Renaissance (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Renaissance on englantilainen sinfonista progressiivista rockia edustava yhtye, jonka suosio oli suurimmillaan 1970-luvulla. Yhtye menestyi paremmin Yhdysvalloissa kuin kotimaassaan. Sinfonisuutta yhtyeen levyille toi muun muassa yhteistyö Royal Philharmonic Orchestran kanssa.

Englantilaisen rhythm and blues -yhtye The Yardbirdsin hajottua kesäkuussa 1968, yhtyeen laulaja Keith Relf ja rumpali Jim McCarty perustivat alun perin akustisen Renaissance-yhtyeen. Mukaan tulivat myös basisti Louis Cennamo, kosketinsoittaja John Hawken ja laulajaksi Relfin nuorempi sisar Jane Relf. Myöhemmin yhtyeen hovisanoittajaksi saatiin Cornwallissa asuva eksentrinen runoilija Betty Thatcher, alkujaan Newsinger. Hän oli kouluaikoina tutustunut Jane Relfiin ja edelleen tämän veljeen Keithiin.

Vuonna 1969 julkaistiin yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi. Yhtyeen kokoonpanossa tapahtui muutoksia, ja vuonna 1971 Jane Relfin tilalle puhdasääniseksi laulajaksi tuli 24-vuotias Annie Haslam, joka oli toiminut vaatesuunnittelijana ja suorittanut jonkin verran lauluopintoja oopperalaulaja Sybil Knightin johdolla. Haslamin kuulaan lauluäänensä kerrotaan kattaneen parhaimmillaan viisi oktaavia.[1]

Vuonna 1972 julkaistulla kolmannella albumilla Prologue mukana olivat basisti Jon Camp, kitaristi Rob Hendry, rumpali Terence Sullivan ja pianisti John Tout. Albumin nimikappale käynnistyy Frédéric Chopinin ”Vallankumousetydillä” ja siinä on muitakin vaikutteita klassisesta musiikista, kuten Bachin preludeista.[2] Hendry jätti kuitenkin pian yhtyeen. Tilalle tuli kitaristiksi Michael Dunford, joka vastasi sitten suurimmaksi osaksi yhtyeen musiikista Toutin ohella.

Vuonna 1974 ilmestyi albumi Ashes Are Burning, joka nousi Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 171. Albumilla radiosoittoon sopivia lyhyempiä kappaleita edusti ”Carpet of the Sun”. Vielä saman vuonna julkaistiin albumi Turn of the Cards. Sen päätösraita ”Mother Russia” on yhtyeen tunnetuimpia teoksia. Sen sanoitus on saanut vaikutteita Aleksandr Solženitsynin romaanista Ivan Denisovitshin päivä ja yleensäkin kirjailijan sananvapaudesta. Korkeimmillaan albumi oli Yhdysvalloissa sijalla 97.

Vuonna 1975 ilmestyi albumi Scheherazade and Other Stories, jonka avauskappaleeseen ”Trip to the Fair” John Tout on saanut vaikutteita Dmitri Šostakovitšilta. Albumi nousi Yhdysvaltain listalla sijalle 48.

Vuonna 1977 ilmestyi livetuplan jälkeen albumi Novella ja vuonna 1978 A Song for All Seasons, jolla on muun muassa kappale ”Closer Than Yesterday” sekä hieno folk-vaikutteinen kappale "Back Home Once Again". Se on ollut televisiosarjan The Paper Lads tunnussävel ja julkaistu myös singlenä, mutta ilman suurempaa menestystä.[1] Tässä vaiheessa yhtye oli saamassa suosiota myös kotimaassaan, mutta ns. uuden aallon myötä Renaissancen ura alkoi hiipua, vaikkakin se julkaisi vielä muutamia albumeita.

