Rico Fata

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rico Fata
Rico Fata (valkoinen paita) DEL-joukkue Adler Mannheimin paidassa aloituksessa Hannover Scorpionsin Tino Boosia vastaan kaudella 2007–2008.
Rico Fata (valkoinen paita) DEL-joukkue Adler Mannheimin paidassa
aloituksessa Hannover Scorpionsin Tino Boosia vastaan kaudella 2007–2008.
Henkilötiedot
Syntynyt 12. helmikuuta 1980 (ikä 34)
Sault Ste. Marie, ON, Kanada
Kansalaisuus Kanada
2. kansalaisuus Italia
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 185 cm
Paino 91 kg
Lempinimi Reecs, Fats, Godfather[1]
Seura
Seura Batchewana Attack
Sarja CIHL
Tehtävä taito- ja luisteluvalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1999–2013
Seurat Calgary Flames (NHL)
Saint John Flames (AHL)
Hartford Wolf Pack (AHL)
New York Rangers (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
A&O Asiago (Italia)
Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL)
Atlanta Thrashers (NHL)
Washington Capitals (NHL)
Adler Mannheim (DEL)
EHC Biel (NLA)
Genève-Servette HC (NLA)
HIFK (SML)
NHL-varaus 6. varaus, 1998
Calgary Flames

Rico Fata (s. 12. helmikuuta 1980 Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada) on kanadalais-italialainen entinen jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta osasi pelata myös laidassa. Fata pelasi urallaan NHL:ssä yhteensä 230 runkosarjaottelua tehopistein 27+36=63 sekä keräten 104 jäähyminuuttia. Hänen vahvuuksiinsa kuului luistelunopeus, työmoraali ja kädet. Fatalla oli myös kohtalaisen hyvät taidot myös pelikäsityksessä ja puolustuspelaamisessa. Hän oli juniorina todella lupaava, mutta ei milloinkaan vastannut Fataan kohdistuneisiin odotuksiin NHL:ssä. Hän pelasi urallaan myös Italiassa, Saksassa, Sveitsissä ja Suomessa.[2][3] Fata toimii nykyään CIHL-junioriliigan Batchewana Attackin taito- ja luisteluvalmentajana.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fata pelasi jo 15-vuotiaana ala-ikäisenä kotikaupunkinsa OHL-joukkueessa, Sault Ste. Marie Greyhoundsissa kaudella 1995–1996,[5] joka toi hänelle 62 runkosarja- ja neljässä playoff-ottelussa tehot 11+15=26. Kesällä 1996 London Knights varasi Fatan koko OHL:n varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana. Hän jakoi kaudella 1996–1997 joukkueen sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Maksim Spiridonovin kanssa tehoilla 31+22=53. Kaudella 1997–1998 Fata oli tehoilla 43+33=76 Knightsin toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies. Hän sijoittui koko OHL:n maalipörssissä seitsemänneksi[6] ja pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa.[3] Calgary Flames varasi Fatan koko NHL:n varaustilaisuuden kuudentena pelaajana kesällä 1998.

Calgary Flamesin syksyn 1998 harjoitusleirin päätteeksi Fata matkusti joukkueen kanssa Japanin pääkaupunkiin, Tokioon, missä Flames pelasi kauden 1998–1999 avausottelun 9. lokakuuta 1998 San Jose Sharksia vastaan.[7] Tunteja ennen tätä Fata kirjoitti Flamesin kanssa tulokassopimuksen, jota yksikään muu NHL-pelaaja ei ole kirjoittanut Japanissa.[5] Hän pelasi kauden aikana 20 NHL-ottelua tehden yhden syöttöpisteen, mutta pelasi loppukautensa vielä OHL:ää Knightsissa.

Kaudella 1999–2000 Fata pelasi kaksi NHL-ottelua. Hän pelasi suurimman osan kaudestaan Calgaryn farmijoukkue Saint John Flamesissa, AHL:ssä, jonka paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies Fata oli tehoilla 29+29=58. Hän voitti kauden päätteeksi Calder Cupin ja valittiin AHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Fata pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa. Myös kausi 2000–2001 kului hänellä suurimmaksi osaksi Saint Johnissa, jonka kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies Fata oli tehoilla 23+29=52. NHL-pelejä hänelle kertyi kauden aikana viisi. Lokakuussa 2001 Fata siirtyi siirtolistan kautta New York Rangersiin. Hän pelasi kauden 2001–2002 aikana kymmenen NHL-ottelua, mutta suurin osa kaudesta eteni jälleen suurimmaksi osaksi farmissa. Fata oli tehoilla 35+36=71 Rangersin farmijoukkue Hartford Wolf Packin paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Brad Smythin jälkeen. Hän sijoittui koko AHL:n maalipörssissä neljänneksi Cleveland Baronsin Mike Craigin ja Manitoba Moosen André Savagen kanssa sekä pistepörssissä kymmenenneksi Utah Grizzliesin Jim Montgomeryn ja Québec Citadellesin Craig Darbyn kanssa.[6] Hän pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa. Fata valittiin kauden päätteeksi liigan toiseen tähdistökentälliseen.[3][5]

