Rauli Badding Somerjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rauli Aarre Tapani Somerjoki
Rauli Badding Somerjoki
Badding kesällä 1984. Taustalla Somerjoen kioski.
Syntynyt 30. elokuuta 1947 Somero
Kuollut 14. tammikuuta 1987 (39 vuotta) Helsinki
Taiteilijanimet Rauli Badding Somerjoki
Kotipaikka Somero
Aktiivisena 19631987
Tyylilajit suomirock
iskelmä
rock and roll
jazz
Laulukieli suomi
englanti
Ammatit laulaja
säveltäjä
sanoittaja
Levy-yhtiöt Love Records
Johanna Kustannus
Minimusic
Dojo
AAB-Tuotanto

Rauli Aarre Tapani ”Badding” Somerjoki (30. elokuuta 1947 Somero14. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat muun muassa ”Fiilaten ja höyläten”, ”Paratiisi”, ”Bensaa suonissa”, ”Ikkunaprinsessa”, ”Tähdet, tähdet”, ”Valot” ja ”Laivat”. Hänet muistetaan erityisesti suomalaisen rockin uranuurtajana. Baddingin suosion huippuaika oli 1970-luvun puolivälin tienoilla. Hän sai kaksi kultalevyä vuonna 1975, albumeista Näin käy rock & roll ja Muotokuva 1. Postuumisti kultalevyjä myönnettiin vielä neljä lisää, sekä yksi platinalevy.[1]

Somerjokea pidetään yhtenä suomalaisen musiikin suurena vaikuttajana ja hänen monet kappaleensa ovat jääneet suomalaisen musiikin historiaan, kuten muun muassa hänen laulamansa ja yhdessä Arja Tiaisen kanssa sanoittama ”Paratiisi” (1973), joka on Suomen soitetuin kappale sekä radiossa että eri artistien keikoilla. Baddingin musiikillinen vaikutus ymmärrettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauli Somerjoen isä Gunnar Aleksei Somerjoki (vuoteen 1936 Johansson[2]) oli syntynyt Somerolla 9. lokakuuta 1909. Perhe oli Someron Hirsjärven Marjalan torppareita. Äiti Elina (os. Karvinen, s. 27. syyskuuta 1915 Pielisensuussa) oli kotoisin Pohjois-Karjalasta ja tapasi tulevan miehensä jatkosodan lopulla Joensuussa. Elina, Gunnar ja viisivuotias Helena asettuivat Someron Hirsjärvelle. Lapsista Kari Gunnar syntyi vuonna 1946, Rauli Aarre Tapani vuonna 1947, Mailis Anneli vuonna 1950 ja Raija vuonna 1959. Isä Gunnar Somerjoki kuoli Somerolla 2. marraskuuta 1962. Elina Somerjoki eli korkeaan ikään ja kuoli Somerolla 23. helmikuuta 1992.[3]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauli Somerjoki oli perheen viidestä lapsesta keskimmäinen. Perheen toimeentulo oli niukkaa, mutta keskinäiset lämpimät välit korvasivat paljon. Somerjoki kävi neljä vuotta Hirsjärven kansakoulua Somerolla. Hän oli myös innokas piirtäjä ja kirjoittaja, joka sepitteli tarinoita, runoja ja varsinkin sarjakuvia. Hän toimitti myös omaa lehteä.[4] Opettajana Hirsjärven kansakoulussa hänellä oli lasten- ja nuortenkirjailijana tunnettu Ester Ahokainen, joka jo tuolloin kiinnitti huomiota pojan laulutaitoihin: "Tästä pojasta me kuulemme vielä!".[5]

Kun Gunnar Somerjoki joutui 1960-luvun alussa jäämään sairauseläkkeelle kattohuopatehtaalta keuhkolaajentuman sekä astman takia, ja perheelle piti löytää lisäansiota, perheen vanhemmat perustivat vuonna 1962 kioskin Helsingintien varrelle, Aholan tiehaaraan, muutaman sadan metrin päähän perheen kotitalosta Aholasta. Perheen lapsetkin työskentelivät kioskissa kukin vuorollaan, myös Rauli melko usein. Kioskista tuli pian suosittu lähiseudun nuorison kokoontumispaikka.[6] Somerjoen kioskina tunnettu kioski oli toiminnassa vuoteen 1975 saakka.[7][8]

Ensimmäinen yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Five Yes -yhtye, vasemmalla Rauli Somerjoki, rummuissa Kari Somerjoki. Kuva vuodelta 1965.