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annie Haslam – laulu (1971–87, 1998–2002, 2009–)
  • David J. Keyes – basso (2001–02, 2009–)
  • Rave Tesar – kosketinsoittimet (2001–02, 2009–)
  • Frank Pagano – rummut, lyömäsoittimet (2009–)
  • Jason Hart – kosketinsoittimet (2010–)
  • Ryche Chlanda – kitara (2013–)

Keikkamuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tom Brislin - kosketinsoittimet (2014-)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Hawken – piano, kosketinsoittimet (1969–70)
  • Jane Relf – laulu(1969–70)
  • Keith Relf – laulu, kitara (1969–70; k. 1976)
  • Louis Cennamo – basso (1969–70)
  • Jim McCarty – rummut, lyömäsoittimet (1969–70)
  • Michael Dunford – kitara (1970–72, 1973–87, 1998–2002, 2009–12; k. 2012)
  • Terry Slade – rummut, lyömäsoittimet (1970–72)
  • Neil Korner – basso (1970–71)
  • Terry Crowe – laulu (1970–71)
  • Anne-Marie "Binky" Cullom – laulu (1970–71)
  • John Tout – piano, kosketinsoittimet (1970–80, 1998–99)
  • Danny McCulloch – basso (1971)
  • Frank Farrell – basso (1971; k. 1997)
  • John Wetton – basso (1971–72)
  • Jon Camp – laulu, basso (1972–85)
  • Mick Parsons – kitara (1972; k.1972)
  • Ginger Dixon – rummut, lyömäsoittimet (1972)
  • Terence Sullivan – rummut, lyömäsoittimet (1972–80, 1998–2002)
  • Rob Hendry – kitara (1972–73)
  • Peter Finberg – kitara (1973)
  • Peter Gosling – kosketinsoittimet (1980–83)
  • Peter Baron – rummut, lyömäsoittimet (1980–83)
  • Mick Taylor – kosketinsoittimet (1983–84)
  • Gavin Harrison – rummut, lyömäsoittimet (1983–84)
  • Raphael Rudd – kosketinsoittimet (1984–87; k. 2002)
  • Greg Carter – rummut, lyömäsoittimet (1984–85)
  • Mark Lampariello – basso (1985–87)
  • Charles Descarfino – rummut, lyömäsoittimet (1985–87)
  • Roy Wood – basso (1998–1999)
  • Mickey Simmonds – kosketinsoittimet (1999–2002)
  • Alex Caird – basso (1999–2001)
  • Tom Brislin – kosketinsoittimet(2009–10)

Keikkamuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joe Goldberger – rummut, lyömäsoittimet (2012, 2013)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Renaissance - 1969
  • Illusion - 1971
  • Prologue – 1972
  • Ashes Are Burning – 1973
  • Turn of the Cards – 1974
  • Scheherazade and Other Stories – 1975
  • Novella – 1977
  • A Song for All Seasons - 1978
  • Azure d'Or - 1979
  • Camera Camera – 1981
  • Time-Line – 1983
  • Tuscany – 2001
  • Grandine il Vento - 2013

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live at Carnegie Hall – 1976
  • In the Land of the Rising Sun: Live in Japan 2001 – 2002
  • Renaissance Tour 2011 – Turn of the Cards and Scheherazade & Other Stories Live In Concert - 2011

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Island" b/w "The Sea", 1969
  • "Back Home Once Again" b/w "The Captive Heart", 1977
  • "Northern Lights" b/w "Opening Out", 1978
  • "The Winter Tree" b/w "Island of Avalon", 1979
  • "Jekyll and Hyde" b/w "Forever Changing", 1979
  • "Faeries (Living at the Bottom of the Garden)" b/w "Remember", 1981
  • "Bonjour Swansong" b/w "Ukraine Ways", 1981
  • "Richard the IX" b/w "Flight", 1983

US[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Prologue" b/w "Spare Some Love", 1972
  • "Carpet of the Sun" b/w "Bound For Infinity", 1973
  • "Mother Russia" b/w "I Think of You", 1974
  • "Carpet of the Sun" (live) b/w "Kiev" (live), 1976
  • "Midas Man" b/w "The Captive Heart", 1977
  • "Northern Lights" b/w "Opening Out", 1978
  • "Jekyll and Hyde" b/w "Forever Changing", 1979
  • "Bonjour Swansong" b/w "Remember", 1981

Japan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Spare Some Love" b/w "Prologue", 1972
  • "The Mystic And The Muse" 3 kappaleen EP, 2010

West Germany[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Faeries (Living at the Bottom of the Garden)" b/w "Bonjour Swansong"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tapio Korjus: RENAISSANCE A Song for All Seasons. (Levyarvostelu) Soundi, 1978, 4. vsk, nro 7, s. 57. Pirkkala: Lehtijussi Oy.
  2. Nousevan auringon talo, YLE Radio Suomi, 11. elokuuta 2008, toim. Jake Nyman
Tämä musiikkiyhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.