Raija Siekkinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raija Siekkinen
Syntynyt 11. helmikuuta 1953
Kotka
Kuollut 7. helmikuuta 2004 (50 vuotta)
Kotka
Kansallisuus suomalainen
Ensiteokset Talven tulo (1978)
Tunnustukset Kirjallisuuden valtionpalkinto 1984, 1992, Runeberg-palkinto 1993, Eino Leinon palkinto 1998
Ehdokkuudet Finlandia-palkinto 1991
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Raija Siekkinen (oik. Raija-Liisa Hellsten-Laine; 11. helmikuuta 1953 Kotka7. helmikuuta 2004 Kotka)[1] oli suomalainen kirjailija. Hän julkaisi novelleja ja romaaneja sekä lastenkirjoja, minkä lisäksi hän kirjoitti kaksi näytelmää, jotka eivät kuitenkaan ole saaneet näyttämötoteutustaan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siekkinen opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, kansanrunoudentutkimusta ja filosofiaa valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981. Tämän jälkeen hän työskenteli kirjastovirkailijana ja maakuntamuseon tutkijana. Vuodesta 1984 lähtien hän toimi vapaana kirjailijana.

Raija Siekkinen sai surmansa asuntonsa tuhonneessa tulipalossa. Siekkisen viimeisiä vaiheita ovat käyttäneet aiheena teoksissaan Joel Haahtela (Katoamispiste)[2] ja Fredrik Lång (Minä, Dosentti ja Jane)[3].

Tuotanto ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimman osan Siekkisen tuotannosta muodostivat novellit, joiden keskiössä on usein nainen, joka tarkkailee yksinäisestä näkökulmastaan tapahtumia ja itseään.[4] Novellikokoelmia julkaistiin yhteensä kahdeksan, jotka on julkaistu Novellit-yhteisniteenä vuonna 2007. Proosaa Siekkisen tuotannossa edustaa myös kolme romaania, jotka laajuuksiensa perusteella on luokiteltavissa pienoisromaaneiksi, mikä korostaa Siekkisen tyylin tiiviyttä.

Siekkinen julkaisi aikuisille suunnattujen proosateosten lisäksi myös neljä lastenkirjaa. Hän kirjoitti myös kirja-arvosteluita ja teki suomennoksia.

Kaksi Siekkisen esittämätöntä näytelmää, Illuusio ja Seinät, löytyi keväällä 2013 Kotkan kaupunginteatterista. Seinät-näytelmällä hän osallistui 1989 teatterin kutsukilpailuun, jossa se lunastettiin, mutta jäi esittämättä. Sen teemana on ihmisten vieraus toisilleen, ja se ilmenee näytelmässä keski-ikäisen pariskunnan ja heidän onnettomuudessa kuolevan lapsensa ja tämän isoisän suhteissa. Illuusio oli teatterissa luettavana, mutta sitä ei otettu esitettäväksi.[5]

Siekkinen sai Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1984 ja 1992, Runeberg-palkinnon vuonna 1993 ja Eino Leinon palkinnon vuonna 1998. Hänen novellikokoelmansa Kuinka rakkaus syntyy oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1991.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjasampo
  2. Stenbäck, Irma: Voiko toisen elämän varastaa. Helsingin Sanomat, 21.1.2009, s. C 3. Artikkelin verkkoversio.
  3. Tuomas Juntunen: Kohinaa monella taajuudella Parnasso. 5.11.2009. Viitattu 7.8.2011.
  4. Suvi Ahola: Raija Siekkinen - Muistokirjoitus Helsingin Sanomat. 2004.
  5. Maria Säkö, Raija Siekkisen kaksi näytelmää löytyi Kotkasta. Helsingin Sanomat 18.10.2013 sivu B 3