Rashomon – paholaisen portti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rashomon – paholaisen portti
羅生門, Rashōmon
alkuperäinen japanilainen mainosjuliste
alkuperäinen japanilainen mainosjuliste
Ohjaaja Akira Kurosawa
Käsikirjoittaja Akira Kurosawa,
Shinobu Hashimoto,
Ryūnosuke Akutagawa
Tuottaja Minoru Jingo
Säveltäjä Fumio Hayasaka
Kuvaaja Kazuo Miyagawa
Pääosat Toshirō Mifune,
Machiko Kyō,
Masayuki Mori,
Takashi Shimura,
Kichijiro Ueda,
Fumiko Honma,
Daisuke Katō
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Daiei
Ensi-ilta 1950
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli japani
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti (jap. 羅生門, Rashōmon) on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon se sai erikoispalkintona, koska tätä palkintoa ei virallisesti vielä ollut perustettu. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista, ja myös näyttelijä Toshiro Mifune tuli sen kautta tunnetuksi. Rashomon ilmestyi Blu-ray muodossa 6. maaliskuuta 2009.


Elokuva on vaikuttanut voimakkaasti myöhempiin takaumiin perustuviin elokuviin.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roisto raiskaa naisen ja murhaa tämän puolison. Siltä ainakin vaikuttaa. Mutta kun tarina kerrotaan neljästä eri näkökulmasta – naisen, roiston, murhatun miehen ja todistajan – ei enää ole lainkaan varmaa, mitä todella tapahtui. Tarinasta tulee entistä ristiriitaisempi. Kenen sanaan ja tekoihin on uskominen? Alkaa vaikuttaa siltä, ettei yksikään neljästä tarinasta ole erityisen totuudenmukainen.

Tarina ei kerro mikä on totuus, mutta Kurosawa tekee loppuratkaisusta toisenlaisen kuin Akutagawan tarinoiden pessimistinen päätös. Kriitikon mukaan sodan jälkeen tarvittiin toivonkipinää.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisissa kriitikoissa herätti hämmästystä että elokuva sai lännessä myönteisen vastaanoton. Epäiltiin, että syynä oli toisaalta sen eksoottisuus, toisaalta se, että se on japanilaisia elokuvia länsimaisempi. Heidän näkemyksensä mukaan Kurosawa otti liiaksi vapauksia aineistoon nähden. Kurosawa puolestaan näki japanilaisten kriittisen asenteen johtuvan juuri siitä, että elokuva menestyi lännessä, mikä herättää epäilyksiä sen aitoudesta.[2]

Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi[3]. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa[3]. Helsingin sanomien Timo Peltosen mukaan Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.[1]kenen mukaan?

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashomon on vaikuttanut voimakkaasti myöhempiin takaumiin perustuviin elokuviin ja Martin Ritt on ohjannut Rashomonista western-version Häväisty (1964), jonka pääosassa näyttelee Paul Newman.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Timo Peltonen, Totuus katoaa varjoihin, Helsingin Sanomat 1.5.2010 s. D 13
  2. Paul Tatara, Rashomon
  3. a b Rickman, G.: Japanese Cinema to 1960 Greencine.