Reunuspietaryrtti
| Reunuspietaryrtti | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897). | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tanacetum parthenium (L.) Sch. Bip. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Reunuspietaryrtti Wikispeciesissä |
Reunuspietaryrtti eli reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium, syn. Chrysanthemum parthenium) on vahvasti ryydintuoksuinen pietaryrttilaji, jota kasvatetaan myös koristekasvina.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Reunuspietaryrtti kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Sen vankka varsi on uurteinen ja usein jo tyvestä haarova. Lehdet ovat varessa kierteisesti. Himmeän- tai kellanvihreä lehtilapa on hienokarvainen, puikea ja parijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat hampaisia ja pyöreäkärkisiä. Kukintona on 2–35 mykeröstä koostuva mykeröstö. Mykeröt ovat noin 1,5 cm leveitä. Laitakukkien kieli on 2–7 mm pitkä ja väriltään valkoinen, Kehräkukat ovat kellertäviä torvikukkia tai laitakukkien kaltaisia. Jalostettuna lajista tunnetaan myös kerrottukukkaisia yksilöitä. Pähkylä on 5–8-harjuinen.[2][3]
Kasvi muistuttaa jossain määrin sekä pietaryrttiä (T. vulgare) että päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare).[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Alunperin reunuspietaryrtti on kotoisin Lounais-Aasiasta ja Balkanilta.[1][2] Laji on levinnyt muualle viljelyn myötä. Esimerkiksi Tanskassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Etelä-Norjassa sitä tavataan villiintyneenä karkulaislajina.[2] Suomessa reunuspietaryrtistä on havaintoja lähinnä maan eteläosista sekä Pohjanlanden rannikolta Oulun korkeudelle saakka.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Viljelyjäänteenä ja -karkulaisena ollessaan reunuspietaryrtin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset joutomaat, nurmikot ja kaatopaikat.[1]
Käyttö [muokkaa]
Reunuspietaryttiä viljellään nykyään koristekasvina.[1] Sitä on aiemmin käytetty myös rohtokasvina torjumaan matoja ja hoitamaan kramppeja.[5] Antiikin aikana lajia käytettiin naistentautien hoitamiseen, josta juontuu myös lajin tyttöä tai neitsyttä tarkoittava tieteellinen nimi parthenium.[6] Reunuspietaryrtti sisältää kouristuksia laukaisevia ja kipuja lieventäviä seksviterpeenilaktoneita (partenolidia, krysartemiineja, santamariinia, reynosiinia).[7] Lisäksi kasvissa on melatoniinia.lähde?
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, 427.
- ↑ a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 618.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 426–427.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Reunuspietaryrtin (Tanacetum parthenium) levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 19.2.2013.
- ↑ Den virtuella floran: Mattram Viitattu 19.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Ålands flora 2010, s. 372.
- ↑ Yrttitarha: Reunuspäivänkakkara Viitattu 19.3.2013.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kasviatlas 2011: Reunuspietaryrtin (Tanacetum parthenium) levinneisyys Suomessa
- Yrttitarha: Reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium)
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Reunuspietaryrtti (Tanacetum parthenium)
- Luontoportti: Reunuspietaryrtti (Tanacetum parthenium)
- ITIS: Tanacetum parthenium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Tanacetum parthenium (englanniksi)
