Reunuspietaryrtti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reunuspietaryrtti
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Pietaryrtit Tanacetum
Laji: parthenium
Kaksiosainen nimi
Tanacetum parthenium
(L.) Sch. Bip.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Reunuspietaryrtti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Reunuspietaryrtti Commonsissa

Reunuspietaryrtti eli reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium, syn. Chrysanthemum parthenium) on vahvasti ryydintuoksuinen pietaryrttilaji, jota kasvatetaan myös koristekasvina.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunuspietaryrtin mykerökukintoja.
Reunuspietaryrttikasvusto.

Reunuspietaryrtti kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Sen vankka varsi on uurteinen ja usein jo tyvestä haarova. Lehdet ovat varessa kierteisesti. Himmeän- tai kellanvihreä lehtilapa on hienokarvainen, puikea ja parijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat hampaisia ja pyöreäkärkisiä. Kukintona on 2–35 mykeröstä koostuva mykeröstö. Mykeröt ovat noin 1,5 cm leveitä. Laitakukkien kieli on 2–7 mm pitkä ja väriltään valkoinen, Kehräkukat ovat kellertäviä torvikukkia tai laitakukkien kaltaisia. Jalostettuna lajista tunnetaan myös kerrottukukkaisia yksilöitä. Pähkylä on 5–8-harjuinen.[2][3]

Kasvi muistuttaa jossain määrin sekä pietaryrttiä (T. vulgare) että päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alunperin reunuspietaryrtti on kotoisin Lounais-Aasiasta ja Balkanilta.[1][2] Laji on levinnyt muualle viljelyn myötä. Esimerkiksi Tanskassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Etelä-Norjassa sitä tavataan villiintyneenä karkulaislajina.[2] Suomessa reunuspietaryrtistä on havaintoja lähinnä maan eteläosista sekä Pohjanlanden rannikolta Oulun korkeudelle saakka.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljelyjäänteenä ja -karkulaisena ollessaan reunuspietaryrtin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset joutomaat, nurmikot ja kaatopaikat.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reunuspietaryttiä viljellään nykyään koristekasvina.[1] Sitä on aiemmin käytetty myös rohtokasvina torjumaan matoja ja hoitamaan kramppeja.[5] Antiikin aikana lajia käytettiin naistentautien hoitamiseen, josta juontuu myös lajin tyttöä tai neitsyttä tarkoittava tieteellinen nimi parthenium.[6] Reunuspietaryrtti sisältää kouristuksia laukaisevia ja kipuja lieventäviä seksviterpeenilaktoneita (partenolidia, krysartemiineja, santamariinia, reynosiinia).[7] Lisäksi kasvissa on melatoniinia.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, 427.
  2. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 618.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 426–427.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Reunuspietaryrtin (Tanacetum parthenium) levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 19.2.2013.
  5. Den virtuella floran: Mattram Viitattu 19.2.2013. (ruotsiksi)
  6. Ålands flora 2010, s. 372.
  7. Yrttitarha: Reunuspäivänkakkara Viitattu 19.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]