Somerjoki siirtyi opiskelemaan Someron yhteiskouluun 1958. Siellä hän kävi keskikoulun, jonka aikana hän jäi pari kertaa luokalle.[9] Keskikoulun viimeisellä luokalla sai vuonna 1963 alkunsa myös ensimmäinen yhtye The Five Yes. Samalla luokalla Somerjoen kanssa opiskelivat Pentti Aho, Seppo Laine ja Sigge Jokila.[10] Kari Somerjoella ja Kauko Laineella vahvistettuna tämä ryhmä aloitti harjoittelun. Sigge Jokila lopetti pian, ja Somerjoki vaihtoi paikkaa Karin kanssa eli siirtyi rumpupatteriston takaa solistiksi.[11] Yhtyeen loppuaikoina mukana oli myös Arto ”Mamba” Koskinen uruissa, ja kaupan päälle saatiin keikka-autoksi Koskisen hautausurakoitsijaisän ruumisauto.[12]

Yhtyeen harjoitustila oli Laineen omakotitalon yläkerrassa.[11] Yhtyeellä oli useita esiintymisiä lähiseudun tanssilavoilla ja koulujuhlissa. Siksi ohjelmistossa oli rockin lisäksi myös perinteistä tanssimusiikkia. Rajumpaan musiikkiin siirryttiin, kun kuvaan tuli mukaan M. A. Numminen.[13] Nummisella oli tuohon aikaan orkesteri Viisi vierasta miestä, jossa oli mukana hänen entisiä koulutovereitaan: Tommi Parko, Kullervo Aura, Heikki Kasari ja Veli Verronen. Tilanteen mukaan kokoonpano kuitenkin vaihteli, ja välillä käytettiin myös The Five Yesin soittajia.[14]

Esiintyminen vuoden 1966 Jyväskylän kulttuuripäivillä oli skandaali. Päiviä kutsuttiin lehdistössä ”Jyväskylän skandaalikulttuuripäiviksi”. Nummisen esittämä kappale ”Nuoren aviomiehen on syytä muistaa” ja Somerjoen laulama ”Jenkka ulkosynnyttimistä” saivat aikaan poliisin kutsumisen paikalle ja esityksen keskeyttämisen. Syyte jäi kuitenkin lopulta nostamatta.[15]

Ensimmäinen levy, jolla Somerjoki oli mukana, äänitettiin elokuussa 1966, jolloin Somerjoki lauloi laulun ”Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä”. Levyn muut laulut esitti M. A. Numminen. Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen kappaleiden epäsiveellisyyteen vedoten. Somerjoen laulun sanat olivat kuitenkin suoraan Suomen laista.[16]

Suomen Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nummisen kautta Somerjoki tutustui Vanhalla Ylioppilastalolla vastakulttuurin edustajiin.[17] Numminen kiinnostui underground-liikkeestä, ja hänestä tuli liikkeen käytännön työn johtohahmo. Hän keksi U-ryhmälle nimen Suomen Talvisota 1939–1940.[18]

Suomen Talvisota -kokoonpanossa esiintyi Somerjoen lisäksi Pentti Aho, Arto Koskinen ja Heikki Kasari. Ryhmän kirjallisesta puolesta vastasivat turkulaisrunoilijat Markku Into ja Jarkko Laine.[19]

Suomen Talvisota esiintyi Nuoren Voiman Liiton valtakunnallisilla juhlilla. Toiminnanjohtaja Kai Linnilä pyysi poikia mukaan liiton lehden äänilevyliitteeseen tulevalle levylle. Tälle levylle Somerjoki lauloi kaksi kappaletta: ”Vihreä valta” ja ”Mielitauti-Rock”. Sävellykset olivat Somerjoen ja sanoitukset Nummisen.[20]

Talvisota julkaisi myös albumin 1970. "Kekkonen-rockin" lauloi Pole Ojanen, vaikka sitä luullaan joskus edelleenkin Somerjoen laulamaksi. Talvisota lopetti esiintymiset 1970.[21]

Talvisodassa esiintyminen ei suoranaisesti vaikuttanut Somerjoen soolouraan, sillä julkisuus rajoittui melko pieniin yliopistopiireihin.[22]

