Ratomir Dujković

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ratomir Dujković
Henkilötiedot
Syntymäaika 24. helmikuuta 1946 (ikä 78)
Syntymäpaikka Borovo, Jugoslavia
Seura
Seura
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1963–1974
1974–1977
1977–1980
1980–1982
Jugoslavia Belgradin Punainen tähti
Espanja Real Oviedo
Jugoslavia NK Osijek
Jugoslavia FK Zemun
201 (0)
29 (0)
Maajoukkue
Jugoslavia Jugoslavian maajoukkue 4 (0)
Valmennusura
1983–1986
1992–1995
1996–1997
1997–1998
1998–1999
2001
2001–2004
2004–2006
2006–2008
2009–2010
2010
Jugoslavia FK Zemun
Venezuela Venezuelan maajoukkue
Myanmar Myanmarin maajoukkue
Venezuela Atlético Zulia
Venezuela Universidad de Los Andes
Venezuela Estudiantes de Mérida
Ruanda Ruandan maajoukkue
Ghana Ghanan maajoukkue
Kiina Kiinan U23-maajoukkue
Serbia Serbian U21-maajoukkue
Syyria Syyrian maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ratomir Dujković (serb. Ратомир Дујковић, s. 24. helmikuuta 1946) on serbialainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dujković aloitti urheilu-uransa käsipallomaalivahtina, mutta paikallisseura NK Borovon entinen maalivahti sai houkuteltua Dujkovićin siirtymään jalkapallon puolelle. Hän aloitti junioritasolla Borovossa, josta siirtyi pian NK Osijekin organisaatioon. Osijekin kanssa Dujković otti osaa marraskuussa 1962 Jugoslavian valtakunnalliseen nuorisoturnaukseen, jossa hänen kykynsä pantiin merkille ja hän sai siirron Belgradin Punaisen tähden organisaatioon.

Dujković debytoi Punaisen tähden edustusjoukkueessa kauden 1963/64 lopulla ja nousi sittemmin seuran ykkösmaalivahdiksi. Hän oli torjuntavastuussa muun muassa Punaisen tähden edetessä Euroopan Cupin välieriin 1971. Hän pelasi myös neljä maaottelua Jugoslavian maajoukkueessa.

Vuonna 1974 Dujković siirtyi 201 liigaottelun jälkeen Espanjaan, Real Oviedoon. Hän pelasi seurassa kolme kautta, mutta ei onnistunut murtautumaan ykkösmaalivahdiksi. Hän palasi 1977 NK Osijekiin, joka putosi kauden 1979/80 päätteeksi liigasta. Tämän jälkeen Dujković siirtyi FK Zemuniin, jonka kanssa hän juhli nousua Jugoslavian liigaan kauden 1981/82 päätteeksi. Dujković lopetti uransa kauden jälkeen.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitropa Cup: 1968
  • Jugoslavian mestaruus (5): 1964, 1968, 1969, 1970, 1973
  • Jugoslavian cup (3): 1968, 1970, 1971

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dujković jatkoi pelaajauransa jälkeen FK Zemunissa valmennustehtävissä. Putoamiseen päättyneellä kaudella 1982/83 hän toimi apuvalmentajana ja nousi seuraavalla kaudella päävalmentajaksi. Hänen johdollaan seura taisteli kärkisijoista Jugoslavian ykkösdivisioonassa, mutta ei onnistunut palaamaan pääsarjatasolle. Vuonna 1987 hän siirtyi Punaiseen tähteen maalivahtivalmentajaksi ja oli mukana voittamassa Euroopan Cupia 1991.

Vuonna 1992 Dujković jätti Punaisen tähden ja siirtyi Venezuelan maajoukkuevalmentajaksi. Dujkovićin johdolla aikaisemmin varsin kehnosti menestynyt Venezuela nousi FIFA:n rankingissa 29 sijaa ja onnistui välttämään Copa Américan viimeisen sijan 1993.

Venezuelan jälkeen Dujković toimi Myanmarin maajoukkueen peräsimessä johdattaen maan Aasian kisojen jalkapalloturnaukseen, mutta hän erosi tehtävistään maan ja FIFA:n kehnojen suhteiden vuoksi. Tämän jälkeen hän palasi Venezuelaan, jossa valmensi Atlético Zuliaa, Universidad Los Andesia ja Estudiantes Méridaa.

