Ramón Calderón
Ramón Calderón Ramos (s. 26. toukokuuta 1951 Palencia, Palencian maakunta, Espanja) on espanjalainen asianajaja ja urheiluseura Real Madridin entinen puheenjohtaja (2006–2009).
Real Madrid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calderón opiskeli lakia Navarran yliopistossa, josta valmistui vuonna 1975. Vuotta myöhemmin hän muutti Madridiin perustaakseen oman asianajotoimiston. Real Madridin jäsen (esp. socio) Calderónista tuli vuonna 1979, ja hän kantaa seuran jäsenkorttia numero 14 878. Vuonna 1991 Calderón oli ehdolla Real Madridin varapuheenjohtajaksi puheenjohtajaehdokas Alfonso Ussían kampanjassa ja neljä vuotta myöhemmin hän oli pääsihteerinä Florentino Pérezin ehdokkuudessa. Vuonna 2002 Calderón valittiin seuran hallitukseen.[1]
Real Madridin puheenjohtajaksi Calderón valittiin 2. heinäkuuta 2006. Hän sai vaalissa 8 344 ääntä, vain 246 enemmän kuin toiseksi tullut Juan Palacios ja 1 642 enemmän kuin kolmanneksi tullut Juan Miguel Villar Mir. Vaalin tulos aiheutti keskustelua pitkälti vuoden 2007 puolelle, sillä kaksi päivää ennen vaalia Calderón ja toinen ehdokas Arturo Baldasano esittivät postiäänten tilapäistä hylkäämistä mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien vuoksi.[2] Lopullinen päätös tuli 1. helmikuuta 2007, kun paikallinen tuomari katsoi asian Calderónin hyväksi ja määräsi kaikki 10 511 postiääntä hylättäväksi.[3] Calderón seurasi tehtävässä Luis Gómez-Montejanoa ja Fernando Martín Álvarezia, jotka palvelivat yhteensä vain noin neljä kuukautta Florentino Pérezin (2000–2006) eroamisen jälkeisessä siirtymävaiheessa.
Puheenjohtajana Calderón nimitti jalkapallotoimenjohtajaksi entisen pelaajan Predrag Mijatovićin, junioritoimenjohtajaksi niin ikään entisen pelaajan Míchelin ja edustusjoukkueen valmentajaksi Real Madridia jo kaudella 1996–1997 menestyksekkäästi luotsanneen Fabio Capellon. Calderón ja Mijatović vahvistivat joukkuetta muun muassa Fabio Cannavarolla, Ruud van Nistelrooylla ja Mahamadou Diarralla sekä eteläamerikkalaisnuorukaisilla Marcelolla, Fernando Gagolla ja Gonzalo Higuaínilla, mutta Calderónin ”vaalilupauksista” Kakásta, Cesc Fàbregasista ja Arjen Robbenista seura sai hankittua vain jälkimmäisen vuotta myöhemmin.
Capellon johdolla Real Madridin jalkapallojoukkue saavutti kaudella 2006–2007 Espanjan pääsarjan Primera Divisiónin mestaruuden, joka oli seuran ensimmäinen pokaali sitten vuoden 2003. Mestaruudesta huolimatta Capello sai mennä kesällä 2007 ja hänen tilalleen palkattiin saksalainen Bernd Schuster. Schuster uusi sarjamestaruuden ja toi myös Espanjan supercupin mestaruuden vuonna 2008. Myös seuran koripallojaostolla meni Calderónin alaisuudessa hyvin, kun Joan Plazan valmentama joukkue edustusjoukkue voitti ACB-liigan ja ULEB Cupin mestaruuden vuonna 2007.
Tammikuussa 2007 Calderón aiheutti närää yliopisto-opiskelijoille pitämänsä puheen vuoksi. Puheessaan Calderón kuvaili seuransa pelaajia muun muassa turhamaisiksi, itserakkaiksi ja sivistymättömiksi. Nimeltä hän mainitsi muutamaa päivää aikaisemmin jättisopimuksen yhdysvaltalaisen Los Angeles Galaxyn kanssa tehneen David Beckhamin, josta hänen mukaansa tulee vain ”keskinkertainen Hollywood-näyttelijä, jota mikään muu seura ei halunnut”. Osansa sai myös seuran kotistadionin Santiago Bernabéun yleisö, jota Calderón kritisoi passiiviseksi. Puhe nauhoitettiin ja päätyi myöhemmin kansallisen radioaseman lähetykseen.[4]
Kausi 2008–2009 oli Calderónille skandaalinkäryinen. Kesällä 2008 herätti huomiota Calderónin ja Real Madridin toiminta siirtomarkkinoilla. Seura oli läpi kesän Manchester Unitedin portugalilaisen Cristiano Ronaldon kintereillä, mutta pelaaja jäi lopulta entiseen seuraansa ja Real Madridin vahvistukset vähäisiksi. Calderón ajautui aiheesta ajoittain avoimeen sananvaihtoon Unitedin managerin Alex Fergusonin kanssa median välityksellä. Joulukuun alussa junioritoimenjohtaja Míchel erosi omasta tahdostaan ja muutamaa päivää myöhemmin päävalmentaja Bernd Schuster erotettiin huonojen tulosten vuoksi.
Tammikuussa 2009 Calderón joutui keskelle uutta äänestysselkkausta, kun urheilusanomalehti Marca paljasti seuran joulukuussa 2008 järjestettyyn yleiskokoukseen osallistuneen äänioikeudettomia henkilöitä, jotka äänestivät Calderónin puolesta tiukaksi menneessä budjettiäänestyksessä. Calderón vakuutti olevansa tietämätön asiasta ja seura erotti kaksi sosiaaliasioista vastannutta työntekijäänsä, mutta myöhemmin Marca todisti valokuvin osan henkilöistä kuuluneen Calderónin ja hänen perheensä lähipiiriin.[5] Calderón erosi lopulta tehtävästään 16. tammikuuta 2009. Hänen paikkansa otti hänen varapuheenjohtajanaan toiminut Vicente Boluda,[6][7] ja kesäkuussa 2009 entinen puheenjohtaja Florentino Pérez teki paluun tehtävään.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calderón on naimisissa Teresa Galán Otamendin kanssa. Parilla on kolme lasta, Leticia, Jaime ja Mariana.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ramón Calderón Real Madrid Club de Futbol g14.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Real name boss after election row 3.7.2006. BBC. Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Official Announcement Real Madrid Club de Fútbol. Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Real chief hits out at players, fans and Beckham 16.1.2007. Reuters. Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Cronología de una dimisión inevitable 15.1.2009. Marca. Viitattu 16.1.2009. (espanjaksi)
- ↑ Ramón Calderón dimite como presidente del Real Madrid 16.1.2009. Marca. Viitattu 16.1.2009. (espanjaksi)
- ↑ Ramón Calderón dimite 16.1.2009. El País. Viitattu 16.1.2009. (espanjaksi)
- ↑ Presidentes Real Madrid Club de Fútbol. Viitattu 16.1.2009. (espanjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ramón Calderónin esittely Real Madridin sivustolla (espanjaksi)