Somerjoki osallistui moniin M. A. Nummisen tuotantoihin lastenlauluista yhteiskunnallisesti kantaaottaviin kappaleisiin. Lastenlevyillä Iso mies ja keijukainen sekä Niemisen pojat ja naapurin äijä – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa II Somerjoki lauloi kuusi säveltämäänsä kappaletta. Hän oli mukana myös kahdella seksiä käsittelevällä äänitteellä: Isojen poikien laulut ja Medisiinari-lehden seksinumeron äänilevyliitteellä.[23]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolouran alkuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerjoen ensimmäinen oma levy oli 1970 ilmestynyt single Mun sormuksein, mikä oli hänen oma valintansa, sillä kappale oli tuttu jo The Five Yesin ajoilta. Levyn myynti oli vähäistä, mutta singlestä tuli pieni radiomenestys. Somerjoki tuli omalla nimellään ihmisten tietoisuuteen ensimmäistä kertaa. Kesäksi hänet kiinnitettiin Kristianin kesäshow’hun, ja elokuussa hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa.[24]

Vuonna 1970 Somerjoen sävellystyötä kuultiin myös elokuvassa. Hän sävelsi tunnuskappaleen ja "Moottoreitten sinfonia" -nimisen sävellyksen Risto Jarvan ohjaamaan rallielokuvaan Bensaa suonissa. Sanat teki Jarkko Laine. Somerjoki sai Jussi-kunniakirjan elokuvan johtosävelmästä. Numminen pyysi Somerjokea laulamaan dokumenttielokuvaan Perkele! Kuvia Suomesta. Somerjoki lauloi neljä kappaletta, muita laulajia olivat Arja Saijonmaa ja M. A. Numminen, joka sai elokuvan musiikista valtionpalkinnon.[25]

Kesäksi 1971 saatiin jakeluun ensimmäinen LP, Synnyin rokkaamaan. Levy sisälsi Chuck Berryn ja Elvis Presleyn kappaleita suomennettuna. Mukana oli myös kaksi Somerjoen omaa laulua ”Valot” ja ”Pikku neitsyt”. Ensinmainitusta kappaleesta on sittemmin tullut yksi hänen pidetyimmistään. Levy ei ollut menestys, mutta taustoja kehuttiin, eikä Somerjokeakaan aivan surkeaksi haukuttu. Numminen lupasi hänelle, että levyjä tehtäisiin lisää.[26]

Loppuvuodesta 1970 Somerjoki perusti yhdessä veljensä kanssa keikkayhtyeen, joka sai nimekseen Oy Niittisydän Ab. Yhtyeen ensimmäisessä kokoonpanossa olivat mukana The Five Yesin soittajista Kari Somerjoki ja Pentti Aho, ja neljäntenä niin ikään somerolainen Antti Toukkari. Eri vaiheissa mukana olivat myös muiden muassa Jukka Hauru ja Heikki Kasari. Yhtye esiintyi melko ahkerasti. Yhteistyö loppui muiden kyllästyttyä Somerjoen oikutteluun niin matkaan lähdettäessä kuin esiintyessäkin.[27]

Vuonna 1972 tuottaja Atte Blom löysi Yhdysvaltojen matkaltaan Somerjoelle sopivan kappaleen, josta tuli suomeksi "Fiilaten ja höyläten". Se saatiin markkinoille huhtikuussa 1973. Intro-nimisessä nuortenlehdessä se valittiin ykköseksi jo toukokuussa, ja heinäkuussa se oli Jokamiehen sävelradion suosituin levy. Seksuaalinen vapautuminen oli päivän sana, ja laulu upposi yleisöön. "Fiilaten ja höyläten" alkoi pudota listoilta vasta joulukuussa. Suosikki-nuorisolehden vuoden 1973 Grand Prix’ssä, kappale oli ylivoimaisesti suosituin. Suosituimmasta mieslaulajasta äänestettäessä Kirka oli niukasti ykkönen ja Somerjoki kakkonen.[28]

