Ranulf Flambard

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ranulf Flambard (n. 1060–1128) oli Durhamin piispa[1]. Flambard rikastui verojen keruulla kuningas Vilhelm Punaisen aikana, mistä syystä hän oli epäsuosittu. Vilhelmin kuoltua kuningas Henrik I vangitsi hänet Lontoon Toweriin, mistä hän onnistui pakenemaan ensimmäisenä vankina.[2] Hän lähti Normandiaan maanpakoon Vilhelmin ja Henrikin veljen, Robert II:n kanssa. Flambardista tuli Robertin neuvonantaja ja hän auttoi Robertia tämän epäonnistuneessa maihinousussa Englantiin.

Henrikin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahvistaakseen asemaansa Henrik I, joka oli noussut kuninkaaksi, vangitsi Ranulfin Toweriin[3] kavalluksesta syytettynä[4]. Hän pääsi pakoon vankeudesta helmikuussa ja toimi kesällä 1101 Robert II:n hyväksi hänen vallankaappausyrityksessään[5]. Kuningas päätti takavarikoida piispan maaomaisuuden[6] ja Canterburyn arkkipiispa Anselm syytti häntä simoniasta kirkollisessa oikeudessa, joka paavin määräyksellä asetti hänet Anselmin harkinnan alaisuuteen[7].

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flambard jatkoi katedraalin rakennuttamista, jonka hänen edeltäjänsä oli aloittanut, rakennutti muurin Durhamin linnan ympärille ja rakensi Norhamin linnan Tweed-joen puolustamista varten. Hän käski siirtää Cuthbertin pyhäinjäännökset uuteen hautaan juhlallisessa seremoniassa. Hän kuoli 5. syyskuuta 1128[8].

Flambardilla tiedetään olleen kolme tai neljä poikaa. Elias oli Henrik I:sen viranhaltija, joka omisti prebendan Lontoossa. Ralf oli pappina Middlehamissa ja vuodesta 1138 arkkipiispa Theobaldin huonekunnan jäsen. Hänellä oli veljenpojat Osbert, Ranulf, Robert, Richard ja William.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barlow, Frank: William Rufus. University of California Press, 1983. ISBN 0520049365. Google books (viitattu 21.1.2012). (englanniksi)
  • Huscroft, Richard: Ruling England, 1042-1217. Pearson Education, 2005. ISBN 0582848822. Google books (viitattu 8.12.2012). (englanniksi)
  • Vaughn, Sally: Anselm of Bec and Robert of Meulan: The Innocence of the Dove and Wisdom of the Serpent. University of California Press, 1987. ISBN 0520056744. Google books (viitattu 8.12.2012). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ranulf Flambard Oxford Dictionary of National Biography. Oxford University Press. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  2. Ranulf Flambard Historic Royal Palaces. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  3. Huscroft 2005, s. 68
  4. Vaughn 1987, s. 229
  5. Huscroft 2005, s. 69
  6. Vaughn 1987, s. 231
  7. Vaughn 1987, s. 234
  8. Diana E. Greenway: DURHAM: Bishops Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 2: Monastic cathedrals (northern and southern provinces). Institute of Historical Research. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  9. Barlow 1983, s. 202–203


Edeltäjä:
William de St-Calais
Durhamin piispa
1099–1128
Seuraaja:
Geoffrey Rufus