Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä

FLO:n kansainvälinen reilun kaupan tunnus.

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä (yleensä lyhyemmin Reilu kauppa) on Fairtrade International -järjestön (FLO) hallinnoima järjestelmä tuotteille, joiden tuotanto noudattaa tiettyjä vaatimuksia ympäristöasioiden, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden suhteen. Euroopassa järjestelmällä on käytössä Reilu kauppa -merkin lisäksi kaksi vanhempaa tavaramerkkiä, Max Havelaar sekä TransFair.

FLO:n hallinnoiman järjestelmän lisäksi on myös muita sertifiointijärjestelmiä, ja myös merkitsemättömiä reilun kaupan tuotteita on olemassa.

Yleistä

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä pyrkii parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilun kaupan merkki tuotteessa tarkoittaa, että tuotantoketju noudattaa FLO:n Reilun kaupan kriteerejä, ja merkin tarkoituksena on ympäristömerkkien tavoin vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.

Sertifioituja tuotteita on markkinoilla kymmeniätuhansia ja niitä myydään yli 70 maassa. Vuonna 2009 reilun kaupan tuotteiden maailmanlaajuinen myynti kasvoi 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Myynti vähittäiskaupassa ylsi 3,4 miljardiin euroon.

Järjestelmän periaatteet

Reilun kaupan järjestelmän pääperiaatteet ovat:

• Takuuhinta: pienviljelijöille maksetaan tuotteistaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa.
• Hyvät työolot: suurtilojen työntekijöille maksetaan vähintään lakien mukaista palkkaa, joka nousee asteittain. Heillä on asialliset työolot ja oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin.
• Reilun kaupan lisä: osa Reilun kaupan tuomista lisätuloista käytetään hankkeisiin, jotka hyödyttävät koko yhteisöä
• Ei lapsityövoimaa
• Tarkkojen ympäristökriteerien noudattaminen

Useilla kansalaisjärjestöillä on Reilun kaupan järjestelmää muistuttavia sertifiointijärjestelmiä ja -hankkeita: vastaavia järjestelmiä hallinnoivat muun muassa Rainforest Alliance ja 4C Association. Yrityksistä esimerkiksi Starbucks-kahvilaketjulla on omat suuntaviivansa kahvin alkuperästä, joissa painotetaan vastuullista tuotantoa. Tavallisimmat erot hankkeiden välillä ovat ostohinta- ja sosiaalisen kehityksen kriteereissä. Toisaalta joidenkin yritysten hankkeet voivat olla luonnonsuojelullisista näkökohdistaan Reilun kaupan järjestelmää tiukempia.

Kritiikki ja keskustelu

Adam Smith -instituutin raportti

Brittiläinen Adam Smith -instituutti on esittänyt Unfair Trade -raportissaan kritiikkiä Reilun kaupan järjestelmää kohtaan. Instituutin mukaan Reilun kaupan järjestelmä pyrkii "moraaliseen monopoliin" eettisten tuotteiden markkinoilla. Kuitenkaan järjestelmän verkkosivuilla ei kerrota alkuperäisistä tutkimuksista, joissa olisi käsitelty Reilun kaupan tehokkuutta köyhyyden poistamisessa. Sikäli kun tutkimuksia löytyy, ne eivät ole kovin ajantasaisia.

Raportin mukaan vain 10 prosenttia Reilun kaupan tuotteen lisähinnasta menee tuottajalle ja loppuosa menee vähittäismyyjille. Instituutin mukaan hyväntekeväisyysjärjestöt ovat tehokkaampia varallisuuden siirtämisessä globaalisti.

Muu kritiikki

Toisinaan myös Reilun kaupan järjestelmään kuuluvilla yrityksillä on käynyt ilmi väärinkäytöksiä. Tällöin yritykset joutuvat muuttamaan toimintatapojaan tai joutuvat pois Reilun kaupan järjestelmästä. Väärikäytöksien ilmituloa pidetään myös osoituksena siitä, että Reilun kaupan valvontajärjestelmä toimii.

Yleisradion MOT-ohjelman jaksossa "Kierot banaaanit" annettiin ymmärtää, että Reilun kaupan tuotteiden ylimääräisestä rahasta suurin osa jäisi Reilun kaupan edistämisyhdistykselle. Ohjelmassa myös vierailtiin Reilun kaupan järjestelmässä mukana olevalla tilalla, joka ei noudattanut kaikkia Reilun kaupan sääntöjä. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan ohjelmassa annettiin virheellistä tietoa yhdistykselle maksettavista osuuksista. Ohjelmassa esiintyneellä tilalla esiintyneet ongelmat olivat Reilun kaupan merkkijärjestelmän tiedossa jo ennen MOT:n vierailua tilalla.