Saman vuoden syksyllä Somerjoki osallistui Syksyn sävel -kilpailuun kappaleella ”Ja rokki soi”, jonka sanat ja sävelmä ovat Matin ja Tepon käsialaa; myöhemmin 2000-luvulla veljekset levyttivät kappaleen myös itse. Somerjoki sijoittui kilpailussa kuudenneksi. "Ja rokki soi" nousi nopeasti hitiksi, ja samalla singlellä julkaistusta, "Nuori rakkaus" - nimisestä käännösballadista tuli myös suosittu. "Fiilaten ja höyläten" -kappaleen suosio oli yllättänyt levy-yhtiö Love Recordsin. Aineistoa uutta LP-levyä varten ei ollut, joten korvikkeena käytettiin vanhaa levyä Synnyin rokkaamaan, joka myikin moninkertaisesti ensimmäiseen ilmestymiseensä verrattuna. [29][30] Joulumarkkinoille päätettiin tehdä kokoelmalevy, jolle valittiin kaikki Somerjoen siihenastisilla soolosingleillä julkaistut kappaleet lukuunottamatta niitä, jotka olivat mukana "Synnyin rokkaamaan" - LP:llä. Lisäksi mukaan tuli muutamia Nummisen ideoimilla levyillä julkaistuja kappaleita sekä "Vihaava rakkaus" -kappale "Undergroundrock" - LP:ltä. Uusien suurhittien vetämänä kokoelma nousi myyntilistoille, ja se sai hyvin myönteiset arvostelut.

Noustuaan pinnalle rock-laulajana Somerjoki herätti hämmennystä sanomalla aikovansa tehdä tangolevyn. Levy-yhtiö oli toista mieltä, ja halusi satsata kunnolla vuonna 1974 julkaistavaksi suunniteltuun rock-albumiin, jonka nimeksi tuli Näin käy rock & roll. Varsinaista rock-levyä albumista ei kuitenkaan lopulta tullut, sillä suurin osa levylle valituista kappaleista oli balladeja tai hidastempoisia rock-sävelmiä. LP julkaistiin vuonna 1975. Albumi sisälsi tanssilavojen kestosuosikiksi nousseen, ja Somerjoen parhaaksi sanotun ”Paratiisi” -kappaleen.[31]

Niittisydämen jälkeen Rauli ja Kari Somerjoella oli tanssiyhtye, jota myytiin Raulin nimellä. Fiilaten ja höyläten -levyn suosion myötä yleisö alkoi vaatia Somerjoelta rajumpaa rokkia, minkä vuoksi alettiin koota rock-yhtyettä.[32]

Uusi yhtye aloitti St. Devils -nimisenä, mutta myöhemmin yhtyeen nimeksi vakiintui Money. Esiintymistahti oli kova, sillä keikkoja saattoi olla jopa kolmekin illassa. Money kiersi keskiviikosta sunnuntaihin. Lisäksi Somerjoella oli solistiesiintymisiä, joihin tarvittiin joskus jopa pienkonetta. Ennenkokematon suosio hämmensi esiintymispelosta kärsivän Somerjoen täysin, mikä yhdessä rankan keikkailutahdin johti hänen alkoholinkäyttönsä riistäytymiseen hallinnasta. Laulajan ylirasittuneisuus aiheutti lopulta sen, että yhteistyö "Moneyn" kanssa lopahti loppuvuodesta 1974. Keikkailu jatkui kuitenkin vaihtuvien säestäjien kanssa. [33]

Uudeksi taustayhtyeeksi saatiin talvella 1975 Pasi ja Pekka ja Viikingit. Yhtyeen ohjelmisto oli laaja, humpasta iskelmien kautta rockiin. Keikkatahti oli edelleen kova, ja jälleen Somerjokeen iski esiintymisväsymys. Hän lauloi rokit, yhtye esitti iskelmät ja humpat. Somerjoki olisi halunnut laulaa myös humppaa, mutta se ei käynyt, sillä hänet oli myyty esiintymään ”rokkitähtenä”. Somerjoen alkoholin käyttö ja oikuttelu lopetti tämänkin yhteistyön.[34]

Joulun 1975 joulumarkkinoille valmistui erilainen Badding-levy, Sydän lämpöä täys, joka sai ristiriitaiset arvostelut. Uudenlainen herkempi Somerjoki ei enää saavuttanut entisiä kuulijoitaan. Keikat alkoivat vähentyä, mikä ei kuitenkaan rauhoittanut Somerjoen henkilökohtaista elämää, vaan alkoholiongelma päinvastoin syveni, kunnes laulaja alkoi loppuvuodesta 1978 päästä vähitellen jaloilleen ystäviensä avulla.[35]

