Arkkitehtuuri

Wikipedia
Ohjattu sivulta Rakennustaide
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Termiä käytetään metaforana myös tietotekniikassa. Katso artikkeli Tietojärjestelmäarkkitehtuuri.
Itsukishman pyhäkkö, Hiroshimassa, Japanissa.

Arkkitehtuuri eli rakennustaide on taiteen ja tekniikan muoto, jossa yhdyskuntia, rakennuksia ja niihin liittyviä osia suunnitellaan useasta näkökulmasta. Arkkitehtuurissa täytyy aina huomioida monia keskenään ristiriitaisia näkökulmia – arkkitehtonista teosta suunniteltaessa arkkitehdin täytyy yhteistyössä erityissuunnittelijoiden kanssa löytää hyväksyttävissä oleva tasapaino ainakin toiminnalliselta, tekniseltä, taloudelliselta, esteettiseltä, juridiselta ja yhteiskunnalliselta kannalta.

Arkkitehtuuri poikkeaa useista muista taiteista muun muassa siksi, että arkkitehtuurin toteuttamiseksi tarvitaan aina ryhmätyötä, neuvottelua, kompromisseja ja julkinen hyväksyntä (rakennuslupa) sekä viranomaisvalvontaa ennen kuin arkkitehtuuri (esimerkiksi rakennus) voidaan toteuttaa (rakentaa). Jotta arkkitehtuuria voitaisiin teknisessä ja juridisessa mielessä rakentaa, on suunnitelmien täytettävä muodon ja sisällön osalta rakentamista koskevan lainsäädännön, määräysten ja ohjeiden sekä kuntien ja kaupunkien viranomaisten vaatimukset.

Pienimuotoisimmillaan arkkitehtuuri voi olla ovenkahvan yksityiskohdan muotoilemista; toisaalta se voi käsittää myös kokonaisen maiseman tai kaupungin suunnittelun. Metaforana arkkitehtuurin voidaan ymmärtää käsittelevän minkä tahansa systeemin rakennetta.

Arkkitehtuuri on aina ilmentänyt aikakautensa tyyli-ihanteita. Lisäksi kulloinkin suosiossa tai parhaiten saatavilla olleet materiaalit ovat ohjanneet sen muotokieltä. Vastaavasti arkkitehtuuri on luonut tietynlaisen ilmeen infrastruktuuriin. Arkkitehtuurin fysikaalinen perusta on statiikassa eli siinä, miten eri elementit voivat tukea ja kannatella toisiaan eri voimien kohteina.

Arkkitehtuuri eri kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisen Egyptin arkkitehtuurin huipentumaa edustavat massiiviset hautarakennelmat kuten pyramidit, islamilaisessa arkkitehtuurissa taas palatsit ja moskeijat, Kaukoidässä temppelit ja Etelä-Amerikassa intiaanien rakennusmonumentit. Perinteistä rakentamista kutsutaan usein kansanomaiseksi arkkitehtuuriksi. Se on anonyymia suunnittelua ja käytännönläheisempää kuin korkeakulttuurien arkkitehtuuri, mutta sisältää silti runsaasti visuaalisia elementtejä.

Länsimaisen arkkitehtuurin juuret ovat antiikin Kreikassa ja sen sopusuhtaisuutta ihannoivassa muotomaailmassa, jonka jälkeen siinä on seurannut useita osittain päällekkäisiä kausia, jotka ovat seuranneet oman aikakautensa ja kulttuurinsa tyyliä.

Arkkitehtuurin historia ja eri aikausien tyylisuuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin tuomiokirkko on yksi Suomen tunnetuimmista rakennuksista.

Arkkitehtuuri kuuluu taidehistorian alaan. Varsinainen arkkitehtuurin historia jakautuu ajallisiin ja paikallisiin tyyleihin:

Arkkitehtuurin alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Pieni villihanhi" (Xiao Yan Ta) pagodi Kiinassa.

Arkkitehtuurin käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri alueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arkkitehtuurin sanakirja. Taskufacta. Toimittaja: Liisa Honkala. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.
  • Nyman, Kaj: Arkkitehtuurin kadotettu kieli. Erottaja-sarja. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-186-5.
  • Jokiniemi, Erkki; Davies, Nicholas: Kuvitettu rakennussanakirja suomi-englanti-suomi. Illustrated Building Dictionary Finnish-English-Finnish. Sanakirjat. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2012. ISBN: 978-951-682-890-2.
  • Penttilä, Timo: Oikeat ja väärät arkkitehdit. 2000 vuotta arkkitehtuuriteoriaa (Gaudeamus, 2013)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]