Rashomon – paholaisen portti
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 alkuperäinen japanilainen mainosjuliste |
|
| Ohjaaja | Akira Kurosawa |
| Käsikirjoittaja | Akira Kurosawa, Shinobu Hashimoto, Ryūnosuke Akutagawa |
| Tuottaja | Minoru Jingo |
| Säveltäjä | Fumio Hayasaka |
| Kuvaaja | Kazuo Miyagawa |
| Pääosat | Toshirō Mifune, Machiko Kyō, Masayuki Mori, Takashi Shimura, Kichijiro Ueda, Fumiko Honma, Daisuke Katō |
|
|
|
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö | Daiei |
| Ensi-ilta | 1950 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | japani |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti (jap. 羅生門, Rashōmon) on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon se sai erikoispalkintona, koska tätä palkintoa ei virallisesti vielä ollut perustettu. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista, ja myös näyttelijä Toshiro Mifune tuli sen kautta tunnetuksi. Rashomon ilmestyi Blu-ray muodossa 6. maaliskuuta 2009.
Elokuva on vaikuttanut voimakkaasti myöhempiin takaumiin perustuviin elokuviin.[1]
Sisällysluettelo |
Juoni [muokkaa]
Roisto raiskaa naisen ja murhaa tämän puolison. Siltä ainakin vaikuttaa. Mutta kun tarina kerrotaan neljästä eri näkökulmasta – naisen, roiston, murhatun miehen ja todistajan – ei enää ole lainkaan varmaa, mitä todella tapahtui. Tarinasta tulee entistä ristiriitaisempi. Kenen sanaan ja tekoihin on uskominen? Alkaa vaikuttaa siltä, ettei yksikään neljästä tarinasta ole erityisen totuudenmukainen.
Tarina ei kerro mikä on totuus, mutta Kurosawa tekee loppuratkaisusta toisenlaisen kuin Akutagawan tarinoiden pessimistinen päätös. Kriitikon mukaan sodan jälkeen tarvittiin toivonkipinää.[1]
Näyttelijät [muokkaa]
- Toshirō Mifune – maantierosvo Tajōmaru
- Machiko Kyō – Masako Kanazawa
- Masayuki Mori – Takehiro Kanazawa
- Takashi Shimura – puunhakkaaja
- Minoru Chiaki – pappi
- Kichijiro Ueda – talonpoika
- Fumiko Honma – meedio
- Daisuke Katō – poliisi
-
Takashi Shimura etualalla
-
Minoru Chiaki pappina
-
Machiko Kyo
Vastaanotto [muokkaa]
Japanilaisissa kriitikoissa herätti hämmästystä että elokuva sai lännessä myönteisen vastaanoton. Epäiltiin, että syynä oli toisaalta sen eksoottisuus, toisaalta se, että se on japanilaisia elokuvia länsimaisempi. Heidän näkemyksensä mukaan Kurosawa otti liiaksi vapauksia aineistoon nähden. Kurosawa puolestaan näki japanilaisten kriittisen asenteen johtuvan juuri siitä, että elokuva menestyi lännessä, mikä herättää epäilyksiä sen aitoudesta.[2]
Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi[3]. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa[3]. Helsingin sanomien Timo Peltosen mukaan Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.[1]kenen mukaan?
Sovitukset [muokkaa]
Rashomon on vaikuttanut voimakkaasti myöhempiin takaumiin perustuviin elokuviin ja Martin Ritt on ohjannut Rashomonista western-version Häväisty (1964), jonka pääosassa näyttelee Paul Newman.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e Timo Peltonen, Totuus katoaa varjoihin, Helsingin Sanomat 1.5.2010 s. D 13
- ↑ Paul Tatara, Rashomon
- ↑ a b Rickman, G.: Japanese Cinema to 1960 Greencine.
| 1940-luku: | Sugata sanshirō (1943) | Kaikkein kaunein (1944) | Zoku sugata sanshirō (1945) | Ne jotka astuvat tiikerin hännälle (1945) | Asu o tsukuru hitobito (1946) | En valita nuoruuttani (1946) | Ihmeellinen sunnuntai (1947) | Juopunut enkeli (1948) | Hiljainen kaksintaistelu (1949) | Kulkukoira (1949) |
|---|---|
| 1950-luku: | Skandaali (1950) | Rashomon – paholaisen portti (1950) | Idiootti (1951) | Ikiru – tuomittu (1952) | Seitsemän samuraita (1954) | Elän pelossa (1955) | Seittien linna (1957) | Pohjalla (1957) | Kätketty linnake (1958) |
| 1960-luku: | Pahat nukkuvat hyvin (1960) | Yojimbo – onnensoturi (1961) | Samuraimiekka (1962) | Taivas ja helvetti (1963) | Punaparta (1965) |
| 1970-luku: | Köyhän pikajuna (1970) | Dersu Uzala (1975) |
| 1980-luku: | Kagemusha – varjokenraali (1980) | Ran (1985) |
| 1990-luku: | Akira Kurosawan unet (1990) | Elokuun rapsodia (1991) | Mādadayo (1993) |
