Raunkiaerin elomuoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raunkiaerin elomuodot on tanskalaisen kasvitieteilijä Christen Raunkiærin 1900-luvun alussa kehittämä kasvien ulkomuotoon perustuva ekologinen luokittelujärjestelmä.

Elomuotojärjestelmässä luokittelun perusteena on se, mitkä kasviosat säilyvät elossa epäedullisen vuodenajan yli. Järjestelmä toimii niin pohjoisessa, missä talven kylmyys rajoittaa kasvien kasvua ja ne joutuvat talvehtimaan, kuin myös kuuman ilmaston aavikoilla, missä kuiva kausi on kasvien kasvua rajoittava tekijä. Tarkalleen jako tapahtuu sen mukaan, missä kasvin kasvua jatkavat silmut sijaitsevat.

Raunkiaerin elomuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunkiaerin elomuodot:
1. Ilmitalvehtija
2-3. Matalatalvehtijoita
4. Puolipiilijä
5-9. Erilaisia piilotalvehtijoita
Terofyyttiä ei ole esitetty kuvassa

Fanerofyytit eli ilmitalvehtijat. Puut sekä useimmat pensaat ja puuvartiset köynnökset, kasvua jatkavat silmut sijaitsevat yli 0,3 metrin korkeudella.

Kamefyytit eli matalatalvehtijat. Silmut sijaitsevat matalalla, alle 0,3 metrissä. Useimmat kamefyytit ovat puuvartisia, kuten varpuja ja patjakasveja. Sisältää myös esimerkiksi tyveltä sukkulenttisia ruohovartisia kasveja.

Hemikryptofyytit eli puolipiilijät. Talvehtivat silmut ovat maanpinnassa. Kasvin maanpäälliset osa kuolevat lukuun ottamatta alimpia ruusukelehtiä. Ravinto varastoituu juurakkoon ja alimpiin varren osiin. Puolipiilijöitä ovat monet kaksi- ja monivuotisista ruohovartisista kasveista.

Geofyytit eli piilotalvehtijat. Säilyvät elossa monivuotisten, maanalaisten osiensa turvin. Maanalainen osa voi olla maavarsi, sipuli tai mukula. Esimerkiksi kaikki keväisin kukkivat sipulikasvit ovat piilotalvehtijoita.

Terofyytit. Yksivuotiset kasvit, joilla ainoastaan siemenet säilyvät epäsuotuisan jakson yli. Esimerkiksi kaikki kevätyksivuotiset kasvit ovat terofyyttejä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larcher, W.: Physiological Plant Ecology. Berlin: , 1980.