Ray Reardon
Ray Reardon (s. 8. lokakuuta 1932) on eläkkeellä oleva walesilainen biljardinpelaaja. Hän on Steve Davisin tapaan kuusinkertainen snookerin maailmanmestari. Jokaisen maailmanmestaruutensa Reardon voitti 1970-luvulla.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ray Reardon aloitti ammattilaisuransa vuonna 1967 ja jo kaksi vuotta myöhemmin onnistui voittamaan ensimmäisen ammattilaisturnauksensa Pot Blackin. Reardon jatkoi uraansa aina vuoteen 1992 saakka, ja hän on yksi Walesin menestyneimmistä pelaajista. Ennen ammattilaisuraansa lempinimellä Dracula tunnettu Reardon voitti kuusi kertaa Walesin amatöörien mestaruuden taistellen useasti finaalissa Cliff Wilsonin kanssa.[1]
Reardon voitti kuusi kertaa maailmanmestaruuden, joka vuodesta 1977 lähtien on järjestetty Sheffieldin Crucible-teatterissa, jossa Dracula saavutti viimeisen mestaruutensa, jolloin hän pelasi finaalissa eteläafrikkalaista Perrie Mansia vastaan. Reardonista tuli historian ensimmäinen ykköspelaaja snookerin virallisella ranking-listalla, kun se otettiin käyttöön vuonna 1976. Uransa aikana Reardon taisteli useaan otteeseen John Spenceriä ja Alex Higginsiä vastaan, selviytyen otteluista yleensä voittajana. Reardon oli 1970-luvun paras pelaaja, mutta jatkoi aika ajoin hyviä otteita myös 1980-luvulla, vaikka Steve Davis tulikin ja otti komennon snooker-pöydillä. Vielä vuonna 1982 Reardon pääsi MM-finaaliin jopa 49-vuotiaana, mutta tuolloin Alex Higgins veti pidemmän korren. Vuonna 1988 Reardon vielä 56-vuotiaana saavutti upean voiton tällöin jo viisinkertaisesta maailmanmestarista Davisistä, kun hän voitti Davisin 5–0 British Open -turnauksen alkuvaiheilla. 1980-luvulla hän kaatoi toisenkin huippupelaajan Jimmy Whiten kaksi kertaa turnauksen finaalissa.[1]
Peliuransa jälkeen Reardon on toiminut mm. Ronnie O'Sullivanin mentorina. Erityisesti O'Sullivanin vuoden 2004 maailmanmestaruuden saavuttamiseksi Reardon ja O'Sullivan tekivät paljon yhteistyötä.
Turnausvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranking-turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Professional Players Tournament (myöhemmin Grand Prix) 1982
- World Championship 1978, 1974–1976
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Welsh Professional Championship 1983, 1981
- Yamaha International Masters (myöhemmin British Open) 1983
- World Cup 1980, 1979 (joukkue: Wales)
- Pot Black 1979, 1969
- Benson & Hedges Masters 1976
- World Championship 1973, 1970 (ranking-pisteet otettiin käyttöön vasta 1974)
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Maailmanmestaruudet | 6 | 1970, 1973–1976, 1978 |
| Ranking-turnausvoitot | 5 | |
| Muut ammattilaisturnausvoitot | 8 | |
| Korkein ranking-sijoitus | 1 | Yhteensä kuusi vuotta |