Rantakukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantakukka
LythrumSalicaria.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Rantakukkakasvit Lythraceae
Suku: Rantakukat Lythrum
Laji: salicaria
Kaksiosainen nimi
Lythrum salicaria
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rantakukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rantakukka Commonsissa

Rantakukka eli pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) on komea, punakukkainen kosteikkokasvi, jota tavataan lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on yleinen sekä luonnonvaraisena että puutarhojen koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantakukan kukka.
Lythrum salicaria - harilik kukesaba.jpg

Monivuotinen rantakukka kasvaa 40–120 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, nelisärmäinen ja tavallisesti hienon karvan peitossa. Ruodittomat lehdet ovat varressa vastakkain, säteittäisesti tai kierteisesti. Muodoltaan ne ovat kapeanpuikeita, hertta- tai pyöreätyvisiä ja 4–10 cm pitkiä. Purppuranpunaiset kukkatähkät lähtevät lehtihangoista, ja ne voivat kasvaa jopa 40 cm pitkiksi. Rantakukka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Siemenet ovat tummia, ja ne leviävät joko veden mukana tai jään pinnalla.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantakukkaa tavataan kosteilla paikoilla lähes koko Euroopassa. Laji puuttuu Islannista, Skotlannin ylänköalueilta, Keski- ja Pohjois-Norjasta ja -Ruotsista sekä Pohjois-Suomesta ja Venäjän pohjoisosista. Euroopan ulkopuolella lajia tavataan Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan, Turkissa, paikoitellen Kiinassa, Korean niemimaalla sekä koko Japanissa. Pohjois-Amerikkaan laji on levinnyt ihmisen mukana,[3] ja voimakkaan leviämisen takia sitä pidetään yhtenä sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[4] Suomessa rantakukkaa tavataan paikoin hyvinkin yleisenä Keski-Lappiin saakka. Runsaimmillaan laji on Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla Vaasan korkeudelle saakka.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantakukkaa kasvaa monenlaisissa kosteissa paikoissa, kuten järvien, jokien ja meren rantaniityillä ja -kivikoissa, rantakallioiden raoissa, luhdilla, ojissa ja lammikoissa. Toisinaan kasvupaikka saattaa olla vedessä.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantakukkaa kasvatetaan perennana, ja se kasvaa myös kuivemmilla kasvupaikoilla kuin luonnossa.[3] Rantakukka on vanha rohdos- ja hyötykasvi. Versoista keitettyä haudetta on käytetty vatsa- ja suolistotautien, kuten ripulin, hoitoon sekä tyrehdyttämään verenvuotoa ja parantamaan esimerkiksi peräpukamia. Nuoria versoja voi keittää vihannekseksi, ja kukista saadaan punaista väriä leivonnaisiin. Parkkihappopitoisuutensa vuoksi rantakukkaa on myös aikanaan käytetty nahan parkitsemiseen.[2][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 293.
  2. a b Yrttitarha: Rantakukka Viitattu 16.2.2011.
  3. a b Den virtuella floran: Fackelblomster (ruots.) Viitattu 16.2.2011.
  4. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Rantakukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2011.
  6. Suomen terveyskasvit 1982, s. 215.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]