Fata pelasi kaudesta 2002–2003 noin puolet Rangersin NHL-joukkueessa tehden siellä NHL-uransa ensimmäiset tehopisteet tehoilla 2+4=6. Siirtotakarajalla, helmikuussa 2003 hänet kaupattiin Joël Bouchardin, Richard Lintnerin ja Mikael Samuelssonin kanssa Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa Mike Wilsoniin, Aleksei Kovaljoviin, Janne Laukkaseen ja Dan LaCoutureen.[8] Fata ei saanut enää loppukaudella Penguinsissa farmikomennuksia. Yhteensä hän teki kauden aikana NHL:ssä 63 runkosarjaottelussa tehot 7+12=19. Näin ollen Rangersissa jo menetetyksi NHL-lupaukseksi tuomittu Fata väläytteli Penguinsissa tehden 27 ottelussa 13 tehopistettä ja pääsi pelaamaan joukkueen ykkösketjussa Mario Lemieux'n kanssa.[5][9] Ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan 2003–2004 hän teki liigan yhden kauden piste-ennätyksensä ja iski varsin lupauksia herättävästi 73 runkosarjaottelussa tehot 16+18=34.[2] Fata oli Penguinsin kolmanneksi paras maalintekijä Dick Tärnströmin ja Aleksei Morozovin kanssa.[6] Heinäkuussa 2004 hän teki joukkueen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10]

NHL:n työsulkukaudeksi 2004–2005 Fata siirtyi Italian Serie A:ssa pelaavan A&O Asiago riveihin. Hän oli tehoilla 18+20=38 joukkueen paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä. Kaudella 2005–2006 Fata pelasi Penguinsissa 20 ottelua jääden ilman tehopisteitä. Joukkue asetti Fatan siirtolistalle marraskuussa 2005.[11] Hän pelasi Penguinsin farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, kunnes Atlanta Thrashers hankki Fatan riveihinsä helmikuussa 2006.[12] Hän pelasi joukkueessa vain kuusi ottelua, kunnes Fata kaupattiin siirtotakarajalla jo hänen kauden kolmanteen NHL-seuraansa Washington Capitalsiin.[13] Fata kärsi kauden aikana tehottomuudesta ja teki NHL:ssä yhteensä 47 ottelussa vain tehot 3+4=7. Heinäkuussa 2006 hän teki vuoden mittaisen ja 650 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[14]

Kaudella 2006–2007 Fata pelasi vain kymmenen NHL-ottelua, kunnes hän siirtyi marraskuussa 2006 Saksan DEL-liigassa pelaavan Adler Mannheimin riveihin.[5] Fata pelasi kauden aikana DEL:n tähdistöottelussa ja voitti Saksan-mestaruuden keväällä 2007. Kaudella 2007–2008 hän edusti Mannheimia myös Spengler Cupissa. Noin puolentoista Mannheimissa pelatun kauden jälkeen Fata siirtyi kaudeksi 2008–2009 Sveitsin Nationalliga A:n EHC Bieliin. Hän jakoi tehoilla 18+19=37 joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Thomas Nüsslin kanssa ja voitti tehoilla 11+5=16 koko kevään 2009 karsintasarjan piste- ja maalipörssin. Kaudella 2009–2010 Fata oli tehoilla 15+16=31 Bielin toiseksi paras pistemies ja maalintekijä Sébastien Bordeleaun jälkeen. Kaudella 2010–2011 hän oli puolestaan joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Ahren Spylon jälkeen.[3]

Kaudet 2011–2012 ja 2012–2013 Fata pelasi NLA:ta Genève-Servette HC:n riveissä. Hän oli ensimmäisellä kaudellaan joukkueen paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 17+16=33 sekä Servetten paras maalintekijä kevään 2012 karsintasarjassa viidellä osumallaan. Fata pelasi kauden aikana myös yhden ottelun lainalla sarjatasoa alempana National League B:n HC Lausannessa. Kaudeksi 2013–2014 hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Helsingin IFK:hon, jonne Fataa suositteli hänen kanssaan Genèvessä ketjukaverina pelannut Tony Salmelainen.[15] Fata pelasi HIFK:ssa kymmenen runkosarjaottelua tehopistein 2+1=3 ja kahdeksan European Trophy -ottelua tehden kolme maalia, kunnes hänen sopimuksensa purettiin pelillisistä syistä lokakuussa 2013.[16] Fata lopetti pelaajauransa tähän, palasi Kanadaan ja perusti Fast by Fata Hockey Academy -taitoakatemian. Hän toimii tällä hetkellä myös CIHL-junioriliigajoukkue Batchewana Attackin taito- ja luisteluvalmentajana.[17]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Manitoba 1999 jääkiekko

