Reunustraakkipuu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reunustraakkipuu
Reunustraakkipuu huonekasvina
Reunustraakkipuu huonekasvina
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Parsakasvit Asparagaceae
Alaheimo: Nolinoideae
Suku: Traakkipuut Dracaena
Laji: marginata
Kaksiosainen nimi
Dracaena marginata
Lem.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Reunustraakkipuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Reunustraakkipuu Commonsissa

Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on Dracaena-sukuun kuuluva kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunustraakkipuun runko on harmahtavan ruskea. Sen pintaa peittävät vanhempien lehtien kannoista jääneet suomut. Lehdet kasvavat ananasmaisena töyhtönä kasvin latvassa. Ne ovat 2–7 cm leveitä, 30–90 cm pitkiä ja keskeltä vihreitä, reunoilta punaisia. Koko kasvi voi kasvaa hitaasti 2–5 metrin korkuiseksi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunustraakkipuu on kotoisin Madagaskarilta, mutta sitä viljellään huone- ja koristekasvina laajoilla alueilla. Se pärjää ulkona alueilla, missä lämpötila ei laske alle 15 asteen.

Huonekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunustraakkipuu pärjää vähemmällä valolla kuin monet muut traakkipuut. Sitä lannoitetaan niukasti, ja talvella olisi hyvä saada lämpötila laskemaan 15–20 asteen välille, suihkuttaa hiukan ja kastella entistä vähemmän.[1]

Reunustraakkipuulla on NASAn tekemien tutkimusten mukaan suotuisa vaikutus huoneilmaan. Se kykenee puhdistamaan erilaisia haitta-aineita, kuten bentseeniä, formaldehydiä, trikloorietyyniä, ksyleeniä ja tolueenia huoneilmasta. Reunustraakkipuu on myrkyllinen koirille ja kissoille, joten eläinperheeseen tai perheeseen, jossa on pieniä lapsia, sitä ei kannata hankkia. Erityisesti kissat tuntuvat pitävän reunustraakkipuun lehtien jauhamisesta. [2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunustraakkipuuta ei tulisi sijoittaa suoraan auringonpaahteeseen, vaan se pärjää puolivaloisassa tai melko varjoisassakin paikassa. Useisiin muihin traakkipuihin verrattuna reunustraakkipuu pärjää vähemmällä valolla. Näin ollen itä- tai länsi-ikkuna on reunustraakkipuulle mieluisa sijoituspaikka. Reunustraakkia tulisi kastella suhteellisen niukasti. Keväästä syksyyn pintamullan voi antaa rauhassa kuivahtaa välillä, joskin aivan täysin multaa ei saisi päästää kuivahtamaan. Talviaikana kastelukertojen määrää voi vähentää entisestään, ja multa saa välillä kuivaahtaa kokonaankin. Reunustraakkipuu pärjää paremmin liian vähällä kuin liian runsaalla kastelulla. Kasvi pitää kuitenkin kosteudesta sumutuksen muodossa, joten sitä kannattaa harrastaa usein, erityisesti talvella huoneilman ollessa tavallista kuivempaa.

Reunustraakkipuu pärjää niukalla lannoitteella. Keväästä syksyyn kasvia voi lannoittaa noin kuukauden välein, ja talvikuukausina lannoitteen voi unohtaa kokonaan. Alimpien lehtien ruskettuminen ja tippuminen traakkipuun kasvaessa on täysin normaalia. Ylempien lehtien ruskettuminen voi puolestaan johtua joko liian kuivasta huoneilmasta, vetoisasta paikasta tai liikakastelusta.

Voit katkoa reunustraakkipuun latvoja kasvin lyhentämiseksi. Näiden katkottujen latvojen tilalle kasvaa monessa tapauksessa useita lehtiruusukkeita eli uusia latvoja, ja näin ollen kasvi haarautuu edelleen. Latvan voit käyttää pistokkaana.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.