Rasonkiuru
| Rasonkiuru | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Alauda razae Alexander, 1898 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Rasonkiuru Wikispeciesissä |
Rasonkiuru (Alauda razae) on äärimmäisen uhanalainen varpuslintu, jota tavataan vain Rason pikkuruisella saarella Kap Verden saaristossa.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Rasonkiuru on 12–13 cm pitkä lintu, jolla on voimakas nokka. Se on kooltaan huomattavasti kiurua pienempi. Höyhenpeite on voimakkaasti mustan ja kermanvärisen kirjava, vatsapuolelta vaaleampi kuin selästä. Sukupuolet ovat samanvärisiä.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Rasonkiuru elää vain Rason saarella Kap Verden saaristossa, São Nicolaun länsipuolella.
Elinympäristö [muokkaa]
Rasonkiuru elää lähes aavikkomaisssa olosuhteissa tasaisella, noin 100 hehtaarin suuruisella laavakentällä, jossa kasvaa laihaa ruohoa. Pieni osa populaatiosta elää lähistön rotkossa. Populaation koko oli alle 50 paria vuonna 1965, noin 20 paria vuosina 1979-82 mutta yli 150 yksilöä vuonna 1985.[2] Vuosina 1998 ja 2003 suoritetuissa tarkoissa laskennoissa löytyi noin 100 yksilöä, joista naaraita oli 30.[3]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa ruohoston tai kiven suojassa. Yksi 3-munainen pesye tunnetaan. Haudonta-aika on noin 13 päivää.[2]
Ravinto [muokkaa]
Rasonkiuru syö sekä siemeniä että hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee maasta tukevalla nokallaan. Koiraan nokka on noin 20% pitempi kuin naaraan, mikä viittaa erilaisiin ruokailutapoihin.[2]
