Reaalipreesens

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Reaalipreesens (lat. praesentia realis) on käsite, jolla ilmaistaan kristinuskon ajatusta, että Kristuksen ruumis ja veri ovat todella läsnä ehtoollisviinissä ja -leivässä (Matt. 26:26). Todellisen läsnäolon vastakohta on harha ja siitä poikkeaa ajatus hengellisestä eli vertauskuvallisesta läsnäolosta. Ensin mainitussa Kristuksen ruumiin ja veren substanssi eli olemus ovat todellisesti läsnä. Jälkimmäisessä ne eivät ole läsnä olemuksellisesti, vaan pelkästään henkisesti tai hengellisesti. Filosofisesti selvitettyä reaalipreesensiä kutsutaan konsubstantiaatioksi.

Termi on ilmeisesti alun perin peräisin Johannes Duns Scotuksen kirjoituksista.[1] Sitä käytettiin myös uskonpuhdistuksen ajan kiistelyssä, joka koski Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa ehtoollisaineissa. Tämä sai alkunsa sveitsiläisten reformaattoreiden, Ulrich Zwinglin ja Johannes Oecolampadiuksen ryhtyessä vastustamaan luterilaisten substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta, jonka he näkivät paluuna "katoliseen harhaan".[2] Termi kuitenkin kuului myös Jean Calvinin käsitteistöön; mutta toisin kuin luterilaiset hän käytti termiä ilmaisemaan, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänen ruumiinsa ja verensä läsnäoloa[3], kuten luterilainen osapuoli katsoi tai niiden uhraamista, kuten katolinen osapuoli opetti[4][5] Pohjimmiltaan näiden kristinuskon eri haarojen ehtoolliskäsitysten erilaisuus johtuneekin niiden erilaisista opeista Jumalan pelastavasta työstä. Kalvinilaisuudessa ajatellaan yleensä[6], että Jumala vanhurskauttaa toiset ja paaduttaa toiset ns. kaksinkertaisen predestinaation perusteella, kun taas luterilaisten Tunnustuskirjoissa ehtoollisen, kasteen ja evankeliumin saarnan opetetaan olevan välineitä, joiden kautta Jumala vanhurskauttaa[7]. Kalvinilaisessa käsityksessä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa on tarpeeton, koska Jumala antaa armoaan ei leivän ja viinin, vaan Pyhän Henkensä välityksellä[8] Vastaavasti luterilaisuudessa reaalipreesens ehtoollisessa on ehdoton, koska myös syntien anteeksiantamisen lupaus leivän ja viinin nauttimisessa uskossa katsotaan varmaksi ja todelliseksi, juuri siinä tapahtuvaksi[9]. Asetussanojen merkitys katsotaan näin itseään merkitseväksi, kun taas kalvinilainen osapuoli selittää niitä eri raamatunkohdilla, kuten Johanneksen evankeliumin 6. luvun jakeella 63: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä."

Luterilaisessa kielenkäytössä reaalipreesensiä käytetään yleensä ruumiin ja veren sekä leivän ja viinin todellisen läsnäolon merkityksessä, jonka vastakohtana nähdään vertauskuvallinen ehtoollistulkinta. Myös katolisessa ja ortodoksisessa ehtoollisopissa Jeesuksen ruumiin ja veren erityinen läsnäolo esitetään vastakohdaksi vertauskuvallisuudelle, mutta nämä kirkot opettavat kuitenkin eri tavoin tämän läsnäolon tavasta (konsubstantiaatio ja transsubstantiaatio).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Walsh, Liam: The Presence of the Mystery of Christ in the Broken Bread The Mystery of Faith. Viitattu 14.3.2013.
  2. Sasse, Hermann: Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta. Concordia 2011.
  3. Calvin, Jean: Institutio Christianae Religionis, vol. IV, chap. 17, 23.
  4. Nicholson, Brian: Calvin's Doctrine of the Spiritual Presence of Christ in the Lord's Supper Viitattu 14.3.2013.
  5. Sasse, Hermann: Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta. Concordia 2011.
  6. Calvin, Jean: Institutio christianae religionis, vol III, chap. 31.
  7. Confessio Augustanae V; Formula Concordiae III, VII (erittäinkin Solida declaratio)
  8. Zwingli Marburgissa 1529: "Pyhä Henki ei tarvitse vaunuja".
  9. Pieper, Franz: Kristillinen dogmatiikka, J. Müllerin lyhentämä laitos. De medii gratia, kohta 2. Suom. s. 423. Concordia Publishing House 1946.