Rakkolanjoki
| Rakkolanjoki Селезнёвка, Seleznjovka |
|
|---|---|
 |
|
| Maat | Venäjä, Suomi |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Viipurin piiri |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Kunnat | Lappeenranta |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Hounijoen vesistö (06) |
| Pinta-ala | 621,65 km² [1] |
| Järvisyys | 2,86 % [1] |
| Pääuoman pituus | 55,9 km [2][a] |
| Pääuoman osuudet | Rakkolanjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Lasola, Lappeenranta [3] |
| Laskupaikka | Viipuri, Viipurinlahti, Suomenlahti, Venäjä |
| Läpivirtausjärvet | Haapajärvi |
| Sivu-uomat | Buslovka (d) (käännä suomeksi), Gusinaya (d) (käännä suomeksi), Hounijoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | noin 62 m |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 62 m |
| Pituus | 55,9 km [2][a] |
| Kaltevuus | 1,11 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rakkolanjoki (ven. Селезнёвка, Seleznjovka) on Suomen Etelä-Karjalan Lappeenrannasta alkava ja Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä virtaava 56 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Hounijoen vesistön koko pääuoman. Joki laskee Suomenlahdella Viipurinlahteen Viipurissa. Venäjänpuoleinen osuus, jonka pituus on 27 kilometriä [4], sijaitsee entisten Vahvialan kunnan ja Viipurin maalaiskunnan alueella.[5][1][3]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakkolanjoki alkaa Lappeenrannan taajaman etelälaidalta ja virtaa ensin etelään Heinsuolle, sitten länteen Kaipian kautta yhdystien 14821 ali Sinkkolan Kalliokoskelle, josta se kääntyy 10 kilometriksi kohti etelää. Siellä se laskee Haapajärven pohjoisrantaan. Haapajärvi on yli kolme kilometriä pitkä. Joki jatkaa samannimisenä järven eteläpäästä Jussilanlahdelta kohti kaakkoa. Joki alittaa taas yhdystien ja tekee pian Saarensuulla jyrkän mutkan pohjoiseen ja pian Lyijysissä toisen mutkan kohti kaakkoa. Joki ylittää Venäjän rajan 3,5 kilometrin päässä Keskisaarella.[3]
Venäjän puolelle Rakkolanjoki siirtyy Keskisaaren kylässä lähellä Vainikkalaa. Hounijoki yhtyy Rakkolanjokeen Nurmissa, joka sijaitsee 15 kilometriä ja Hanhijoki 3,5 kilometriä joensuusta. Joki laskee Viipurinlahteen Viipurin länsipuolella lähellä Tienhaaran (ven. Селезнёво, Seleznjovo, entinen Ykspäänkylä) kylää.[4][2][b]
Venäläisessä vesistörekisterissä joen numero on 01040300512102000008041.[b]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hounijoella ja Rakkolanjoella on teetettiin koskiselvitys, jossa kartoitetiin kosket, vaellusesteet ja joen kunto. Selvityksen mukaan joen Suomen puolisella osalla on runsaasti koskia esimerkiksi taimenen kutupaikoiksi. Monet vaellusesteet ovat jo rapautumassa käytön puutteesta, mutta estävät edelleen vaelluskalojen nousun yläjuoksulle. Tukinuiton jäljiltä monet kosket ovat kivettymiä ja kaipaavat kunnostusta.[6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen 1940-luvulle asti joen pääuoman ylä- ja keskijuoksua kutsuttiin Rakkolanjoeksi ja Lautalanjoeksi, sekä joen alajuoksua Ykspäänjoeksi. Vuonna 1947 nimeämiskomissio ehdotti Ykspään kylän nimeksi Seleznjova ja joen nimeksi annettiin Seleznjovka. Nämä vahvistettiin vuonna 1949.[b]
Rakkolanjoen rannalla on sijainnut myös Hovinmaan paperitehdas.[7]
Hounijoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hounijoen vesistö
Hounijoen vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 621,65 neliökilometriä. Siitä kuuluu Suomelle noin 370 neliökilometriä ja Venäjälle noin 252 neliökilometriä. Valuma-alueen järvisyys on 2,86 %.[5][1][8]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pääuoman määritys ja sekä joen että pääuoman pituuden määritys on selostettu artikkelin Hounijoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.
- ↑ a b c Tieto on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Селезнёвка (река).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c Hounijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ a b c Rakkolanjoen alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ a b Seleznjovka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 13.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Hounijoen vesistöalue (06) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Lindgren, Anna: Hounijoen ja Rakkolanjoen koskikartoitus ja kunnostusselvitys (PDF) (opinnäytetyö, s. 1, 12–21) 2013. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Nurmi, Rauno: Vahviala karjalanliitto.fi. Karjalanliitto. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 13.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 25–30. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020. ISBN 978-952-314-875-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).
