Richard Belcredi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Belcredi, vuonna 1864 julkaistu Anton Gareisin piirros.

Richard Belcredi (12. helmikuuta 1823 Ingrowitz, Määri2. joulukuuta 1902 Gmunden)[1] oli itävaltalainen kreivi ja valtiomies, joka toimi Itävallan pää- ja sisäministerinä vuosina 1865–1867. Hänen hallituksensa ajoi konservatiisia tavoitteita, mutta tuki samalla slaavilaisten vähemmistökansallisuuksien toiveita itsehallinnosta.

Belcredi oli lähtöisin määriläisestä (alkujaan italialaisesta) maanomistajasuvusta ja suoritettuaan lakiopinnot hän aloitti virkauransa vuonna 1842. Hänet nimitettiin 1860 Sleesian kuvernööriksi ja 1864 Böömin käskynhaltijaksi eli statthalteriksi.[1][2] Hän oli vuosina 1861–1863 parlamentin jäsenenä.[2] Belcredi tuli Anton von Schmerlingin eron jälkeen pääministeriksi 27. heinäkuuta 1865 ja hän kokosi konservatiivisista voimista koostuneen niin sanotun kreivien hallituksen. Ensi töikseen hallitus peruutti 20. syyskuuta Schmerlingin vuonna 1861 laatiman niin sanotun helmikuun patentin eli keskusvaltaa korostaneen perustuslain myönnytyksenä valtakunnan ei-saksalaisille kansallisuuksille. Belcredin hallitus teki ”konservatiivisen federalismin” hengessä muitakin palveluksia slaavilaisille vähemmistökansallisuuksille, esimerkiksi sallimmalla tšekin kielen käytön böömiläisissä kouluissa. Tämä ärsytti saksankielistä väestöä.[1] Vanhoillinen hallitus pyrki myös absolutismin palauttamiseen, feodaalisten oikeuksien ja kirkon aseman vahvistamiseen sekä liberaalien vaikutusvallan heikentämiseen.[2]

Itävallan tappio Preussille vuoden 1866 sodassa romutti Belcredin hallituksen suunnitelmat ja hän erosi 3. helmikuuta 1867. Hän vastusti seuraajiensa politiikkaa, jonka kulmakivenä oli kompromissi itävallan saksalaisten ja unkarilaisten kesken. Belcredi toimi myöhemmin vuosina 1881–1895 hallinto-oikeuden presidenttinä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Richard, Count Belcredi (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 16.7.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok, (1904), s. 1243 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 16.7.2013.