Rauniosavikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rauniosavikka
Starr 030202-0092 Chenopodium murale.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Savikkakasvit Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: murale
Kaksiosainen nimi
Chenopodium murale
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rauniosavikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rauniosavikka Commonsissa

Rauniosavikka (Chenopodium murale) on maailmalla hyvin laajalle levinnyt savikkalaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauniosavikkakasvusto.
Rauniosavikka.

Yksivuotinen rauniosavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on kalju ja yleisväritykseltään tavallisesti tummanvihreä. Varsi on pysty tai koheneva, puna- tai vihertäväjuovainen ja runsashaarainen. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehtilapa on kasvin keskiosissa tavallisesti 2–6 cm pitkä, vinoneliömäisen puikea ja epäsäännöllisen terävähampainen. Vihreä kukinto on melko pieni, osaksi lehtihankainen ja osaksi päätteinen, harsu ja pienisykeröinen. Kehälehtien selkä on siipipalteinen. Suomessa rauniosavikka kukkii heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa ja tiukasti kiinni pähkylän seinässä. Kooltaan siemen on 1,2–1,4 mm pitkä, ympärykseltään pyöreä, litteäreunainen, terävä ja pinnaltaan tieheään pienikuoppainen.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauniosavikkaa tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta läpi Keski- ja Etelä-Euroopan Ukrainaan, Länsi-Venäjälle ja Fennoskandian keskiosiin. Levinneisyysalue jatkuu Aasiassa Turkkiin ja Lähi-itään sekä laajalle alueelle Intiaan ja muualle Etelä-Aasiaan. Afrikassa rauniosavikkaa tavataan monin paikoin koko mantereella. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös suureen osaan Yhdysvaltoja, Keski- ja Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[3] Suomessa rauniosavikkaa on tavattu satunnaisesti maan etelä- ja länsiosissa Raahen korkeudelle saakka.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauniosavikka kasvaa erilaisilla joutomailla, hiekkaisilla pelloilla ja merenrannoilla. Suomessa laji on uustulokas, jota on tavattu satamissa, kaatopaikoilla ja ratapihoilla.[2][4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauniosavikka sopii useimpien muiden savikkalajien tapaan myös ihmisravinnoksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 129.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
  3. Den virtuella floran: Gatmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 27.2.2013 (ruotsiksi)
  4. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 129.
  5. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Rauniosavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 27.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]