Rankijärjestelmä
Rankijärjestelmä tai rankijärjestys oli virkojen hierarkkinen järjestys, jolla selvisi eri alojen virkamiesten keskinäinen arvoasema toisiin virkamiehiin verrattuna. Se oli voimassa useissa maissa, muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä.[1] Järjestelmän nimitys tulee ranskan sanasta rang, jolla viitataan virka-arvoon tai yhteiskunnalliseen arvoon.[2]
Rankijärjestelmä Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunnassa rankijärjestelmä (ven. Табель о рангах, Tabel o rangah) oli käytössä vuosina 1722–1917. Se oli virkamiesten 14-portainen arvoastetaulukko, jossa siviilivirkanimikkeet ja hovin virkanimikkeet rinnastettiin sotaväen upseerinarvoihin. Rankijärjestelmän otti käyttöön Pietari Suuri, ja se oli käytössä lähes kaksi vuosisataa, keisarikunnan hajoamiseen saakka.
Rankitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Luokka | Siviilivirka | Sotilasarvo | Hovivirkamies |
|---|---|---|---|
| I |
|
|
|
| II |
|
| |
| III |
|
|
|
| IV |
|
|
|
| V |
|
|
|
| VI |
|
|
|
| VII |
|
|
|
| VIII |
|
|
|
| IX |
|
|
|
| X |
|
|
|
| XI |
|
||
| XII |
|
|
|
| XIII |
|
|
|
| XIV |
|
Taulukon nimikkeissä tapahtui ajan mittaan muutoksia, erityisesti sotilasarvojen kohdalla. Tässä on esitetty taulukko vastaa pääosiltaan 1800-luvun puolivälin tilannetta. Vuodesta 1885 useimmat upseerinarvot nousivat astetta ylempään luokkaan. Valiojoukkoina pidettyjen kaartien upseerinarvot olivat yleensä tavallisen sotaväen arvoja ylemmässä luokassa.
Aateluus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuuteen ylimpään arvoon (I – VI) liittyi aina myös perinnöllinen aateluus. Henkilökohtainen aateluus liittyi jo alimpaan arvoasteeseen.
Rankiluokat yksitoista (XI) ja kolmetoista (XIII) jäivät pois käytöstä 1880-luvulla.
Puhuttelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuhunkin arvoon liittyi oma kunnioittava puhuttelunsa.
| I II | III IV | V | VI VII VIII | IX — XIV | |||||||||
| Teidän korkeaylhäisyytenne Ваше высокопревосходительство |
Teidän ylhäisyytenne Ваше превосходительство |
Teidän korkeasukuisuutenne Ваше высокородие |
Teidän korkeajalosukuisuutenne Ваше высокоблагородие |
Teidän jalosukuisuutenne Ваше благородие | |||||||||
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnossa ei sovellettu venäläistä arvoastejärjestelmää sellaisenaan. Eräs syy tähän oli se, ettei Ruotsin kuningaskunnasta periytynyt virkalainsäädäntö tuntenut henkilökohtaisen tai automaattisesti myönnettävän perinnöllisen aateluuden käsitteitä. Ruotsalaisen järjestelmän säilyttäminen suojasi Suomen autonomiaa, koska näin venäläinen virka-aateluusjärjestelmä ei vaikuttanut aatelissäädystä valittaviin säätyvaltiopäivien valtiopäiväedustajiin eikä suuriruhtinaskunnan autonomiseen päätöksentekoon.
Siviilivirkamiesten univormut tehtiin kuitenkin sellaisiksi, että ne vastasivat vastaavantasoisten venäläisten viranhaltijoiden virkapukuja. Myös virkamiesten palkkaluokka- ja arvojärjestys muistutti venäläistä. Suomen itsenäistyttyä arvojärjestelmästä luovuttiin lopullisesti.
Heijastukset nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvojärjestelmän jäänteenä esiintyy hallintobyrokratiassa neuvoksen nimike. Ministeriöiden korkeita virkamiehiä kutsutaan neuvoksiksi ja virka-arvoon liittyy aina jokin ministeriön toimialaan liittyvä nimike tai arvonimi, näitä ovat muun muassa finanssineuvos, hallitusneuvos, maatalousneuvos jne. Presidentti Tarja Halosen puolisoa Pentti Arajärveä puhuteltiin ennen hänen tohtoriksi väittelyään virkanimikkeellään valiokuntaneuvos, joka oli ollut hänen virka-asemansa aiemmin.[3]
Nykyiset suomalaiset arvonimet on jaettu 16 ryhmään. Ylimpään ryhmään kuuluvat valtioneuvos ja vuorineuvos, alimpaan director cantus ja director musices. Osa arvonimistä on luonteeltaan ensisijaisesti virkanimikkeitä, jotka voidaan myöntää alalla ansiokkaasti toimineelle entiselle tai alemmalle virkamiehelle (esimerkiksi ministeri, opetusneuvos). Osa on puolestaan arvonimiä, joita vastaavia virkoja ei ole olemassa (pitäjänneuvos, arkkiatri).
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Uusi sivistyssanakirja 1990, ks. rangi; vrt. engl. rank.
- ↑ http://www.presidentti.fi/halonen/Public/defaultb3e3.html?nodeid=41434&contentlan=1&culture=fi-FI (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Табель о рангах (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Arvonimet ja aateliset eskoff.net
- Tasavallan presidentin asetus arvonimistä 381/2000 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sukututkimuksen tiedonhankinta Slaavilaisessa kirjastossa: Tabel o rangah
- Vanhan Suomen aatelisnimikirja vuodelta 1806 - Dvorjanskaja Rodoslovnaja Kniga Finljandskoi Gubernii (Arkistoitu – Internet Archive) - Genos 64 (1993), s. 52-59, 87