun muassa 36 Helene Schjerfbeckin teosta ja teoksia Ellen Thesleffiltä, Tyko Salliselta ja Pekka Haloselta.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihimäen taidemuseo perustettiin vuonna 1994. Museo perustettiin osoitteeseen Temppelikatu 8.[3] Yleisölle se avattiin 26. maaliskuuta 1995.[4] Museo sai alkunsa Helsingissä toimineen taide- ja antiikkikauppias Pentti Wähäjärven (1912–1999) ja hänen vaimonsa Tatjana Wähäjärven laajasta taidekokoelmasta. Pariskunta lahjoitti ensimmäiset 250 teosta Riihimäen kaupungille vuonna 1993. Lahjoituseriä kertyi vuoteen 1999 mennessä 99. Yli 2100 teoksen kokoelma kantaa lahjoittajiensa nimeä.[3]

Riihimäen taidemuseo sai sille suunnitellut tilat valtion virastotalosta helmikuussa 1995. Rakennuksen, joka edustaa 1950-luvun rationalismia, on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Marjatta ja Martti Jaatinen, ja se valmistui 1960-luvun alussa. Suunnittelu- ja muutostyöt Riihimäen Taidemuseon tarpeita varten käynnistyivät keväällä 1994 rakennuksen suunnitelleiden arkkitehtien johdolla. Suunnitteluun osallistuivat myös Marjatta ja Martti Jaatisen poika, arkkitehti Mikko Jaatinen ja hänen puolisonsa arkkitehti Katri Jaatinen.[4]

Vuonna 2015 sivistyslautakunta esitti museon lakkauttamista[2], mutta kaupunginhallitus ei ottanut sitä käsittelyyn. Lakkautusyritys sai paljon julkisuutta. Esitys oli lähtöisin perussuomalaisten Jari Heikkiseltä, ja lautakunta päätyi hänen esityksensä kannalle.[5][6]

Keväällä 2023 kaupunginhallitus päätti, että Riihimäen kaupunginmuseo muuttaa taidemuseon yhteyteen.[7]

Näyttelyitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkejä museon näyttelyistä:

  • Fun! -näyttely keskittyi taiteen hauskuuteen vuonna 2012[8]
  • Eat & Eye -näyttely keskittyi ruokaan ja ruoka-annoksiin vuonna 2022[9]
  • Amforasta Unikkoon (Maija Isolan teoksia) vuonna 2022[10]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wähäjärven ja Hilpon pariskuntien lisäksi museo on saanut lahjoituksia muun muassa taidemaalari Inari Krohnilta, joka lahjoitti kuusikymmentä grafiikan vedosta vuonna 2019.[11]

Tatjana ja Pentti Wähäjärven lahjoituskokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wähäjärvien lahjoituskokoelmaan kuuluu runsaat 2 100 teosta. Yli puolet teoksista on maalauksia, minkä lisäksi siihen kuuluu veistoksia, grafiikkaa, piirustuksia ja akvarelleja ja antiikkiesineistöä.[3]

Taidekokoelman runko muodostuu suomalaisesta taiteesta, ja erityisesti painottuvat vuodet 1900–1970.[12] Kokoelmaan kuuluu muun muassa 36 Helene Schjerfbeckin teosta[2] ja kymmeniä teoksia esimerkiksi Eero Nelimarkalta, Marcus Collinilta, Ingrid Linnea Ruinilta, Lennart Segerstrålelta ja Wäinö Aaltoselta.[3] Kokoelmassa on teoksia myös Ellen Thesleffiltä, Pekka Haloselta,[2] Hugo Backmanssonilta ja Ester Heleniukselta.[3] Kokoelmaan kuuluu huomattava määrä teoksia Marraskuu- ja Septem-ryhmiin kuuluneiden taiteilijoilta, joita olivat esimerkiksi Magnus Enckell, Verner Thomé, Alfred William Finch, Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Juho Rissanen ja Mikko Oinonen.[13]

Suomalaisen taiteen lisäksi Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluu ulkomaista maalaustaidetta 1700–1800-luvuilta sekä grafiikkaa lähinnä vuosilta 1950–1970. Eurooppalaista maalaustaidetta kokoelmassa edustavat muun muassa Carl Fredrik von Breda, Per Krafft vanhempi ja Per Krafft nuorempi, Elias Martin sekä Rahel Ruysch. Grafiikkaa on muun muassa seuraavilta taiteilijoilta: Georges Brague, Marc Chagall, Salvador Dali, Fernand Léger, Henri Matisse, Joan Miró, Pablo Picasso, Serge Poliakoff, Auguste Renoir, Gino Severini, Antoni Tápies, Jacques Villon, Zao Wou-Ki ja Anders Zorn.