Fata pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 1999, jolloin hän voitti hopeaa. Fata edusti Kanadaa myös Spengler Cupissa vuosina 2008 ja 2011.[3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fatan pikkuveli Drew pelasi puolustajana ja esiintyi myös NHL:ssä.[3]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1994–1995 Sault Ste. Marie Legion NOHA 51 52 51 103 - - - - - -
1995–1996 Sault Ste. Marie Greyhounds OHL 62 11 15 26 52 4 0 0 0 0
1996–1997 London Knights OHL 59 19 34 53 76 - - - - -
1997–1998 London Knights OHL 64 43 33 76 110 16 9 5 14 49
1998–1999 London Knights OHL 23 15 18 33 41 25 10 12 22 42 JMM 7 1 3 4 8
Calgary Flames NHL 20 0 1 1 4 - - - - -
1999–2000 Saint John Flames AHL 76 29 29 58 65 3 0 0 0 4
Calgary Flames NHL 2 0 0 0 0 - - - - -
2000–2001 Saint John Flames AHL 70 23 29 52 129 19 2 3 5 22 Calder Cup
Calgary Flames NHL 5 0 0 0 6 - - - - -
2001–2002 Hartford Wolf Pack AHL 61 35 36 71 36 10 2 5 7 4 Kakkostähdistö
New York Rangers NHL 10 0 0 0 0 - - - - -
2002–2003 Hartford Wolf Pack AHL 9 8 6 14 6 - - - - -
New York Rangers NHL 36 2 4 6 6 - - - - -
Pittsburgh Penguins NHL 27 5 8 13 10 - - - - -
2003–2004 Pittsburgh Penguins NHL 73 16 18 34 54 - - - - -
2004–2005 A&O Asiago Italia 35 18 20 38 36 9 7 5 12 10
2005–2006 Wilkes-Barre/Scranton Penguins AHL 25 8 10 18 39 - - - - -
Pittsburgh Penguins NHL 20 0 0 0 10 - - - - -
Atlanta Thrashers NHL 6 0 1 1 4 - - - - -
Washington Capitals NHL 21 3 3 6 8 - - - - -
2006–2007 Washington Capitals NHL 10 1 1 2 2 - - - - -
Adler Mannheim DEL 29 8 10 18 12 11 2 4 6 8
2007–2008 Adler Mannheim DEL 53 7 14 21 67 5 0 2 2 2
2008–2009 EHC Biel NLA 45 18 19 37 44 - - - - -
2009–2010 EHC Biel NLA 41 15 16 31 28 - - - - -
2010–2011 EHC Biel NLA 47 13 21 34 16 - - - - -
2011–2012 HC Lausanne NLB 1 0 0 0 0 - - - - -
Genève-Servette HC NLA 50 17 16 33 26 - - - - -
2012–2013 Genève-Servette HC NLA 41 8 16 24 20 1 0 0 0 2
2013–2014 HIFK SM-liiga 10 2 1 3 2 - - - - -
8 kautta yhteensä NHL 230 27 36 63 104 - - - - -
5 kautta yhteensä AHL 241 103 110 213 275 32 4 8 12 30
5 kautta yhteensä NLA 224 71 88 159 134 1 0 0 0 2
2 kautta yhteensä DEL 82 15 24 39 79 16 2 6 8 10
1 kausi yhteensä SM-liiga 10 2 1 3 2 - - - - -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joukkue > Rico Fata - HIFK
  2. a b Rico Fata - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
  3. a b c d e f Rico Fata EliteProspects-sivustolla (englanniksi)
  4. Pärnänen, Antti: Missä he ovat nyt: HIFK:n viime kauden ulkomaalaiset Ilta-Sanomat. 18.9.2014. Alma Media Finland. Viitattu 18.11.2014.
  5. a b c d e Rico Fata Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  6. a b c Rico Fata The Internet Hockey Databasessa (HockeyDB.com) (englanniksi)
  7. National Hockey League - Sharks vs. Flames 10.10.1998. USA Today. Viitattu 23.6.2013. (englanniksi)
  8. Kovalev ja Laukkanen New York Rangersiin 10.2.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  9. Porola, Olli: Pittsburghissä keskitytään jo tulevaisuuteen 7.1.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  10. NHL:ssä tapahtuu (vko 29): Aebischerille, Thibault'lle ja Kozloville sopimukset 17.7.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  11. Neljä NHL-pelaajaa waiver-listalle 21.11.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  12. Thrashers vei Rico Fatan waivers-listalta 1.2.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  13. NHL:n siirtoraja umpeutui, jättikaupat jäivät tekemättä 10.3.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  14. NHL:ssä tapahtuu viikolla 29: Ryderille, Orpikille ja Carknerille sopimukset 24.7.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  15. HIFK:n McLean lähtee KHL:ään, Fata ja DeSantis tilalle 17.6.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 23.6.2013.
  16. HIFK:n hyökkääjälle potkut 23.10.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 18.11.2014.
  17. Pärnänen, Antti: Missä he ovat nyt: HIFK:n viime kauden ulkomaalaiset Ilta-Sanomat. 18.9.2014. Alma Media Finland. Viitattu 18.11.2014.