Reininmaan palautus
Sivulta puuttuu Reininmaan miehitys, Reininmaan palautus tai Reininmaan remilitarisointi (saks. Remilitarisierung des Rheinlandes) oli natsi-Saksan vuonna 1936 suorittama toimenpide, jolla Reininmaan demilitarisointi kansainvälisten sopimusten vastaisesti lakkautettiin ja sotilasjoukot palautettiin alueelle.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Reininmaa, mukaan lukien Ruhrin teollisuusalue, miehitettiin sodan päättyessä vuonna 1918 ympärysvaltojen toimesta. Reininmaa oli siten alkuvaiheessa länsiliittoutuneiden eli Ranskan, Ison-Britannian, Yhdysvaltain ja Belgian miehittämä, ja sen tehtävä oli toimia puskurivyöhykkeenä Saksan mahdollisten uusien hyökkäysten varalta.
Vuonna 1919 Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti Reininmaa jäi voittajavaltojen miehittämäksi. Miehityksen alkuperäinen tarkoitus oli ehkäistä Saksan sotilaallista uhkaa. Tämän jälkeen liittoutuneet solmivat saksalaisten kanssa Locarnon sopimuksen, jonka mukaan liittoutuneiden oli vedettävä joukkonsa vuoteen 1930 mennessä, jolloin alueesta tulisi demilitarisoitu. Vuonna 1920 pienehkö alue Reininmaan länsiosasta liitettiin Belgiaan, samana vuonna historiallisesti Lothringeniin (Lorraine) kuuluva Saarland otettiin Kansainliiton valvontaan osaksi Ranskaa. Ympärysvallat olivat tyytyväisiä Weimarin tasavallan rauhanomaiseen politiikkaan ja päättivät Locarnon sopimuksen mukaisesti lopettaa Reininmaan miehityksen lopullisesti.
Sisällysluettelo |
Locarnon sopimus [muokkaa]
Vuonna 1925 Locarnon sopimuksessa ympärysvallat sitoutuivat poistamaan joukkonsa Reininmaalta vuonna 1930 Saksan sitoutuessa demilitarisoimaan Reininmaan. Vuonna 1933 Adolf Hitler sitoutui ehtoihin, mutta salassa aloitti valmistelut Reinin palauttamiseksi ”valtakunnan yhteyteen” ja alkoi odottaa sopivaa tekosyytä irrottaa Saksa sopimuksesta. Tekosyy tarjoutui 2. maaliskuuta vuonna 1935 Ranskan ja Neuvostoliiton solmiessa alustavan sopimuksen molemminpuolisesta avunannosta. Hitler sai syyn aloittaa Saksassa yleisen asevelvollisuuden ja kumota Locarnon sopimuksen.
Saksan yleisen asevelvollisuuden palauttaminen [muokkaa]
16. maaliskuuta 1935 Adolf Hitler uhmasi Versailles’n rauhansopimusta ja palautti Saksaan yleisen asevelvollisuuden suurentaakseen Wehrmachtin kokoa ja perustaakseen Saksan uudet ilmavoimat, Luftwaffen. Hitler ilmoitti Saksan valtiopäivillä 21. toukokuuta, että Saksan hyökkäyksen pelko oli aiheetonta. Samana päivänä hän kertoi Ranskan suurlähettiläälle Francois Poncetille Locarnon sopimuksen kumoutuvan, jos sopimus Neuvostoliiton kanssa avunannosta ratifioitaisiin.
Reininmaan valtauksen suunnittelu [muokkaa]
Odotellessaan Ranskan ja Neuvostoliiton sopimuksen ratifiointia Saksan yleisesikunta alkoi Hitlerin määräyksestä salaa valmistella suunnitelmaa Reininmaan miehittämiseksi. Saksan kenraalikunta tiedosti, ettei Saksan pieni armeija vetänyt vertoja Ranskan armeijalle, varsinkaan jos englantilaiset asettuisivat ranskalaisten rinnalle. Saksan sotaministeri sotamarsalkka Werner von Blomberg antoi tämän johdosta määräyksen vetäytyä, jos armeija kohtaisi ranskalaisten vastarintaa miehityksen aikana.
Vuoden 1935 kansanäänestyksen seurauksena Saarland liittyi takaisin Saksaan, minkä Hitler tulkitsi tuen osoitukseksi kansallissosialistien politiikalle. Hitler katsoi poliittisen tilanteen sopivaksi uhkapelille.
Reininmaan miehitys [muokkaa]
Ranska ja Neuvostoliitto ratifioivat avunantosopimuksen 27. helmikuuta 1936 ja 1. maaliskuuta Hitler päätti toimia. 7. maaliskuuta Saksan joukot marssivat saksalaisten riemuksi Reininmaalle eivätkä kokeneet vastarintaa edetessään. Ranskalaiset eivät olleet lähettäneet joukkojaan liikkeelle. Iso-Britannia ei tahtonut tässä tilanteessa tehdä aloitetta ennen ranskalaisia, vaan alkoi noudattaa Reininmaan demilitarisaation kumouduttua Saksan suhteen myöntyväisyyspolitiikkaa. Todellisuudessa Reinimaan miehitys tarkoitti kolmen Saksan pataljoonan eli muutaman tuhannen miehen näyttävää medialle suunnattua Reinin ylitystä ja sotilaallisesti toimi oli mitätön, mutta poliittisesti Hitler onnistui juuri siinä missä halusikin eli Saksa sai takaisin sen suurvalta-aseman mikä sillä oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Miehityksen seurauksena Hitler saavutti merkittävän moraalisen voiton varovaisista esikuntaupseereistaan. Ranskalaisten ja englantilaisten välipitämättömyys ja epäröinti olivat merkittävä etu Saksalle, mikä auttoi sitä seuraavana kolmena vuonna, kun Tšekkoslovakia ja Itävalta liitettiin natsi-Saksaan. Tilanne johti lopulta toiseen maailmansotaan 3,5 vuotta myöhemmin.
Lähteet [muokkaa]
- Toinen maailmansota osa 1, s.2-3, WSOY, Porvoo 1973, Bauer Eddy