Riihimäen taidemuseon antiikkiesineistön pääosan muodostavat posliini- ja keramiikkaesineet. Kiinalaista keramiikka- ja pronssiesineistöä on Han-, Tang- ja Ming-dynastioiden ajalta. Kokoelmiin kuuluu myös venäläistä ja eurooppalaista posliinia. Eurooppalaisten posliinitehtaiden tuotantoa on useilta valmistajilta, muun muassa Rörstrandilta, Meisseniltä ja Sèvres'ltä. Pentti Wähäjärven lahjoitukseen kuuluu lisäksi muun muassa tina- ja kupariesineitä, Arabian taiteilijoiden uniikkitöitä, ikoneja ja huonekaluja.

Mirika ja Seppo Hilpon lahjoituskokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinkiläinen valokuvaaja Seppo Hilpo lahjoitti puolisonsa Mirikan kanssa museolle vuonna 2001 yli 100 teosta. Pääosin vuosilta 1960–1990-luvulta peräisin olevien teokset ovat etupäässä grafiikkaa ja lisäksi kokoelmassa on yksittäisiä maalauksia. Grafiikan teosten kokoelmaan kuuluu teoksia Timo Aallolta, Juhana Blomstedtilta, Marjatta Hanhijoelta, Matti Kujasalolta, Elina Luukaselta, Sakari Marilalta, Ernst Mether-Borgströmiltä, Marjatta Nuorevalta, Lars Gunnar Nordströmiltä, Paul Osipowilta, Ulla Rantaselta ja Sam Vannilta.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Riihimäen taidemuseo Museoviikko 18.–24.5.2020. Suomen museoliitto. Viitattu 15.11.2020.
  2. ↑ a b c d Kaisa Viljanen HS: Riihimäen taidemuseo halutaan sulkea ja Schjerfbeckin maalaukset panna varastoon – ”Arvovalinta, säästetäänkö lapsista ja koulutuksesta vai kulttuurista” Helsingin Sanomat. 19.11.2015. Viitattu 16.1.2024.
  3. ↑ a b c d e Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma Riihimäen taidemuseo. Viitattu 16.1.2024.
  4. ↑ a b Historia Riihimäen taidemuseo. Arkistoitu 14.11.2020. Viitattu 15.11.2020.
  5. ↑ Wallenius, Miki: Taidemuseo lakkautetaan ja Schjerfbeckit varastoon Riihimäellä? Taidepiirit järkyttyivät Yle Uutiset. 19.11.2015 / päiv. 4.12.2015. Viitattu 15.11.2020.
  6. ↑ Mustonen, Kari: Riihimäen taidemuseo säilyy: kaupunginjohto ei ota edes museon lakkautusesitystä käsiteltäväkseen Yle Uutiset. 23.11.2015 / päiv. 4.12.2015. Viitattu 15.11.2020.
  7. ↑ Riihimäen kaupunginmuseo muuttaa taidemuseon yhteyteen Yle Uutiset. 28.3.2023. Viitattu 16.1.2024.
  8. ↑ Riihimäen taidemuseo esittelee funimalismia mtvuutiset.fi. 27.1.2012. Viitattu 16.1.2024.
  9. ↑ Mia Lagström: Riihimäen taidemuseo esittelee teoksia ruoasta – ruotsalainen kala-asetelma liikkuu ruman rajapinnassa Aamuposti. 28.12.2022. Viitattu 16.1.2024.
  10. ↑ Hämeen Sanomat: Riihimäen museoissa oli ennätysvuosi – Yleisöryntäyksen taustalla oli Unikko-kuosistaan tunnetttu Marimekon Maija Isola Hämeen Sanomat. 13.1.2023. Viitattu 16.1.2024.
  11. ↑ Tiirikainen, Ville: Riihimäen taidemuseo sai mittavan taidelahjoituksen – Taidemaalari Inari Krohn lahjoitti kuusikymmentä grafiikan vedostaan museolle. Yle Uutiset. 20.12.2019. Viitattu 15.11.2020.
  12. ↑ a b Mirika ja Seppo Hilpon kokoelma Riihimäen Taidemuseo. Viitattu 16.1.2024.
  13. ↑ Arvo Makkosen teoksia lahjoituksena Riihimäen taidemuseolle Riihimäen Taidemuseo. Viitattu 16.1.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Riihimäen_taidemuseo&oldid=22191378”