Rauhanosinko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rauhanosinko eli Peace dividend oli Yhdysvaltain prsidentin George H. W. Bushin ja Yhdistyneiden kuningaskuntien pääministeri Margaret Thatcherin luoma termi 1990-luvun alussa, jolla he pyrkivät kuvaamaan ilmeisesti omille äänestäjilleen ja taustajoukoilleen, että puolustusmenojen leikkaaminen auttaa kansantaloutta. Se pohjautuu vanhaan "guns versus butter" -teoriaan. Kylmän sodan voiton jälkeen länsimaiden johtajilla oli tarve vähentää puolustusmenoja ja kuvata puolustusmenot taloudellisesti päinvastoin vaikuttavana kuin 1930-luvulta alkaen oli kuvattulähde?.

Kansantaloudet ovat viimeisten parinsadan vuoden ajan menneet lamaa sotien päätyttyä muualla paitsi hävinneissä maissa, joissa jälleenrakennus pystytään aloittamaan. "Peace dividend" viittasikin pitempiaikaiseen nousuun - Clintonin kauden dotcom-hype osin liittyy tällaiseen aseista hyödyllisiin tuotteisiin ja teknologioihin siirtymiseen. Jos poliittista halua löytyy, rauhanosinko voi myös kohdistua sosiaalisiin ohjelmiin, köyhyyden vähentämiseen, terveydenhuollon kehittämiseen jne. Peace Dividend voidaan kohdistaa myös negatiivisena tulonsiirtona ylimpien tulonsaajien verojen alentamiseen.[1].

Vaikka George Bush vanhempi otti termin käyttöön, Yhdysvaltojen puolustusmäärärähat eivät supistuneet. Niiden vähentäminen oli ollut hyvin vaikeaa jo toisen maailmansodan jälkeenkin. Länsi-Eurooppa ja Venäjä vähensivät merkittävästi puolustusmäärärahojaan, mutta Euroopassakin Englanti vähemmän kuin muut Länsi-Euroopan maat. Yhdysvalloissa puolustusmäärärahoja vähennettiin vuosien 1985 ja 1993 välissä, mutta sen jälkeen rahoitus pysyin muuttumattomana vuoteen 1999[2] ja kasvoivat voimakkaasti perusteena terrorisminvastainen sota.

Puolustumäärärahojen supistaminen on mahdollista vain, jos puolustusvoimilla ja -teollisuudella ei ole kansantaloudessa liian merkittävää osuutta. Vuonna 2008 alkaneessa lamassa muun muassa Saksa on vähentämässä merkittävästi puolustusmäärärahojaan, mutta esimerkiksi julkisen talouden kriisivaltio Kreikka taas ei.lähde?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanjeev Gupta, Benedict Clements, Rina Bhattacharya, and Shamit Chakravarti (2002), "The Elusive Peace Dividend", Finance & Development, IMF:n julkaisu.
  2. U.S. military spending National Priorities Project.