1970-luvun lopulla Somerjoki levytti vain muutamia vähälle huomiolle jääneitä singlelevyjä. Näistä sopii kuitenkin mainita kaksi humppakappaleista koostuvaa levyä, jotka olivat itsensä rock-tähtenä läpilyöneen laulajan ensimmäinen aluevaltaus vanhan kotimaisen iskelmän alalla. Yksi levytetyistä kappaleista oli perinteinen "Tammerkoski" -humppa.[36]

1980-luvulle asti Somerjoki eli enimmäkseen hiljaiseloa.[37]

Rauli Somerjoki & Agents[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 alkoi Somerjoen yhteistyö Agents-yhtyeen kanssa. Tuon vuoden syksyllä Somerjoelta julkaistiin ensimmäinen Agentsien säestyksellä tehty single "Kuihtuu kesäinen maa"/"Ensimmäisenä iltana". Seuraavana keväänä ilmestyi single "Paras haihtua vaan"/"Ikkunaprinsessa". "Ikkunaprinsessa" -kappaleesta tuli menestys, ja loppuvuodesta 1982 julkaistu samanniminen albumi viimeistään nosti Somerjoen takaisin suuren yleisön tietoisuuteen. Ensimmäisten Agents-levytysten aikoihin Somerjoki alkoi myös keikkailla yhtyeen kanssa. Pääosa ohjelmistosta muodostui Ikkunaprinsessa-LP:n kappaleista. Näiden lisäksi mukaan tuli perinteistä kotimaista tanssimusiikkia, englanniksi laulettuja rokkeja, ja joitakin 1970-luvun Badding-hittejä, vaikka Somerjoki itse olikin melko kyllästynyt viimeksimainittuihin. Somerjoki oli ollut muutamia vuosia varsin hyvässä kunnossa, mutta suosion lähtiessä uuteen nousuun alkoivat esiintymiskammo ja alkoholiongelma jälleen vaivata laulajaa. Keikkojen varmistamiseksi mukaan otettiin Pekka Tammilehto, joka oli juuri saamassa nimeä Topi Sorsakoskena. Somerjoki lauloi myös Mika Kaurismäen elokuvassa Arvottomat, joka sai ensi-iltansa syksyllä 1982.[38]

Vähän ennen Ikkunaprinsessa -albumin tekoa vuonna 1982 ilmestyi myös täysin toisentyyppinen, vanhaa tanssimusiikkia sisältänyt albumi Rakkaudella – Raulilta, jonka Somerjoki teki toiselle levy-yhtiölle. Sen tuottajana oli Minimusic-yhtiön Harry Aaltonen, jolle levyn tekoa ehdotti Kari Somerjoki.

"Ikkunaprinsessa" -kappaleen menestys rohkaisi Baddingia luottamaan uuteen rockia, tanssimusiikkia ja rautalankamusiikkia yhdistelevään konseptiin ja yhteistyöhön Agentsien kanssa. Somerjoen keikkailu Agentsien kanssa lopahti talvella 1983 tehdyn kiertueen jälkeen, mutta levystudiossa yhteistyö jatkui. Seuraavan Badding-LP:n äänitykset alkoivat syksyllä 1983. Tehtävä aloitettiin työstämällä Somerjoen muutama kuukausi aiemmin säveltämää kappaletta ”Tähdet, tähdet”. Taustat saatiin kootuksi helposti, mutta lauluosuudet osoittautuivat hankaliksi Somerjoen alkoholismin ja yhä epäsäännöllisemmiksi muuttuneiden elämäntapojen vuoksi. Levy ei ollut myyntimenestys, mutta se sai hyvin myönteiset arvostelut.[39]

Loppuvuodesta 1983 Baddingin uraa yritettiin auttaa päästämällä hänet mukaan Markus Allanin esiintymisiin. Somerjoen esiintyminen oli kuitenkin epävarmaa.[40]

Syksyllä 1984 syntyi kokoelmalevyä varten neljä uutta Badding-kappaletta. Levylle tuli myös Elvistä ja jopa J. Alfred Tanneria.[41]

