René de Naurois

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

René de Naurois (24. marraskuuta 1906 Ranska12. tammikuuta 2006) oli ranskalainen lintutieteilijä ja pappi.

Naurois vietti lapsuutensa suurella maatilalla Toulousen lähellä. Jo lapsena hän kiinnostui luonnosta ja linnuista. Hänestä tuli kuitenkin Toulousen katolisen instituutin teologian ja filosofian professori. Toisessa maailmansodassa hän palveli Ranskan armeijan sotilaspappina.

Vuonna 1954 de Naurois julkaisi kaksi lintutieteellistä artikkelia ranskalaisessa sarjassa L'Oiseau et la Revue Française d'Ornithologie, tutkimukset Toulousen alueen ja Marokon petolinnuista. 1959 hän aloitti Luoteis-Afrikan rannikon lintuyhdyskuntien kartoittamisen eteläisestä Marokosta Mauritaniaan. Hän kuvaili ensimmäisenä lintutieteilijänä Banc d'Arquinin lintuparatiisin Mauritanian Nouadhiboun eteläpuolella, missä lepäili ja talvehti suunnattomia määriä euraasialaisia muuttolintuja. Hän raportoi Euraasian ensimmäisistä kuningastiiran (Sterna maxima) pesimäyhdyskunnista. Ranskan kansallinen tutkimuskeskus (French Centre National de la Recherche Scientifique) työllisti hänet vuosina 1960–1971, ja tuloksena syntyi väitöskirja Peuplements et cycles de reproduction des oiseaux de la côte occidentale d'Afrique du cap Barbas, Sahara espagnol à la frontière de la République de Guinée, joka julkaistiin Kansallismuseon julkaisuissa (Mémoires du Muséum National d'Histoire Naturelle, volume 56) vuonna 1969. de Naurois käytti paljon aikaa tutkiessaan Guineanlahden, Kap Verden ja São Tomé ja Príncipen linnustoa. Nuorena hän keräsi suuren kokoelman linnunmunia. Kokoelma lahjoitettiin Geneven luonnonhistorialliseen museoon Sveitsissä. de Naurois oli American Ornithologists' Unionin kirjeenvaihtajajäsen vuodesta 1971 alkaen.

Muna Ardeola ralloides. Entinen Kokoelma René de Naurois.

de Naurois nimesi linnuista joitakin alalajeja, muun muassa guineanlahdenhempon (Serinus rufobrunneus) alalajin fradei 1975.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]