Rajarauha
Rajarauha on kahden valtion välisellä rajalla vallitseva sovinnon tila, johon ei liity rajakahakoita tai muita levottomuuksia.[1] Usein naapurivaltiot ovat tehneet valtiosopimuksia rajaselkkausten ja paikallisten rajatapahtumien selvittämismenettelyistä.[2]
Rajarauhasopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat 1. kesäkuuta 1922 sopimuksen rajarauhan turvaamisesta. Sen syynä oli Itä-Karjalassa vuosina 1921–1922 sattuneet levottomuudet eli Itäkarjalaisten kansannousu. Sopimuksen mukaan Laatokasta Pohjoiseen jäämereen kulkevan maarajan kummallekin puolelle muodostettiin rajavyöhyke, jolla liikkumista ja oleskelua rajoitettiin ja sovittiin vyöhykkeellä sijaitsevista asevoimista.[1] Sopimuksen 2. artiklan mukaan osapuolet sitoutuivat poistamaan rajavartiostoista henkilöt, jotka toimivat rajarauhan aseelliseksi häiritsemiseksi. Sopimuksen 5. artikla kielsi oleskelun raja-alueella sellaisilta järjestöiltä, joiden tarkoituksena oli valmistella hyökkäystä toisen osapuolen alueelle.[3]
Vuonna 1948 tehtiin uusi sopimus, jonka mukaan rajaselkkausten ja rajatapahtumien selvittäminen kuuluu rajavaltuutetuille. Vakavien tapausten selvittämisen hoitavat diplomaatit, vaikka niiden tutkiminen kuuluukin rajavaltuutettujen tehtäviin.[2]