Professori Pertti Haaparanta kritisoi Reilua kauppaa siitä, että se sitoo työvoimaa alkutuotantoon. Hän on myös esittänyt, että Reilun kaupan järjestelmä on siten epäoikeudenmukainen, että toiset köyhät tuottajat pääsevät siihen mukaan ja toiset eivät. Reilun kaupan järjestelmä on kuitenkin periaatteessa avoin kaikille tuottajille, jotka sitoutuvat noudattamaan järjestelmän sääntöjä. Reilun kaupan tuotteiden menekki teollisuusmaissa on tekijä, joka rajoittaa kehitysmaissa tuotettavien Reilun kaupan tuotteiden määrää. Menekin kasvaessa Reilun kaupan tuottajien määrä kasvaa. Jos taas Reilun kaupan tuotteilla ei ole riittävästi kysyntää, osa tuotannosta joudutaan usein myymään tavallisena tuotteena.

Cato-instituutin Brink Lindseyn mukaan halpojen kahvintuottajien, mm. Vietnamin ja Brasilian, tulo markkinoille laski tuottajahintoja. Tuottajahintojen lasku on markkinoiden viesti kalliimpien kustannusten tuottajille (mm. Keski-Amerikassa) poistua markkinoilta (tai nostaa jalostusarvoa). Tämä estyy, kun Reilu kauppa nostaa hinnat luonnottoman korkealle ja näin ylläpitää ylituotanto-ongelmaa.

Reilu kauppa maailmanlaajuisesti

Reilun kaupan kaupunki

Vuonna 2001 Britanniassa, Garstangissa järjestettiin kampanja Reilun kaupan tunnettuuden edistämiseksi. Kaupunki nimettiin reilun kaupan kaupungiksi. Kampanja oli menestys ja se laajeni ensin muualle Britanniaan ja myöhemmin myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tampere on Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kaupunki. Muut suomalaiset reilut kaupungit ovat Utajärvi, Espoo, Pori, Joensuu ja Lohja. Maailmanlaajuisesti reiluja kaupunkeja on jo tuhat.

Reilu kauppa Suomessa

Vuonna 2010 suomalaiset ostivat Reilun kaupan tuotteita 93 miljoonalla eurolla. Reilun kaupan myydyimmät tuotteet Suomessa ovat rahamääräisesti kahvi ja banaanit, kukat, viinit ja puuvillatuotteet. Näiden lisäksi Suomessa myydään lukuisia muita tuotteita, kuten suklaata, kaakaota, cappuccinoa, teetä, hunajaa, sokeria, ananasta, appelsiineja ja -mehua, mangoja, mysliä, avokadoja, viinirypäleitä ja riisiä.

Sertifiointijärjestelmän piirissä voidaan myydä myös puuvillaa, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia yleisesti, pähkinöitä ja öljysiemeniä, kvinoaa, mausteita, jäätelöä, kukkia, viiniä ja rommia.

Suomalaiset ovat suhteessa väestön määrään maailman neljänneksi ahkerimpia Reilun kaupan tukijoita.

Reilun kaupan seurakunnat ja oppilaitokset

Evankelisluterilainen kirkko kampanjoi seurakunnille Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan seurakunta -arvonimeä voivat hakea kaikki seurakunnat, jotka sitoutuvat Reilun kaupan tiettyihin seurakuntakriteereihin. Kampanjan taustalla ovat mm. Reilun kaupan edistämisyhdistys, Kirkon Ulkomaanapu, Changemaker-verkosto ja Suomen Lähetysseura.

Tampereen yliopistosta tuli 2009 Suomen ensimmäinen Reilun kaupan korkeakoulu. Samalla Kouvolan lähellä sijaitseva Perheniemen evankelinen opisto sai Suomen ensimmäisen Reilun kaupan koulu -arvonimen. Tikkurilan lukio on Suomen ensimmäinen Reilun kaupan lukio.

Kirjallisuutta

• Litvinoff, Miles ja Madeley, John: 50 syytä ostaa reilun kaupan tuotteita (Like kustannus, (2008))
• Salvi, Lassi ja Lindroos, Maija: Maailmankauppa ja maailmankaupat (Maailmankauppojen liitto, 2000)

Aiheesta muualla

• Reilun kaupan edistämisyhdistys - Suomen Reilun kaupan merkin virallinen valvoja
• Eettisen kaupan puolesta ry - Reilua kauppaa ja muuta eettistä kaupankäyntiä tukeva vapaaehtoisjärjestö