Raija Siekkinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raija Siekkinen, oik. Raija-Liisa Hellsten-Laine (11. helmikuuta 1953 Kotka7. helmikuuta 2004 Kotka)[1] oli suomalainen kirjailija. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, kansanrunoutta ja filosofiaa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981. Siekkinen työskenteli kirjastovirkailijana ja maakuntamuseon tutkijana (1981–1984). Vapaana kirjailijana hän toimi vuodesta 1984. Siekkinen sai Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1984 ja 1992, Runeberg-palkinnon vuonna 1993 ja Eino Leinon palkinnon vuonna 1998. Hänen novellikokoelmansa Kuinka rakkaus syntyy oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1991.

Raija Siekkinen sai surmansa asuntonsa tuhonneessa tulipalossa. Siekkisen viimeisiä vaiheita ovat käyttäneet aiheena teoksissaan Joel Haahtela (Katoamispiste)[2] ja Fredrik Lång (Minä, Dosentti ja Jane)[3].

Kaksi Siekkisen esittämätöntä näytelmää, Illuusio ja Seinät, löytyi keväällä 2013 Kotkan kaupunginteatterista. Seinät näytelmällä hän osallistui 1989 teatterin kutsukilpailuun, jossa se lunastettiin mutta jäi esittämättä. Sen teemana on ihmisten vieraus toisilleen, ja se ilmenee näytelmässä keski-ikäisen pariskunnan ja heidän onnettomuudessa kuolevan lapsensa ja tämän isoisän suhteissa. Illuusio oli teatterissa luettavana mutta sitä ei otettu esitettäväksi.[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjasampo
  2. Stenbäck, Irma: Voiko toisen elämän varastaa. Helsingin Sanomat, 21.1.2009, s. C 3. Artikkelin verkkoversio.
  3. Tuomas Juntunen: Kohinaa monella taajuudella Parnasso. 5.11.2009. Viitattu 7.8.2011.
  4. Maria Säkö, Raija Siekkisen kaksi näytelmää löytyi Kotkasta. Helsingin Sanomat 18.10.2013 sivu B 3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]