Reaalipreesens
Reaalipreesens (lat. praesentia realis) on kristinuskon ajatus, että Kristuksen ruumis ja veri on todella läsnä ehtoollisviinissä ja -leivässä (Matt. 26:26). Todellisen läsnäolon vastakohta on läsnäolon harha. Reaalipreesens jakaantuu substantiaaliseen reaalipreesensiin ja hengelliseen reaalipreesensiin. Ensin mainitussa (alalajeja mm. transsubstantiaatio ja konsubstantiaatio) todellisesti läsnä on Kristuksen ruumiin ja veren substanssi eli olemus. Jälkimmäisessä nämä eivät ole läsnä olemuksellisesti, vaan pelkästään henkisesti tai hengellisesti.
Termi on ilmeisesti alun perin peräisin Johannes Duns Scotuksen kirjoituksista.[1] Sitä käytettiin myös uskonpuhdistuksen ajan kiistelyssä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolosta ehtoollisaineissa, joka sai alkunsa sveitsiläisten reformaattoreiden, Ulrich Zwinglin ja Johannes Oecolampadiuksen ryhtyessä vastustamaan luterilaisten ja katolilaisten substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta.[2] Termi on kuului myös Jean Calvinin käsitteistöön; hän ilmaisi sillä, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole ruumiillinen samalla tavalla kuin katolinen ja luterilainen osapuoli opettivat.[3]
Nykyisessä kielenkäytössä reaalipreesensiä käytetään usein nimenomaisesti substantiaalisen reaalipreesensin merkityksenä, ja spirituaalipreesenssi nähdään sen vastakohtana. Tällä tavalla termiä käyttävät mm. katolilaiset ja luterilaiset.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Walsh, Liam: The Presence of the Mystery of Christ in the Broken Bread Viitattu 14.3.2013.
- ↑ Sasse, Hermann: Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta. Concordia 2011.
- ↑ Nicholson, Brian: Calvin's Doctrine of the Spiritual Presence of Christ in the Lord's Supper Viitattu 14.3.2013.
