Rauta(III)nitraatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rauta(III)nitraatti

Watchglass Fe III nitrate.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 10421-48-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava Fe(NO3)3
Moolimassa 241,88 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia tai harmahtavia monokliinisiä kiteitä[1]
Sulamispiste 47,2 °C (hajoaa 125 °C lämpötilassa)[1]
Tiheys 1,684 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 137,7 g/100ml (20 °C)[2]

Rauta(III)nitraatti eli ferrinitraatti (Fe(NO3)3) on rauta- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Rauta(III)nitraatti esiintyy kahtena kidevedellisenä muotona heksahydraattina Fe(NO3)3·6H2O ja nonahydraattina Fe(NO3)3·9H2O.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauta(III)nitraattia valmistetaan käsittelemällä rautaa typpihapon laimealla vesiliuoksella.[1]

2 Fe + 8 HNO3 → 2 Fe(NO3)3 + 2 NO + 4 H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauta(III)nitraatin käyttökohteita ovat muun muassa tekstiilien värjäys, metallien kuten Sterling-hopean tai kuparin etsaus.[1][3] Analyyttisena reagenssina sitä käytetään kloridi-ionipitoisuuden määrittämisessä. Kloridi-ionit vapauttavat tiosyanaatti-ioneita elohopeatiosyanaatista. Rauta(III)nitraatin sisältämät Fe3+-ionit muodostavat tiosyanaatti-ionin kanssa voimakkaan punaisen kompleksin ja kloridi-ionien pitoisuus voidaan sen avulla määrittää spektrofotometrisesti.[4] Rauta(III)nitraattia käytetään myös katalyyttinä amidien, kuten natriumamidin valmistuksessa.[5] Yhdistettä voidaan käyttää myös orgaanisessa synteesissä. Rauta(III)nitraatilla doupattu montmorilloniittimineraali toimii katalyyttinä hapetettaessa esimerkiksi tioleita disulfideiksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 336. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 162. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
  3. Linda Darty: The art of enameling: techniques, projects, inspiration, s. 117. Lark Books, 2004. ISBN 9781579905071. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
  4. Lawrence H. Keith: Compilation of EPA's sampling and analysis methods, s. 351. CRC Press, 1996. ISBN 9781566701709. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
  5. L. Brandsma,H. D. Verkruijsse: Synthesis of acetylenes, allenes and cumulenes: methods and techniques, s. 16-17. Elsevier, 2004. ISBN 978-0-12-125751-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
  6. Bernd Plietker: Iron catalysis in organic chemistry: reactions and applications, s. 111. Wiley-VCH, 2008. ISBN 978-3-527-31927-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.