Rantaruttojuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantaruttojuuri
Petasites spurius.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Ruttojuuret Petasites
Laji: spurius
Kaksiosainen nimi
Petasites spurius
(Retz.) Rchb.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rantaruttojuuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rantaruttojuuri Commonsissa

Rantaruttojuuri (Petasites spurius) on pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopassa tavattava, rannoilla kasvava ruttojuurilaji. Suomessa rantaruttojuuri on uhanalainen kasvi ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaruttojuuren kukintoja ja uusia lehtiä.

Rantaruttojuuren 20–45 cm pitkä kukintoverso ilmestyy keväällä ennen lehtiä. Verso on yläosastaan runsaskarvainen. Kukinnon suomulehdet ovat 5–12 cm pitkiä ja tavallisesti lavattomia, suikeita ja väriltään vihertäviä tai punertavia. Mykeröstö on huiskilomainen ja mykeröitä on 10–40 kappaletta. Kukat ovat väriltään kellanvalkeat. Kukkimisen jälkeen kasvavat, leveän kolmiomaiset lehdet ovat lopulta 25x20 cm kokoisia. Lehti on tyvestä molemmin puolin 2–4-liuskainen ja alapinnaltaan kauttaaltaan tiheän, valkoisen nukkakarvan peitossa. Myös lehden yläpinta on karvainen, mutta kaljuuntuu kesän aikana. Suomessa rantaruttojuuri kukkii toukokuussa. Laji on kaksikotinen, mutta Suomessa tavataan ilmeisesti ainoastaan hedekukintoja.[2] Rantaruttojuuri leviää tehokkaasti kasvullisesti juurakonsa avulla.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaruttojuurta tavataan Tanskasta ja Pohjois-Saksasta itään Keski-Venäjälle ja Keski-Aasiaan. Runsaimmillan laji on Lounais-Venäjällä ja Ukrainassa. Suomen lähialueilla sitä kasvaa eteläisimmässä Ruotsissa ja Baltiassa paikoittain.[4] Suomessa rantaruttojuuri tavattiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla Ahvenanmaan Eckeröstä, mutta tilapäiseksi jäänyt esiintymä on kadonnut. Uudestaan laji löydettiin vuonna 1974 Helsingin Vartiosaaresta, jossa sitä kasvaa yhä noin kahden aarin alalla. Koko esiintymä lienee yhtä ja samaa yksilöä eli kloonia. Kasvupaikka on lajin ainoa tunnettu nykyesiintymä Suomessa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ja muualla Itämeren ympäristössä rantaruttojuuri kasvaa merenrantahietikoilla. Keski- ja Itä-Euroopassa lajia tavataan myös suurten jokien rannoilla. Suomen ainoa esiintymä sijaitsee luonnonsuojelualueella.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Rantaruttojuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 204.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 29.8.2010.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 432.
  3. a b c Ryttäri 1997, s. 204.
  4. Den virtuella floran: Spjutskråp (ruots.) Viitattu 29.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]