Ramón Sampedro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ramón Sampedro Cameán (5. tammikuuta 1943 Porto do Son, A Coruñan maakunta, Espanja12. tammikuuta 1998 Boiro, A Coruñan maakunta, Espanja) oli espanjalainen merimies, kirjailija ja eutanasian puolestapuhuja.

Espanjan luoteisrannikolta Galiciasta kotoisin ollut Sampedro pestautui kauppalaivastoon 19-vuotiaana tavoitteenaan nähdä maailmaa. Hän työskenteli laivoilla mekaanikkona.[1] 25-vuotiaana hän joutui sukellusonnettomuuteen, jonka seurauksena hän neliraajahalvaantui ja päätyi vuoteenomaksi. Sampedro taisteli oikeudestaan eutanasiaan lopun elämänsä lähes 30 vuotta. Perusteena oli hänen oma vakaa tahtonsa kuolla, mutta halvaantumisesta johtuva kykenemättömyys tehdä itsemurha. Hän koki itsemurhan olevan oikeus, joka häneltä kiellettiin. Sampedro oli ensimmäinen espanjalainen, joka anoi virallisesti eutanasiaa. Hän haki tilanteeseensa lainopillista apua ensin espanjalaisista oikeusasteista ja lopulta Euroopan ihmisoikeuskomissiosta, mutta ilman toivottua tulosta.[2] Tapaus sai huomiota ympäri maailman.

Sampedro kuoli kaliumsyanidimyrkytykseen Boirossa 12. tammikuuta 1998. Joitain päiviä myöhemmin hänen läheinen ystävänsä Ramona Maneiro pidätettiin ja asetettiin syytteeseen avunannosta itsemurhaan. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteestä todisteiden puutteen vuoksi eikä uusia syytteitä Sampedron kuolemaan liittyen ole nostettu. Seitsemän vuotta myöhemmin, tapauksen vanhennuttua lainopillisesti, Maneiro myönsi Espanjan television keskusteluohjelmassa asettaneensa Sampedron ulottuville syanidia sisältäneen juoman ja pillin, ja kuvanneensa tämän viimeiset sanat. Hän sanoi ”tehneensä sen rakkaudesta”.[3]

Ennen kuolemaansa Sampedro kirjoitti suullaan kaksi teosta, Cartas desde el infierno (1996, ISBN 8408056328) ja Cando eu caia (julkaistu postuumisti 1998, ISBN 8427031122). Hänen elämästään tehtiin myös Alejandro Amenábarin ohjaama ja Javier Bardemin tähdittämä elokuva Meri sisälläni (Mar adentro, 2004), joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ja Golden Globen sekä 14 Goyaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]