Remus von Woyrsch
Remus von Woyrsch (4. helmikuuta 1847 – 6. elokuuta 1920 Pilsnitz, lähellä Breslauta)[1] oli saksalainen sotamarsalkka, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Woyrsch liittyi Preussin armeijaan vuonna 1866 ja valmistui upseeriksi seuraavana vuonna. Hän osallistui sotaan Itävaltaa vastaan 1866 ja Ranskan–Saksan sotaan 1870–1871. Vuosina 1882–1896 hän palveli pääesikunnassa ja oli sen jälkeen rykmentin sekä vuodesta 1901 divisioonan ja vuodesta 1904 armeijakunnan komentajana. Woyrsch ylennettiin 1906 jalkaväenkenraaliksi ja hän ehti jo vetäytyä eläkkeelle vuonna 1911. Maailmansodan sytyttyä 1914 hänet kuitenkin kutsuttiin takaisin palvelukseen ja hän sai komentoonsa Sleesian Landwehr-joukot, jotka sijoitettiin itärintamalle. Woyrschin joukot alistettiin Itävalta-Unkarin armeijalle, ja hän pelasti Viktor von Danklin Itävalta-Unkarin ensimmäisen armeijan tuholta tappiollisen Rava Russkan taistelun jälkeen suojaamalla sen perääntymisen. Tämän jälkeen Woyrschille muodostettiin lokakuussa 1914 oma armeijaryhmä, joka osallistui seuraavan kahden vuoden aikana sotatoimiin Venäjää vastaan. Woyrsch voitti venäläiset Thornin ja Siennon taisteluissa kesäkuussa 1915 ja osallistui Ivangorodin valtaukseen saman vuoden elokuussa sekä venäläisten hyökkäyksen torjumiseen Baranowiczessa kesällä 1916. Hänet ylennettiin näiden ansioiden seurauksena kenraalieverstiksi.[1][2]
Elokuussa 1916 Woyrsch sai komennettavakseen Baijerin prinssi Leopoldin entisen armeijaryhmän eteläisesä Puolassa. Venäjän tehtyä aselevon Woyrschin armeijaryhmä hajotettiin joulukuussa 1917 ja hän siirtyi eläkkeelle sotamarsalkaksi ylennettynä.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1921), s. 1116 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.2.2014.
- ↑ a b Remus von Woyrsch (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 9.2.2014.
| ||||||||||||||
