Srinivasa Ramanujan

Srinivasa Aaiyangar Ramanujan (tamiliksi ஸ்ரீநிவாச ராமானுஜன்) (22. joulukuuta 1887 – 26. huhtikuuta 1920) oli intialainen matemaatikko.

Hän julkaisi lukuisia kirjoituksia intialaisissa matemaattisissa julkaisuissa ja yritti sitten saada eurooppalaiset matemaatikot kiinnostumaan työstään. G. H. Hardylle vuonna 1913 lähetetty kirje sisälsi lukuisia teoreemoja ilman todistusta. Hardy oli ensin epäilevällä kannalla, mutta kutsui sitten Ramanujanin Englantiin. Hardy huomasikin nopeasti Ramanujanin kyvyt. Lukua 1729 kutsutaan Hardyn–Ramanujanin luvuksi heidän mukaansa. Luku on tunnettu kaskusta, jonka mukaan Hardy tuli tapaamaan Ramanujania sairaalaan. Hardy kertoi tulleensa taksilla numero 1729. Hardy sanoi sen olevan varsin tylsä luku, mutta Ramanujan osasi heti kertoa, että luku on pienin kokonaisluku, joka on esitettävissä kahden positiivisen kuution summana kahdella eri tavalla. Hardy kertoo tästä esseessään Matemaatikon apologia (1940).

Ramanujan työskenteli lähinnä analyyttisen lukuteorian parissa ja on kuuluisa lukuisista vakioita ja alkulukuja koskevista kaavoista. Hän esitti monia kaavoja ilman muodollista todistusta, ja todistukset löydettiin vasta myöhemmin.

Lähteet

• Hardy, G. H.: Ramanujan: Twelve Lectures on Subjects Suggested by His Life and Work. New York: Chelsea, 1999.

Kirjallisuutta

• Hakala, Juha T.: Luova prosessi tieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-862-1.

Aiheesta muualla

• Srinivasa Ramanujan