Raja-Jooseppi (henkilö)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raja-Joosepin asuinkenttä Inarissa.

Joosef ”Jooseppi” Juhonpoika Sallila eli Raja-Jooseppi (1. tammikuuta 1877 Kuivasjärvi, Parkano – 10. toukokuuta 1946)[1] oli Luttojoen varrella nykyisessä Inarissa asunut erakko. Nykyinen Raja-Joosepin rajanylityspaikka Suomen ja Venäjän rajalla on saanut nimensä hänen mukaansa.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallila asui vuodesta 1910 silloisessa Suur-Sodankylän kunnassa Luttojoen varressa yhdessä Tilta Lehikoisen (1874–1937) kanssa. Hän oli nuorin lapsi äitinsä Serafiinan toisesta avioliitosta, josta olivat syntyneet myös vanhemmat veljet Johan ja Verner. Äidin kuollessa Jooseppi oli 29-vuotias. Kun isä Johan Sallila avioitui uudelleen, Jooseppi lähti Parkanosta kohti Lappia. Parkanossa hän teki maatalous- ja uittotöitä, Lapissa hän oli metsurina, Jällivaarassa kaivostöissä, Ruijassa kalastajana ja pororenkinä ja Sotajoella lyhyen ajan kullankaivajana, kunnes muutti vuonna 1910 Tilta Lehikoisen kanssa Luttojoen Raja-Jooseppiin eli silloiseen Rajaniemeen. Paikalla oli ennestään poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna, jonka Sallila otti asunnokseen. Hän rakensi seuraavan kymmenen vuoden aikana pihapiiriin uuden pirtin, navetan, perunakellarin ja ulkosalla sijainneen leivinuunin. Hän hankki elantonsa kullankaivuulla, helmenpyynnillä, kalastuksella, metsästyksellä sekä poronhoidolla. Hän piti myös lehmiä sekä lampaita ja viljeli asuinkentällään perunoita.

Vuosina 1920–1924 samalla törmällä asui myös Ähtäristä kotoisin ollut Huhti-Heikki, joka harjoitti helmenpyyntiä Luttojoella. Hän oli saapunut Kanadasta kuultuaan Petsamon alueen liittämisestä Suomeen. Myöhemmin Huhti-Heikki muutti Etelä-Petsamoon Lounajärven rannalle, jossa hän asui aina talvisodan puhkeamiseen saakka.

Tilta Lehikoinen, o.s. Heinonen, oli syntynyt Ähtärissä ja vihitty vuonna 1905 Pekka Lehikoisen kanssa. Tilta kuoli Raja-Joosepissa 8. huhtikuuta 1937. Hänestä on hyvin vähän tietoja, mutta se tiedetään, ettei hän koskaan eronnut virallisesti miehestään Pekka Lehikoisesta.

Jooseppi Sallila lähti evakkoon jatkosodan aikana vuonna 1943, mutta palasi vielä asumaan kentälleen sodan jälkeen, jolloin alue oli jäänyt aivan uuden Neuvostoliiton vastaisen rajan tuntumaan. Hän kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin Ivalon hautausmaalle.[1] Vuonna 1975 Ivalon Lions Club hankki muistokiven hänen haudalleen.

Raja-Joosepin kenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raja-Joosepin asuinkenttä jäi vuoden 1944 rauhansopimuksessa noin neljänsadan metrin päähän uudesta valtakunnanrajasta.[1] Suomen puoleista rajavyöhykettä kavennettiin vuonna 2006 sen verran, että Raja-Joosepin asuinkenttä jäi juuri ja juuri rajavyöhykkeen ulkopuolelle, eikä siellä vierailuun tarvita enää rajavartiolaitoksen lupaa.[2] Muutaman kilometrin päässä sijaitsee vuonna 1967 avattu[3] Raja-Joosepin rajanylityspaikka, joka on nimetty Raja-Joosepin mukaan[4].

Raja-Joosepin kenttä sijaitsee nykyään Urho Kekkosen kansallispuiston alueella. Se on luokitettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alkuperäinen pirtti tuhoutui sodassa, mutta 1910-luvulla rakennetut piharakennukset, 1920-luvulla valmistunut Huhti-Heikin kämppä ja sodan jälkeen rakennettu uusi asuinrakennus ovat säilyneet.[5] Pihapiiriin kuuluu myös niin sanottu kissojen hirttopuu. Raja-Joosepin asuinkenttä kunnostettiin museoalueeksi vuonna 1982.[4] Kentällä saa vierailla, mutta sinne ei saa leiriytyä.[2]

Raja-Joosepin asuinkentän luona oli jatkosodan aikana suomalaisen Petsamon erillisosaston varmistuksia ja Lapin sodan aikana aluetta miehittäneiden neuvostoliittolaisten kenttävartio. Rantatörmällä on säilynyt sota-aikana kaivettu taisteluhauta.[1]

Totta ja tarua Raja-Joosepista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jooseppi Sallilan elämästä on suhteellisen vähän kirjallista aineistoa, sellaisia ovat kuitenkin virkatodistus Parkanosta ja Sodankylästä sekä henkikirja Sodankylän Muteniasta vuodelta 1929. Sen sijaan oikeudenkäyntiasiakirjat Petsamosta vuodelta 1935 liittyen aviottoman pojan elatusmaksuihin ovat hävinneet. Veljenpoika Paavo Lehtisen perukirjat ovat tallella, kuten myös todistus hänen vuokratilansa 25 vuoden vuokraoikeudesta Raja-Joosepissa.

