Leinikkikasvit
Sivulta puuttuu | Leinikkikasvit | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Leinikkikasvit Wikispeciesissä |
Leinikkikasvit (Ranunculaceae) on Ranunculales-lahkoon kuuluva heimo, johon kuuluu noin 50 sukua ja 1 750 lajia. Suomessa merkittävimmät suvut ovat leinikit, hiirenhännät, konnanmarjat, kullerot, kylmänkukat, rentukat, ukonhatut, vuokot ja ängelmät. Lisäksi koristekasveina kasvatetaan akileijoja, jouluruusuja, kärhöjä, ritarinkannuksia ja talventähtiä.[1]
Tuntomerkit [muokkaa]
Useimmat leinikkikasvit ovat lauhkeiden ja viileiden alueiden ruohoja. Poikkeuksen tekevät kärhöt, joiden suvussa on puu- ja ruohovartisia köynnöksiä. Lehdet sijaitsevat varressa tavallisesti kierteisesti, harvoin vastakkain. Lehtilapa on ehytliuskainen tai kerrannainen. Kukkien kehässä on yksi teriömäinen kiehkura tai kaksi verhiöksi ja teriöksi erikoistunutta kiehkuraa. Useilla lajeilla on mesilehdet, jotka ovat kehittyneet sisemmästä kiehkurasta tai heteistä. Hetiö on monilehtinen, emiö taas yksi- tai monilehtinen ja tavallisesti erilehtinen. Hedelmä on tuppilo, pähkylä tai harvoin marja (konnanmarjat). Useimmat leinikkikasvit sisältävät myrkyllisiä yhdisteitä.[2]
Sukuja [muokkaa]
- Aconitum – ukonhatut
- Actaea – konnanmarjat
- Adonis – ruusuleinikit
- Anemone – vuokot
- Anemonidium – isovuokot
- Aquilegia – akileijat
- Caltha – rentukat
- Clematis – kärhöt
- Consolida – kukonkannukset
- Delphinium – ritarinkannukset
- Eranthis – talventähdet
- Helleborus – jouluruusut
- Hepatica – sinivuokot
- Myosurus – hiirenhännät
- Pulsatilla – kylmänkukat
- Ranunculus – leinikit
- Thalictrum – ängelmät
- Trollius – kullerot
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 5.7.2009. (englanniksi)