Keväällä 1985 radiotoimittaja Tero Heinänen otti yhteyttä Somerjokeen kertoen, että hänen kannattaisi levyttää kappale ”Laivat”, joka oli jo menestys Neuvostoliitossa. Hän kuunteli kappaleen ja oli sen verran kiinnostunut, että Heinänen tilasi käännöksen eräältä venäjän kielen opettajalta. ”Laivat” tuli julkaistavan singlen A-puolelle ja B-puolelle tuli "Ilta-aurinko".[42]

Laivat -albumi sai erinomaisen vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin. Tämä kohensi huomattavasti Somerjoen itsetuntoa. Laivat-LP:tä tehtäessä hänen katoamisiaan ja peruuttamisiaan oli yhtä paljon kuin Tähdet, tähdet -albumiakin tehtäessä. Taustat soitti Agents. Levylle otettiin kaksi Somerjoen kokonaan tekemää kappaletta, ”Lähdön hetkellä” ja ”Suon kulkija”. Albumi oli hieno, ja Somerjoki piti sitä ehkä parhaana aikaansaannoksenaan.[43]

Uran loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauli Somerjoen hauta Someron hautausmaalla

Vuonna 1985 Agents-yhteistyön loputtua Somerjoki vetäytyi hiljaisuuteen, mutta alkoi koota uutta Herranen aika -yhtyettä.[44]

Kevään 1986 aikana ryhdyttiin levytystyöhön. Single "Kun ei niin ei"/"Painu pois" julkaistiin loppusyksystä 1986. Uutta LP-levyä kaavailtiin, mutta sen teko jäi kesken.[45]

Viimeiseksi jääneen keikkansa Somerjoki teki Seinäjoella 28. joulukuuta 1986. Hän oli ollut koko syksyn keuhkoputkentulehduskierteessä. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjoittaman Badding-elämäkertakirjan (1996) mukaan keikan aloituskappaleena kuultiin "Pilvet karkaa, niin minäkin".[46]

14. tammikuuta 1987 laulajalahjakkuus kuoli 39-vuotiaana alkoholimyrkytyksen, sydäninfarktin ja keuhkoputkentulehduksen seurauksena.[47] Somerjoen veli Kari Somerjoki menehtyi 1989 Somerolla Ravintola Somerhovissa jouduttuaan järjestysmiehen pahoinpitelemäksilähde?. Veljekset on haudattu Someron hautausmaalle.[48]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintyjiin, joihin Somerjoki vaikutti jo elinaikanaan, kuului muun muassa SIG-yhtyeen laulusolisti Matti Inkinen, joka kertoo uskaltautuneensa laulamaan alun perin Somerjoen laulutyyliä imitoimalla. Inkinen sävelsi ja sanoitti Somerjoelle kappaleen ”Hämärän prinsessa” albumille Laivat (1985) ja teki suomenkieliset sanat käännöskappaleeseen ”Kaunis maailma”.[49] Somerjokea piti esikuvanaan, ja hänet ehti tavata myös Marko Haavisto, jonka ensimmäinen yhtye oli nimeltään Badding Rockers.[50] Myöhemmistä muusikoista Somerjokea on kertonut ihailevansa ja hänen kappaleitaan on levyttänyt muun muassa Ville Valo.[51] Cover-versioita Somerjoen kappaleista ovat sittemmin tehneet myös monet muut suomalaiset esiintyjät, ”Paratiisi”-kappaleesta muun muassa Sakari Kuosmanen, kappaleesta ”Kauas pilvet karkaavat” Markus Allan ja kappaleesta ”Ja rokki soi” Matti ja Teppo, jotka olivat myös kappaleen alkuperäiset säveltäjät ja sanoittajat. Somerjoen, samoin kuin häneltä vaikutteita saaneen Marko Haaviston, musiikkia kuullaan myös useissa Aki Kaurismäen elokuvissa[52].

