Relaskooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itävaltalainen peilirelaskooppi

Relaskooppi on metsälössä olevan puun määrän mittaamisessa käytettävä apuväline, jota käytetään puuston pohjapinta-alan arvioimisessa[1]. Kun lisäksi määritetään puuston korkeus ja pääpuulaji, saadaan puuston runkotilavuus (m3/ha) arvioitua relaskooppitaulukoista.

Relaskoopin kehitti vuonna 1948 itävaltalainen metsätieteilijä Walter Bitterlich.[1]

Relaskoopin osat ovat tiedetyn mittainen suora varsi ja sen päässä oleva tietyn levyinen aukko tai rako, hahlo. Tavallisimmin käytetään metrin mittaista vartta ja 2 cm:n levyistä hahloa, jolloin relaskooppikertoimeksi saadaan yksi, eli yksi luettu puu vastaa yhtä neliömetriä hehtaarilla. Vastaava on myös 0,65 m:n mittainen ketjurelaskooppi, jossa on 1,3 cm:n hahlo.

Relaskoopin toiminta perustuu siihen, että puu tulee luetuksi relaskooppikoealaan, jos se on lähempänä mittaajaa kuin mikä on sen rajaetäisyys. Rajaetäisyys taas riippuu puun läpimitasta ja relaskooppikertoimesta. Relaskooppia käytettäessä ei siis tarvita koealan rajaamista.

Relaskoopin käyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Relaskoopilla mitatessa asetetaan varsi silmän alle ja hahlopään läpi katsoen kierretään ympäri 360 astetta. Jos puu on 1,3 metrin korkeudella niin paksu että se täyttää hahlon kokonaan, se kerryttää pohjapinta-alaa relaskooppikertoimen verran, eli kertoimella 1 mitattaessa 20 hahlon täyttävää puuta tuottaa pohjapinta-alan 20 (m2/ha). Jos puu on rajapuu eli täyttää hahlon juuri ja juuri, se voidaan laskea mukaan puolella painolla. Usein relaskoopilla mitataan pohjapinta-ala muutamasta eri kohdasta ja näistä lasketaan keskiarvo, jonka perusteella hehtaarilla olevaa tilavuutta arvioidaan relaskooppitaulukon avulla. Relaskooppitaulukossa on esitetty keskimääräinen runkotilavuus hehtaarilla kullakin pohjapinta-alalla ja keskipituudella. Taulukoita erilaisille metsätyypeille ja puulajeille löytyy esimerkiksi metsäalan kirjallisuudesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kangas, Annika, Päivinen, Risto, Holopainen, Markus & Maltamo, Matti. Metsän mittaus ja kartoitus. Silva Carelica 40. 2003.
  • Hyvämäki Touko (toim.). Tapion taskukirja. Metsälehti kustannus. 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 407

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]