Loppuvuodesta 2001 Dujković siirtyi Ruandan maajoukkueen valmentajaksi. Hän johdatti kansanmurhasta toipuvan maan suureksi riemuksi Afrikan mestaruuskisoihin 2004 ensi kertaa sen historiassa. Joukkue esiintyi edukseen myös alkulohkossa kukistamalla Kongon demokraattisen tasavallan ja pelaamalla tasan Guinean kanssa. Tappio Tunisialle avausottelussa maksoi kuitenkin jatkopaikan pisteen erolla. Dujković jätti Ruandan sopimusneuvotteluiden kariuduttua kesällä 2004.

Joulukuussa 2004 serbivalmentajan ura jatkui Ghanan maajoukkueessa. Valintaa edelsi pitkä prosessi, jossa Ghana havitteli valmentajakseen mm. Philippe Troussieriä. [1] Dujkovićin johdolla Ghana ottikin ne askeleet, joita siltä odotettiin. Hän johdatti maan ensimmäistä kertaa sen historiassa MM-kisoihin. Vaikka kisoja edeltänyt Afrikan mestaruuskisat menivätkin penkin alle Ghanan pudottua jo lohkovaiheessa, sai serbialainen jatkaa tehtävässään. [2] Luottamus kannatti, sillä Saksan MM-kisoissa Ghana toipui avaustappiosta Italialle ja voitti sekä Tšekin että Yhdysvallat ja eteni komeasti pudotuspelikierroksille. Vastaan tuli kuitenkin Brasilia, ja hyvästä yrityksestä huolimatta Ghana putosi jatkosta 3–0 tappion myötä. [3]

Jätettyään nimensä Ghanan jalkapallohistoriaan Dujković jätti maajoukkueen [4] ja siirtyi lokakuussa 2006 Kiinan alle 23-vuotiaiden maajoukkueen peräsimeen. [5] Tavoitteena oli valmistaa Kiina menestyskuntoon Pekingin olympialaisiin 2008. Dujkovićin ensimmäinen koitos 2006 Aasian kisoissa päättyi karvaaseen tappioon puolivälierissä Irania vastaan. Kesällä 2007 Kiinan A-maajoukkueen päävalmentaja sai potkut ja Dujkovićia kaavailtiin hänen seuraajakseen. Serbialainen itse ilmoitti, ettei tehtävät kiinnosta ennen olympialaisia. [6]

Ennen olympialaisia Dujković valoi uskoa Kiinan menestysmahdollisuuksiin [7], mutta kaikki päättyi sensaatiomaisiin yllätyspotkuihin vain kolme viikkoa ennen kisoja. [8] Kiina meni kisoihin apuvalmentajan opein ja putosi jo alkuvaiheessa.

Heinäkuussa 2009 kokenut Dujković palasi penkin päähän Serbian alle 21-vuotiaiden maajoukkuevalmentajana. [9] Hän on saanut kritiikkiä osakseen varsinkin Kroatialle kärsityn 2–1 tappion jälkeen. Helmikuussa 2010 Dujkovićin nimi on noussut esille Nigerian päävalmentajapelissä. [10] Serbian liitto on ilmoittanut, että mikäli Dujković haluaa mennä, hänet voidaan vapauttaa sopimuksestaan. [11] Itse hän on pitänyt spekulaatioita lähinnä median lietsomina. [12] Lopulta Serbia ei selvinnyt Dujkovićin johdolla EM-kisoihin ja hän erosi tehtävistään elokuussa 2010. [13]

Lokakuussa 2010 Dujkovićista tuli Syyrian maajoukkueen päävalmentaja. [14] Serbivalmentajan tarkoituksena oli valmentaa Syyriaa Aasian mestaruuskisoissa 2011, joihin maa oli selvinnyt 14 vuoden tauon jälkeen. Lopulta pesti päättyi kuitenkin sopimuksen purkamiseen joulukuussa 2010 ja Dujkovićin ainoaksi otteluksi jäi 2–0 voittoon päättynyt maaottelu Bahrainia vastaan. [15]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Sam Arday
Ghanan maajoukkueen päävalmentaja
2004–2006
Seuraaja:
Claude Le Roy
Edeltäjä:
Slobodan Krčmarević
Serbian U21-maajoukkueen päävalmentaja
2009–2010
Seuraaja:
Tomislav Sivić
Edeltäjä:
Fajr Ibrahim
Syyrian maajoukkueen päävalmentaja
10–12/2010
Seuraaja:
Valeriu Tiţa