Richard Burns

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Burns

Burns vuoden 2001 Suomen rallissa.
Burns vuoden 2001 Suomen rallissa.

Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Entiset tallit Subaru, Mitsubishi, Peugeot
WRC-ura
Aktiivivuodet 1990–2003
Kilpailuja 104
Maailmanmestaruuksia 1 (2001)
Voittoja 10
Palkintosijoja 34
Erikoiskoevoittoja 277
MM-pisteitä 351
Ensimmäinen kilpailu 1990 RAC-ralli
Ensimmäinen voitto 1998 Safari-ralli
Viimeinen voitto 2001 Uuden-Seelannin ralli
Viimeinen kilpailu 2003 Katalonian ralli

Richard Burns (17. tammikuuta 1971 Reading, Englanti25. marraskuuta 2005) oli englantilainen ralliautoilija, joka ajoi kuusi kautta maailmanmestaruussarjassa. Hän voitti maailmanmestaruuden 2001 ja koko urallaan 10 MM-osakilpailua.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burns aloitti autolla ajamisen jo 8-vuotiaana pellolla lähellä kotiaan isänsä vanhalla Triumph 2000:lla. Hän liittyi alle 17-vuotiaiden autokerhoon 11 vuoden ikäisenä. Vuonna 1984 Burns sai kerhon vuoden ajajan palkinnon. Pari vuotta myöhemmin hän taivutteli isänsä päästämään hänet liittymään Craven Motor Clubiin kotikaupungissaan Readingissa.

Burns ajoi 1989 ensimmäisen rallinsa lainatulla Toyotalla. Toisen rallinsa hän voitti, ja vuosina 1990–1991 hän voitti Peugeot Challengen mestaruuden.[1] Burns sai 1993 Subarun tallipaikan ja voitti samana vuonna nuorimpana ajajana rallin Britannian-mestaruuden.[2] Hän jatkoi Subarulla vuoteen 1995.[1] Hän ajoi Subarulla muun muassa Aasian–Tyynenmeren-mestaruussarjaa ja ajoittain yksittäisiä MM-sarjan osakilpailuja.[2]

Vuonna 1996 Burns siirtyi Mitsubishille ja ajoi sillä ensimmäisen kokonaisen MM-sarjansa 1998.[2] Hän otti kauden aikana ensimmäisen osakilpailuvoittonsa, kun hän voitti Safari-rallin Mitsubishi Carisma GT:llä. Lisäksi Burns voitti kauden aikana myös RAC-rallin.[3] Kaudeksi 1999 Burns vaihtoi takaisin Subarulle ja oli tiukasti mukana mestaruustaistelussa. Hän oli ykkönen Akropolis-rallissa, Australian rallissa ja RAC-rallissa. Lopullisissa sijoituksissa Burns oli toinen.[2]

Burns Subaru Imprezalla vuonna 2000.

Burns oli kaudella 2000 hetkellisesti jopa MM-sarjan johdossa, mutta Marcus Grönholm voitti kuitenkin kokonaiskilpailun. Burns voitti jälleen RAC-rallin. Hän aloitti kauden 2001 heikosti, mutta hänen kautensa lähti parempaan suuntaan, kun hän sijoittui Argentiinan rallissa toiseksi Colin McRaen jälkeen. Tämän jälkeen Burns tuli muutaman kerran toiseksi, kunnes voitti Uuden-Seelannin rallin. Kauden päättäneessä RAC-rallissa Burns sijoittui kolmanneksi ja varmisti näin rallin maailmanmestaruuden.[2] Kartturina toimi Robert Reid.

Kaudeksi 2002 Burns siirtyi Peugeot’lle ajamaan Peugeot 206 WRC:llä. Hän ei ensimmäisellä Peugeot-kaudellaan pystynyt voittamaan yhtään osakilpailua. Hän sijoittui kuitenkin neljästi toiseksi ja loppupisteissä viidenneksi. Burns aloitti kauden 2003 hyvin ja johti kauden puolivälissä kokonaistilastoa neljällä pisteellä. Hän menetti kuitenkin johtonsa kauden aikana.[2] Walesin rallin aattona Burns sai ajaessaan hetkellisen tajunnanmenetyksen, ja autossa matkustajana ollut Markko Märtin pysäytti Burnsin auton. Marraskuussa hänellä diagnosoitiin astrosytooma.[4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burnsia hoidettiin kemoterapialla ja sädehoidolla, ja hän pääsi kesällä 2004 pois sairaalasta. Hän näytti toipuvan, mutta tilanne huononi jälleen puolen vuoden kuluttua.[2] Huhtikuussa 2005 Burnsille tehtiin onnistunut aivoleikkaus.[5] Se helpotti joitakin oireita, ja auttoi häntä pysymään aktiivisena. Burns vajosi kuitenkin koomaan marraskuussa ja kuoli 25. marraskuuta.[2]

Burns muistetaan nopeana, mutta myös järkeään käyttäneenä kuljettajana. Jos voitto oli karannut, Burns ei yrittänyt ajaa kärkeä kiinni kasvattamalla riskejä, vaan ajoi niille sijoille ja pisteille mitä oli saatavissa. Burns näytti omaksuneen sanonnan ”kaikki pisteet ovat tärkeitä ja ne lasketaan vasta kauden lopussa.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Richard Burns WRC.com. FIA. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Former world champion Burns dies BBC Sport. 26.11.2005. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
  3. Richard Richard Burns Foundation. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
  4. Burns diagnosed with brain tumour BBC Sport. 17.11.2003. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
  5. Burns surgery 'very successful' BBC Sport. 26.4.2005. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.