Reinhold Felix von Willebrand
Vapaaherra Reinhold Felix von Willebrand (23. helmikuuta 1858 Helsinki – 6. toukokuuta 1935 Helsinki) oli suomalainen kulttuuripersoona, toimittaja, Suomen Olympiakomitean perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1907–1919. Hän edusti Suomea Kansainvälisessä olympiakomiteassa vuosina 1908–1920.
Aatelisarvon suvulle saavutti hänen isänsä Knut Felix von Willebrand lääkintöhallituksen pääjohtajana. Suvulla oli laaja maaomaisuus, mm. Säätytalon tontti ja Stansvikin kartano Helsingin Laajasalossa. Von Willebrand opiskeli filosofian kandidaatiksi ja juristiksi Helsingin yliopistossa ja sai varatuomarin arvon 1890. Työnsä hän teki pääosin kuitenkin perheomaisuuden hoitajana. Aatelisarvonsa ansiosta hän osallistui säätyvaltiopäiville (1885–1906) aatelissäädyssä sukunsa edustajana.
Sisällysluettelo |
Urheilujohtaja[muokkaa]
Von Willebrand voimisteli nuoruudessaan Helsingfors Gymnastikklubbenissa (HGK) ja toimi myöhemmin ruotsinkielisten urheilupiirien keskeisenä järjestöihmisenä. Von Willebrand toimi Suomen Luistinliiton puheenjohtajana vuosina 1908–1917 ja oli perustamassa Suomen Hiihdonedistämisliittoa ja Suomen Soutuliittoa.
Von Willebrandin KOK-jäsenyyttä ehdotti silloinen ruotsalainen KOK-edustaja Viktor Balck Haagissa 1907. Jäsenyys astui voimaan virallisesti Lontoon olympiakisojen yhteydessä pidetyssä istunnossa 1908. Olympiadiplomatiassa von Willebrand joutui puolustamaan Suomen edustusoikeutta niin Lontoon kuin Tukholmankin kesäkisoissa. Valtaa pitävät venäläiset eivät katselleet Suomen omaa kansainvälistä edustusta myötämielisesti. Vuonna 1914 Suomi menettikin oman olympialaisen edustusoikeutensa. Tällöin von Willebrandin kiinnostus olympialaiseen urheilutoimintaan väheni merkittävästi.
Puhtaasti ruotsinkielinen von Willebrand ei saavuttanut suomenkielisen urheiluväen täyttä luottamusta. Suomen itsenäistyttyä ja saatua jälleen kansainvälisen edustusoikeutensa olympiaurheilussa hän ilmoitti kuitenkin vuonna 1919 eroavansa KOK:n jäsenyydestä vastalauseeksi Saksan sulkemiselle Antwerpenin olympiakisoista. Samalla hän luopui Suomen Olympiakomitean puheenjohtajuudesta ja jätti molemmat tehtävät Ernst Krogiukselle.
Kulttuuripersoona[muokkaa]
Urheilujohtaja-ansioiden lisäksi von Willebrand on tunnettu kulttuurisaavutuksistaan. Hänet tunnetaan Finsk Tidskriftin julkaisijana: hän vastasi lehdestä lähes 25 vuotta aina vuoteen 1931 asti. Ansioistaan ruotsinkielisen kulttuurin alalla hänet valittiin 1899 Svenska litteratursällskapetin hallitukseen, jossa hän toimi aina vuoteen 1918. Hän testamenttasi huomattavan omaisuutensa tälle seuralle ja Konstsamfundetille.
Von Willebrand sävelsi pienimuotoisia teoksia, joista tunnetuimpia ovat Helsingfors Gymnastikklubbs marsch (1885) ja yksinlaulu Långsamt som kvällsskyn (1888).
Kirjallisuutta[muokkaa]
- Sjöblom, Kenth; Viita, Ossi; Kokkonen, Jouko; Laine, Leena; Kanerva, Juha; Itkonen, Hannu; Siukonen, Markku: Sadan vuoden olympiadi - Suomalaisen olympialiikkeen historia. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2007. ISBN 978-951-0-32429-5. , s. 22.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Reinhold Felix von Willebrand | Ernst Krogius | K.E.Levälahti | Urho Kekkonen | Uuno Wilhelm Lehtinen | V.A.M. Karikoski | Yrjö Valkama | Jukka Rangell | Akseli Kaskela | Jukka Uunila | Carl-Olaf Homén | Tapani Ilkka | Roger Talermo | Risto Nieminen