Raja-Jooseppiin liitetään monenlaisia tarinoita, osin ehkä koska hän oli itse vaitonainen menneisyydestään ja tekemisistään. Hänet tunnettiin tarinoiden mukaan yhtäältä rehtinä poromiehenä, toisaalta hänen väitettiin olleen varas ja jopa murhaaja, koska olisi myrkyttänyt kettujen pyyntiin tarkoitetulla strykniinilla veljenpoikansa Paavo Lehtisen. Tämän hän oli kutsunut Lappiin työnsä jatkajaksi. Syynä olisi ollut, että Lehtinen alkoi vaurastua muun muassa merkitsemällä Raja-Joosepin poronvasoja itselleen ja oli jo varakkaampi kuin setänsä.

Kaunokirjallisissa teksteissä Raja-Jooseppi mainitaan tai häntä ja hänen asuinolojaan kuvataan ainakin Valter Keltikankaan teoksessa Seitsemän tuntia erämaata vuodelta 1977 (luku "Suojelin helmenpyytäjät"), Sakari Kännön teoksessa Mosku vuodelta 1992 sekä K. M. Walleniuksen teoksissa.

Rovaniemen kaupunginteatterissa sai 9. helmikuuta 1991 ensi-iltansa Joni Skiftesvikin näytelmä Raja-Jooseppi ja Tilta. Pääroolin (Jooseppi) esitti näyttelijä Arimo Haltsonen. Jooseppi Sallilan synnyinkunnassa Parkanossa näytelmä esitettiin kesällä 1993 O. Etelämäen ohjaamana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Johanna Heiskanen: Joosef Sallila pakeni vaikeita aikoja Inariin 1900-luvun alussa – Raja-Joosepin kentän hiljaisuus vetää sanattomaksi Retkipaikka.fi 24.9.2019. Viitattu 23.6.2020.
  2. ↑ a b Kari Aalaluusua: Ra­ja-Joo­se­pin ken­täl­le ilman ra­ja­vyö­hy­ke­lu­paa kaleva 17.3.2006. Viitattu 23.6.2020.
  3. ↑ Raja-Joosepin rajavartioasema (Arkistoitu – Internet Archive) Rajavartiolaitos. Viitattu 23.6.2020.
  4. ↑ a b Moskun kalavedet, nähtävyydet Eräluvat.fi. Viitattu 23.6.2020.
  5. ↑ Raja-Joosepin asuinkenttä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto. Viitattu 23.6.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltomaa, M. 2005. Raja-Jooseppi. Legendan synty. Lapin Legendat -sarja. Julkaisija: Ukko-Media, Ivalo. 62 s. ISBN 9789519811079

Aikalaisten haastatteluja ja muistelmia Jooseppi Sallilasta ja hänen asuinalueestaan:

  • Anonyymi 1962. Vuosikymmenien takaa. Raja-Jooseppi. Nimimerkki Ämmä-Vee. Yläsatakunta 20.7.1961 ja 20.8.1962.
  • Sillanpää, Y. 1963. Vieläkin Raja-Joosepista. Yläsatakunta 8.3.1963.
  • Kuosmanen, L. 1975. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 42, s. 39.
  • Halla-aho, L. 1978. Muistelmia ja muistikuvia Raja-Joosepista. Rajamme Vartijat, no. 2, s. 27.
  • Kuosmanen, L. 1979. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 2, s. 27.
  • Kuosmanen, L. 1975. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 42, s. 39.
  • Soini, T. 1985. Raja-Jooseppi. Teoksessa Lappi: Lapin asutus ja väestöhistoriaa 1600-luvulta alkaen, osa 4, ss. 252–253 (julkaisija Arvi A. Karisto, Hämeenlinna).
  • Vakkuri, M. 1989. Salaperäinen Josef Juhonpoika Sallila elää tarinoissa. Rajamestari Tapani Vierelän mukaan. Lapin Kansa, 14.12.1989.
  • Huru, M. 1991. Raja-Jooseppi oli tavallinen köyhä. Lapin Kansa, viikkoliite, 9.3.1991.
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raja-Jooseppi_(henkilö)&oldid=22010008”