Baddingin levyjen tuottajana Love Recordsilla toiminut Pekka Aarnio näkee Somerjoen merkityksen erityisesti varhaisen rock'n'rollin tuomisessa Suomeen alkuperäisessä muodossaan, kun aiempien yritysten rasitteena oli ollut pääsy vain imitoinnin tasolle ja soittajien vahvat jazz-kytkennät. Näin Somerjoki Aarnion mukaan oli Suomessa ensimmäinen täysverinen rock-laulaja; tässä auttoi etenkin laulajan vahva tulkinta- ja eläytymiskyky, samalla kun rockin tradition puuttuminen Suomesta nosti esiin rockin ja suomalaiseen traditioon kuuluneen iskelmän jännitteen Somerjoen tuotannossa 1970-luvulta alkaen, jolloin hän "Sulamithista" ja "Tammerkoskesta" alkaen vaivattomasti liikkui tyylilajien välillä. Näiden tyylilajien fuusiota Somerjoki itse Peter von Baghin tekemässä tunnetussa haastattelussa näki jo A. Aimossa, mutta Aarnion mukaan perinteiden todelliseen yhdistämiseen Suomessa kykeni vasta Somerjoki itse. Mahdollistajina tässä fuusiossa oli toinen ankara tyyliniekka Esa Pulliainen ja hänen Agents-yhtyeensä.[53]

Vaikka Somerjoki ei Aarnion mukaan saanutkaan suoranaisia seuraajia, vaikutus suomalaiseen kevyeen musiikkiin oli kuitenkin peruuttamaton, ja näkyy muun muassa Topi Sorsakosken menestyksessä, Joel Hallikaisen kevyissä pop-taustoissa perinteiselle iskelmälyriikalle, Reijo Taipaleen rautalankatulkinnoissa ja rockin tekijöiden, kuten SIGin, Dingon, Yön ja Eppu Normaalin pelottomassa lähestymisessä iskelmään. Suomessa tällä fuusiolla on Aarnion mukaan aivan erityistä merkitystä, koska kansainvälisen populaarikulttuurin kerrostuma maassa on poikkeuksellisen ohut, jolloin Somerjoen edustaman perinnetietoisuuden merkitys korostuu.[53]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 ilmestyi Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirja Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut, johon esipuheen kirjoitti kirjan kustantaja Aki Kaurismäki. Vuonna 2000 valmistui Markku Pölösen elokuva Badding, joka kuvaa Somerjoen elämää osin fiktiivisen tarinan keinoin. Pääosaa elokuvassa näytteli Janne Reinikainen. Kesällä 2010 YLE Radio Suomi esitti kaksikymmenosaisen faktaa ja fiktiota sekoittaneen Rakkaudella, Rauli Badding -radiomusikaalin. Somerjokea musikaalissa näytteli Olavi Uusivirta.[54] Kesällä 2010 Pöytyän kesäteatteri esitti musikaalia Rauli Badding Somerjoen Tähdet tähdet.[55] Kemin kaupunginteatteri otti ohjelmistoonsa lokakuussa 2011 Tuomas Timosen ja Pärttyli Rinteen käsikirjoittaman Baddingin elämästä kertovan näytelmän "Bussi Somerolle".[56][57]

Somerolla on Baddingin muistoksi nimetty Rauli Somerjoen tie ja Badding Pappilankylän Rankkulaan ja vuodesta 2001 on somerolainen 'Illan varjoon himmeään ry' järjestänyt Somerolla vuotuisen Somero soikoon -sävellys- ja sanoituskilpailun sekä konsertin Rauli Somerjoen ja toisen tunnetun somerolaisen muusikon ja säveltäjän Unto Monosen kunniaksi.[58] Alkujaan Somerjoen kioskina tunnettu laulajan perheen kioski Helsingintien varressa Somerolla on kunnostettu, ja vuodesta 1997 Someron yrittäjät ovat pitäneet sitä avoinna kesäisin nimellä Baddingin kioski Paratiisi.[59][60][61]

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • V. Esine
  • G.A. Johanssonin Perikunta
  • Mannakorpi Mauri
  • Teppo Räme
  • Bädin-Somerjoki Rauli

Levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tribuutit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut. Sputnik, 1996. ISBN 951-97431-0-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ifpi.fi/tilastot/kultalevyt/haku?q=somerjoki
  2. Nimenmuutostietokanta Viitattu 9.4.2011.
  3. Metsämäki & Miettinen 1996: 9–29
  4. Metsämäki & Miettinen 1996: 21–23
  5. Komu, Eija: Ester Ahokainen. Lastenkirjailija ja opettaja 17.2.2011. Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 3.3.2012.
  6. Metsämäki & Miettinen 1996: 28
  7. Kärki, Manu: Uutisia Somerolta ja Somerniemeltä, s. 88. Somero: Amanita, 2008. ISBN 978-952-5330-26-7.
  8. Badding Pertti Toukkari. Viitattu 23.7.2009.
  9. Metsämäki & Miettinen 1996: 26–27
  10. Metsämäki & Miettinen 1996: 31
  11. a b Metsämäki & Miettinen 1996: 32
  12. Metsämäki & Miettinen 1996: 36–37
  13. Metsämäki & Miettinen 1996: 33–37
  14. Metsämäki & Miettinen 1996: 38
  15. Metsämäki & Miettinen 1996: 39–42
  16. Metsämäki & Miettinen 1996: 42–43
  17. Metsämäki & Miettinen 1996: 60.
  18. Metsämäki & Miettinen 1996: 66.
  19. Metsämäki & Miettinen 1996: 66–67.
  20. Metsämäki & Miettinen 1996: 70.
  21. Metsämäki & Miettinen 1996: 70-73.
  22. Metsämäki & Miettinen 1996: 73.
  23. Metsämäki & Miettinen 1996: 84–86.
  24. Metsämäki & Miettinen 1996: 77–83.
  25. Metsämäki & Miettinen 1996: 83–84.
  26. Metsämäki & Miettinen 1996: 89–94.
  27. Metsämäki & Miettinen 1996: 94–98.
  28. Metsämäki & Miettinen 1996: 105–109.
  29. Metsämäki & Miettinen 1996: 112–113.
  30. Ja rokki soi Fono.fi - Äänitetietokanta. Yleisradio. Viitattu 11.11.2009.
  31. Metsämäki & Miettinen 1996: 133–137.
  32. Metsämäki & Miettinen 1996: 109–111.
  33. Metsämäki & Miettinen 1996: 111–112.
  34. Metsämäki & Miettinen 1996: 148–152.
  35. Metsämäki & Miettinen 1996: 141–144.
  36. Metsämäki & Miettinen 1996: 156–157.
  37. Metsämäki & Miettinen 1996: 158–171.
  38. Metsämäki & Miettinen 1996: 173–187.
  39. Metsämäki & Miettinen 1996: 188–192.
  40. Metsämäki & Miettinen 1996: 195–197.
  41. Metsämäki & Miettinen 1996: 202–203.
  42. Metsämäki & Miettinen 1996: 209–210.
  43. Metsämäki & Miettinen 1996: 210–215.
  44. Metsämäki & Miettinen 1996: 221–222.
  45. Metsämäki & Miettinen 1996: 222–225.
  46. Metsämäki & Miettinen 1996: 234.
  47. Metsämäki & Miettinen 1996: 235.
  48. Juha Nummela: Kuuluisuuksien hautoja Viitattu 20.9.2010.
  49. Metsämäki & Miettinen 1996: 212, 223.
  50. Metsämäki & Miettinen 1996: 215–219.
  51. Ville Valo: Paratiisi YLE. Viitattu 20.9.2010.
  52. Lepistö, Leena: Sä et kyyneltä nää” – musiikki Aki Kaurismäen elokuvissa Aki Kaurismäki Orimattilan kaupunginkirjaston esittelyssä. Orimattilan kaupunginkirjasto. Viitattu 20.9.2010.
  53. a b Aarinio, Pekka: Häikäilemättömän vilpitön mies. Teoksessa: Metsämäki & Miettinen 1996: 266-269.
  54. Rakkaudella, Rauli Badding 21.6.2010. YLE. Viitattu 31.7.2010.
  55. Illan ohjelma. Varsinais-Suomen esittäväön taiteen kalenteri kesä-elokuu 2010 (pdf) Framil ry – Varsinais-Suomen esittävän taiteen verkosto. Viitattu 10.8.2010.
  56. Badding hyppää teatterin lavalle Kemissä
  57. Bussi Somerolle-näytelmä
  58. Somero soikoon -sävellyskilpailu Someron kaupunki. Viitattu 23.11.2009.
  59. Badding kioski Paratiisi Someron kaupunki. Viitattu 26.12.2008.
  60. Palm, Päivi: Nostalginen vierailukohde Someron Hirsjärvellä. Baddingin muisto elää Paratiisi -kioskissa. Turun Sanomat, 29.7.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.12.2008.
  61. Hietamies, Eve: Hullunhauska Somero. Missä aurinko aina paistaa. Apu, 17. elokuuta 2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rauli Badding Somerjoki.